Öljypellavan jalostajat kaipaavat lisää innokkaita viljelijöitä. Lisäsopimuksia ollaan lähivuosina valmiita tekemään tuhannelle hehtaarille.
Öljypellavan viljelyala on viime vuosina vaihdellut 1 000–2 000 hehtaarissa. Kotimaiselle pellavalle olisi suurempi tarve. Nyt käytetystä pellavasta suunnilleen puolet on tuotu ulkoa.
”Koko ajan on ollut vajausta kotimaisesta raaka-aineesta. Pellavatuotteiden menekki kasvaa, joten raaka-aineen tarvekin kasvaa”, Linseedin viljelypäällikkö Heikki Lahti-Kala sanoo. Tilanne on sama kaikilla Öljypellavayhdistykseen kuuluvilla pellavaöljyn jalostajilla. Tuotteissa käytettäisiin mieluummin kotimaista kuin tuontipellavaa. Sen öljyn laatu kun on parempaa.
Öljypellavan viljely on sopimustuotantoa. Sen hinta ei heilahtele samalla lailla kuin viljalla. ”Sopimus takaa sadolle varman menekin määrättyyn hintaan”, Lahti-Kala muistuttaa.
”Tällä hetkellä pellavan kilpailukyky on erittäin hyvä.” Kun viljan hinta on alhaalla, tiloilla aletaan miettiä muitakin kasveja.
Viljelykiertoon viljan välikasviksi pellava sopii erinomaisesti. Se katkaisee viljojen tautiriskiä ja parantaa maan rakennetta. ”Tutkimusten mukaan sen välikasviarvo on lähellä rypsin arvoa”, Lahti-Kala sanoo.
Pellava on vaatimaton kasvi. Sen vaatimat tuotantopanostukset ovat pienemmät kuin viljalla. Typpilannoitusta se tarvitsee noin 45–60 kiloa hehtaarille. Kasvinsuojelussa tautiruiskutukset saa unohtaa, vain rikkakasveja täytyy käydä torjumassa. Ympäristöystävällinen kasvi siis.
Entä puinti? ”Sitä kohtaan on kieltämättä määrättyjä pelkotiloja. Mutta kun asiaa valmistelee jo keväällä ja kylvää pellavan ensimmäisenä aikaisille lohkoille, pääsee myös puimaan ajoissa. Syksyllä on oleellista käyttää kuivat ja aurinkoiset päivät pellavan puintiin. Silloin se onnistuu, ja niin pellavanviljelijät tekevätkin.”
Sopimustuottajia ei jätetä yksin. Viljelytietoa ja kylvösiemeniä saa parhaiten ottamalla yhteyttä suoraan öljypellavaa jalostaviin yrityksiin. Viljelypäälliköt kertovat, miten pellavan viljelyssä onnistuu. Keväällä järjestetään viljelijäkoulutuksia, ja uusien viljelijöiden pelloilla käydään kesän mittaan katsomassa kasvustoja.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Korianteri on viljelykierrollisesti ja tuotto-odotustensa vuoksi kiinnostava erikoiskasvivaihtoehto. Korianterille on maailmanlaajuiset markkinat, ja siitä voi Suomessa tulla jopa samankaltainen menestystuote kuin kuminasta. Viljelyala on nyt noin 700 hehtaaria, mutta se voi helposti kolminkertaistua lähivuosina.
Helsinkiläinen Leena Pesu etsii sopimusviljelijöitä ympäristöystävälliselle kuitupellavalle. Hän haluaa, että sitä viljeltäisiin taas Suomessa vuosikymmenien tauon jälkeen. Tiloilla Orimattilassa ja Pälkäneellä on saatu viljelystä hyviä kokemuksia, kuitupellava on hyvä lisä viljelykiertoon.
Kasvinviljelyyn ja broilerinkasvatukseen keskittyneellä Jartun tilalla katsotaan ennakkoluulottomasti tulevaisuuteen. Viime kesänä tehtiin kaksi uutta avausta: siirryttiin sokerijuurikkaan viljelyssä robottiaikaan ja aloitettiin leikkokukkien kasvatus avomaalla.
Peltorobotti, robottitraktori ja työdrooni. Näiden tarjoamiin mahdollisuuksiin pureudutaan Sokerijuurikkaan tutkimuskeskuksen (SjT) ja Työtehoseuran PeDro-hankkeessa. Katso SjT:n peltopäivänä kuvattu video täsmäruiskuttavan peltorobotin sekä täydennyslannoituksiin ja kylvöihin pystyvän droonin toiminnasta.
Vastaanpa heti otsikon kysymykseen: Luomusta ja suoramyynnistä ei ole ratkaisuksi maataloutemme kannattavuusongelmaan, mutta yksi osa ratkaisua ne voivat olla. Tämän lehden numeron teemajutut kertovat salolaisten Birkkalan ja Karviaisten tilojen innovatiivisista yrittäjistä. Birkkalan tila on napannut oman siivunsa elintarvikemarkkinoista. Luomuspeltin viljelyyn ja viljatuotteiden jatkojalostukseen keskittynyt tila suuntaa kotimaiden markkinoiden ohella myös vientiin. Karviaisten tilalla on puolestaan
Yrittäjän hyvinvointi ja jaksaminen on tärkeä tuotantotekijä maatilalla. Tämä on tunnistettu laajasti EU:ssa. Suomessa on monia maatalousyrittäjien hyvinvointia ja jaksamista edistäviä palveluja, jotka auttavat työkyvyn ylläpitämisessä.
Maatalousnäyttelyihin ja opintomatkoihin liittyvät kulut ovat maatalousyrittäjälle pääsääntöisesti verovähennyskelpoisia. Kulujen ilmoittamisessa pitää kuitenkin olla tarkka.
Lill-Bredsin marjatilan omistajanvaihdos ei tapahtunut tavanomaiseen tapaan perheen sisäisenä omistajanvaihdoksena. Gustav ja Jenny Hildén ostivat tilan ja jatkoivat viljelyä ja suoramyynnin kehittämistä.
Jalostuksen hyödyt kristallisoituvat eritoten rauduskoivulla, jonka taimi kasvaa noin 30 prosenttia luonnontainta nopeammin ja voi hyvissä olosuhteissa järeytyä tukkikokoon jopa reilussa kolmessa vuosikymmenessä. Siten nuori metsänomistaja voi saada istuttamastaan metsästä tukkitilin jo ennen eläkepäiviään.
