Hyvä Sato -viljelykilpailun voiton vei tänä vuonna Luomuinstituutti. Aivan kannoille kiri Berner syysrapsillaan. Kolmannen sijan otti Nylands Svenska Lantbrukssällskap.
Sini- ja rehumailaspitoinen säilörehunurmi tuotti tänä vuonna huippusadon Luomuinstituutin lohkolla. Kolmesta niitosta kertyi valkuaispitoista rehua yli 11 600 kuiva-ainekiloa hehtaarilta. Paaleista kertyi 25 euron kappalehinnalla myyntituloja lähes 1 500 euroa.
Vielä keväällä Luomuinstituutin joukkue puhui vaatimattomasti luomuviljelyn latausvuodesta ja pienistä kustannuksista, jotka saattaisivat auttaa tuloksen teossa. Iso sato kasvatti luonnollisesti korjuukustannuksia, mutta ne saatiin sadon myynnissä moninkertaisesti takaisin.
Juuret paljastavat maan tiivistymisen
Hymy on herkässä ja esitelmä valmiina Luomuinstituutin joukkueen kapteenilla Jukka Rajalalla, kun hän esittelee valokuvia ja kertoo viime kesän viljelytoimistaan kilpakumppaneille. He kuuntelevat herkällä korvalla, koska Rajala on tutkinut lohkoaan myös pintaa syvemmältä.
Lapioon rohkeasti tarttuneen luomumiehen havainnot lohkon tiivistymisestä, epäilykset juuriston hapensaannista ja edellisen kesän jankkuroista saadut hyödyt kiinnostavat myös kilpakumppaneita.
”Tänä vuonna juuria oli jo paljon enemmän myös pohjamaassa. Viime vuonna huomasimme alkukesällä, että juuret eivät olleet sinimailasella kasvaneet. Savinen maa on kovaa ja juuret olivat mutkaisia, koska ne ovat joutuneet kiertämään kovimpia kohtia.”
Ihannetilanne Rajalan mukaan olisi, että viljelykierrossa olisi aina myös syväjuurisia kasveja kuohkeuttamassa maata. Jos näin ei ole, asiaa pitää auttaa esimerkiksi jankkuroimalla.
”Fysikaalinen viljavuustutkimus on aika heikkoa meillä. Fosforia kyllä tutkitaan maasta ja muutakin kemiallista viljavuustutkimusta tehdään ja kasvustoja seurataan, mutta maaperää ei tutkita fysikaalisesti juuri ollenkaan. Viljelijälle tavallinen lapio on hyvä väline sen tutkimiseen.”
Tasaisella lohkolla kannattaa myös seurata, miten vesi menee sateen jälkeen maasta läpi.
”Usein syytetään salaojia, mutta voi olla, ettei vesi koskaan pääse ruokamultakerroksesta salaojiin asti. Jos lohkolla on ongelmia, pitäisin biologisia keinoja eli syväjuurisia kasveja ensisijaisena keinona. Jankkurointi ja syvämuokkaus on enemmänkin erikoistapaus.”
Viikin koetilan pelloilta pitkän kokemuksen hankkinut Eero Lamminen huomaa tiivistymät kyntötraktorin pukilta. Polttoaineen kulutusmittarilla varustettu traktori kyllä kertoo, kun aurat menevät tiiviiseen maahan.
Lammisen mukaan kyntökerroskin on aina parempi, jos pohjamaa on hyvä.
”Laidun on tässä mielessä ihan kamala. Lehmät tiivistää peltoa tosi paljon, selvästi enemmän kuin koneet. Lehmät kulkevat mielellään samoja polkuja. Syksyisin laitumelle tuodaan lisärehuksi paaleja. Syöttökehikoiden ympärille tulee pahoja tiivistymiä, ja juoma-altaiden ja -kuppien edustat menevät aivan mullokselle.”
Kahtena syksynä Lamminen on seurannut, miten vesi seisoo näillä eläinten tallomilla paikoilla painanteissa.
”Missään muualla kuin näissä painanteissa ei kyntövaon pohja ole ollut kuiva. Vesi ei siis ole mennyt edes kyntökerroksen läpi, vaikka sillä olisi ollut aikaa vaikka kuinka paljon.”
Nylands Svenska Lantsbrukssällskanpin joukkueen kapteeni Patrik Erlund ja Bernerin Lasse Matikainen onnittelevat Hyvä Sato-kilpailun voittanutta Luomuinstituutin Jukka Rajalaa.
Syysrapsit mitalisijoilla
Syysrapseista odotettiin myös erittäin hyvää satoa pitkin kesää. Niiden kohtaloksi koituivat pikkulinnut, jotka verottivat satoa merkittävästi. On mahdotonta sanoa, millainen sato rapseista olisi saatu ilman lintuja; Todennäköisesti sekä Berner että Nylands Svenska Lantbrukssällskap olisivat molemmat olleet vielä kovempia vastustajia Luomuinstituutille. Berner pääsi linnuista huolimatta niin lähelle kisan voittoa, että ilman lintuja voitto olisi ollut heidän.
Yllättävän hyvät sadot lohkoilta kuitenkin saatiin korjattua. Bernerille kiloja kertyi hehtaarilta 3 753 ja NSL:lle 2 185. Linnut hermostuttivat kapteeneja varmasti aidosti, koska molemmilla joukkueilla oli kasvustossa kiinni niin paljon panoksia, etteivät tuet olisi yksin riittäneet kattamaan kustannuksia. Pelkästään siemeniin, lannoitteisiin ja kasvinsuojeluaineisiin oli molemmilta joukkueilta mennyt rahaa reilusti yli 500 euroa.
Linnuista huolimatta korjuussa ei ilmeisesti hätäilty, koska molemmilla öljypitoisuus oli reilusti yli 40 prosenttia. Satotuottoa tuli Bernerille reilut 1 200 euroa ja NSL:lle reilut 700 euroa hehtaarilta.
Molemmat joukkueet valmistautuivat syysrapsin viljelyyn jo edellisenä vuonna. Koska kylvöille oli päästävä syksyllä ajoissa, molemmat joukkueet viljelivät vuonna 2013 aikaista Wolmari-rehuohraa. Berner teki siitä siemensopimuksen ja sai sen ansiosta sadostaan paremman hinnan kuin NSL.
Joutuivatko syysrapsin viljelijät tinkimään satotuotoista valitessaan esikasviksi aikaisen rehuohran? Täysin varmaa vastausta ei saada, mutta vertailuna voi käyttää esimerkiksi samoina vuosina kevätrapsia ja kevätvehnää viljelleen Raisioagron kahden vuoden tuloksia.
Vuosien 2013 ja 2014 yhteenlasketut tulokset ovat Bernerillä 1 537 euroa, NSL:llä 993 ja Raisioagrolla 1 097 euroa. Bernerin tulos puoltaa ratkaisua, mutta NSL:n tulos tasaa tilannetta. NSL:n tulos on helpommin yleistettävissä tiloille, koska ohra myytiin rehuohrana ja syysrapsin sato oli pienempi, reilut kaksi tonnia hehtaarilta. Nykyisellä rapsin hinnalla syysrapsin pitäisi siis onnistua hyvin, jotta kuvio näin tarkasteltuna varmuudella kannattaisi.
Lintujen ja kasviöljynpuristamon lisäksi syysrapsilohkoilla oli muitakin sadonkäyttäjiä. Todennäköisesti thaimaalaista alkuperää olevat rouvat ovat syksyn aikana käyneet keräämässä kassikaupalla rapsin lehtiä ruuduilta. Tästä oli kuitenkin vain koetilan väen näköhavainto, joten laskuttamaan rouvia ei päästy eikä satotuottoja saatu.
Ilman tukia valtaosa miinuksella
Tänä vuonna joukkueista ainoastaan kärkikaksikko pääsi plussalle viljelyllään ilman tukia. Plussalle pääsyllä tarkoitetaan tässä laskentamallissa sitä, että heillä satotuotoista jäi rahaa myös kiinteiden kustannusten kattamiseen. Kaikki muut joukkueet joutuivat käyttämään osan tukieuroistaan jo muuttuvien kustannusten kattamiseen.
Suuria eroja siinä, paljonko eri joukkueilla jäi kiinteiden kustannusten kattamiseen, tuli tänäkin vuonna. Vähiten rahaa jäi lupiiniin haksahtaneille SFG:lle ja Helsingin yliopiston professoreille sekä viime vuonna koko kisan voittaneelle Elosadon joukkueelle. Elosatoa rasitti yksivuotisen viherkesannon kallis siemenkustannus. Siksi tulos jäi alle 200 euron, vaikka lohkolta sentään korjattiin jonkinlainen myytävä säilörehusato. Rikkakasvipitoisuutensa takia Elosadon paalien hinta oli 17,50 euroa, kun Luomuinstituutti sai paaleistaan 25 euroa kappaleelta. Hinnoista käytiin hyvässä hengessä kovat neuvottelut joukkueiden tuloskokouksessa.
Raisioagron taloudellista tulosta pudotti se, että 2014 vehnä ei pudonneen sakoluvun takia kelvannut leipävehnäksi. Viiden tonnin sadosta huolimatta rehuvehnäsadon tuotannon muuttuvia kustannuksia jouduttiin kattamaan tuilla. Samoin kävi NSL:n syysrapsin.
Kun tuet lasketaan mukaan, jäi NSL:lle ja Raisioagrolle rahaa kiinteitä kustannuksia varten 500 euron molemmin puolin. Tänä vuonna parhaiten menestyneet Luomuinstituutti ja Berner pääsivät molemmat yli 1000 euron tulokseen.
Tuotot, kustannukset ja katteet
Hyvä Sato -viljelysten tuotot, kustannuksen ja katteet on laskenut maatalousekonomista Timo Sipiläinen Helsingin yliopiston Taloustieteen laitokselta. Laskelmat perustuvat viljelytietoihin, sadon määriin ja laatuihin.
SILJA VUORI, teksti
