Verotus on tapissa, mutta sen painopisteitä voidaan muuttaa. Vaalien jälkeen ansiotulon veroa todennäköisesti kevennetään. Pääomatulojen – kuten puun myyntitulojen – verotus on liian korkeaa, eikä siihen sovi progressio. Perintö- ja lahjaveron poistaminen antanee vielä odottaa itseään.
Pitkän linjan kansanedustaja Esko Kiviranta (kesk) odottaa tulevalta kaudelta vilkasta keskustelua taloudesta. Kaikkia veroja on Kivirannan mielestä jo kiristetty niin, että ne uhkaavat jo kulutusta, investointeja ja työpaikkoja.
Maatalousyrittäjien ja metsänomistajien verotus on useamman verolajin muodostama kokonaisuus.
”Maatalouden ansiotulon verotus riippuu siitä, mitä palkansaajien ansiotuloverotuksesta päätetään. Sen lisäksi viljelijöitä koskettavat pääomatulovero, kiinteistövero sekä perintö- ja lahjavero. Nettovarallisuudesta riippuen osa maatalouden tulosta verotetaan ansio- ja osa pääomatulona. Suomessa on eurooppalaisittainkin vertailtuna laaja matalan ansiotuloverotuksen alue. Pääomatuloa edullisemmin verotettuja ansiotulot ovat 17 000 euroon asti.”
Metsätalouden tulot ovat hankintatyön arvoa lukuun ottamatta pääomatuloa, jolloin veroa maksetaan ensimmäisestä eurosta lähtien. Perintö- ja lahjavero vaikuttaa maa- ja metsätilojen sukupolvenvaihdoksiin. Kiinteistöveroa maksetaan jo nyt talousrakennuksista ja asuinrakennuksista, mutta sen ulottaminen myös metsä- ja peltomaahan on säännöllisesti esillä.
”Metsätalouden tuloille pääomaverotus progressioineen on kova. Yksi mahdollisuus lieventää metsäverotusta olisi säätää pysyvästi huojennus siten, että esimerkiksi puolet tuloista olisi verotettavaa ja silti tulot verotettaisiin pääomatulona.”
Tappioiden vähennysoikeutta halutaan laajentaa
Mitä tulevilta vuosilta oikein on odotettavissa?
Kiviranta naurahtaa, että politiikassa voi tapahtua melkein mitä tahansa. Kaikki riippuu siitä, ketkä ovat päättämässä ja millainen taloudellinen tilanne vallitsee.
Kolmesta takana olevasta kansanedustajakaudestaan Kiviranta on ollut kaksi ensimmäistä hallituspuolueen kansanedustaja. Kuluneella kaudella Keskusta on ollut oppositiossa, mikä on tarkoittanut edellisiin kausiin verrattuna katsomopaikkaa. Oppositiopuolueen edustajilla on selkeästi rajatummat mahdollisuudet vaikuttaa asioihin kuin hallituspuolueen kansanedustajilla.
Merkittävä asia, joka todennäköisesti nousee keskusteluun, on verotuksen tulolähdejaon poistaminen. Tulolähdejako tarkoittaa verotuksessa sitä, että tulot ovat peräisin joko elinkeinotoiminnan tulolähteestä (EVL), maatilatalouden tulolähteestä (MVL) tai tuloverolain mukaisesta tulolähteestä (TVL). Viimemainittu sisältää henkilökohtaiset tulot ja myös metsätalouden tulot.
Tulolähdejaon keskeisiä käytännön vaikutuksia on, että tappion voi vähentää vain sen tulolähteen tulosta, jossa se on muodostunut. Esimerkiksi sijoitustoiminnan tappioita ei voi vähentää elinkeinotoiminnan tulosta. Tiettyjä joustomahdollisuuksia on ollut. Esimerkiksi elinkeinotoiminnan ja maatalouden tappion voi vähentää pääomatuloista ja jos niitä ei ole, vähennys voidaan tehdä myös ansiotulon verosta alijäämähyvityksenä.
”Verotuksessa tämä putkiajattelu on ollut kauan voimassa. Nyt on herännyt ajatus, että tappiot pitäisi voida vähentää vapaasti mistä tahansa tuloista ja tulolähdejako pitäisi poistaa. Olen sitä mieltä, että tappioiden vähentäminen on ihan oikea ajatus. Keskustelussa ei ole kuitenkaan tyydytty tähän, vaan koko tulolähdejako halutaan poistaa.”
Pellon varallisuusarvon nostaminen parantaisi monen lainarahalla peltoa ostaneen tilan nettovarallisuutta.
Riskinä kahdenkertainen, suoriteperusteinen kirjanpito
Maatalouden kohdalla tulolähdejaon poistaminen voi johtaa siihen, että menetetään maatalouden verotuksen eräät hyvät piirteet.
”Olen tästä huolissani. Viljelijä on voinut tehdä oman verotuksensa ja siihen liittyvät muistiinpanot ilman erillistä koulutusta, koska maataloudessa ei ole vaadittu kahdenkertaista kirjanpitoa.”
Yksi maatalousverotuksen hyvistä piirteistä on maksuperuste. Se helpottaa verosuunnittelua ja antaa mahdollisuuden tasata vuosien välistä vaihtelua. Esimerkiksi joulukuun lopussa ostetut lannoitteet voi vähentää heti eikä vasta sitten, kun niillä lannoitettu vilja on joskus myyty. Käteisperiaate merkitsee siis sadan prosentin varastovarausta.
Muita maatalousverotuksen hyviä piirteitä ovat myös investointivarauksena toimiva tasausvaraus ja elinkeinotoimintaa suuremmat rakennusten poisto-oikeudet.
Tulolähdejaon poistamista ajaa Kivirannan mukaan erityisesti sijoittajamaailma. Sen vaikutukset maataloudelle eivät ole erityisen kiinnostuksen kohteena suuntaan eikä toiseen, mutta vaikutuksia saattaa silti tulla, jos muutos toteutetaan.
”Tulolähdejaon muutoksista riippumatta on olemassa riski, että maatalouteen tulee jossain hamassa tulevaisuudessa suoriteperusteinen kirjanpito. Pankit esimerkiksi voisivat olla tästä tyytyväisiä, koska tuloslaskelma ja tase kertoisivat niille paljon tilan taloudesta. Pankit eivät kuitenkaan ole ajamassa tätä asiaa.”
Suomen taloudelle euron devalvoituminen ja öljyn hinnanlasku ovat hyviä asioita. Kun valtion velkaantuminen vielä saadaan katkaistuksi ja yrittäjien usko talouskasvuun palautetuksi, Kiviranta luottaa maan taloudellisen tilanteen paranevan. Suomalaiset ovat kunnollista ja osaavaa kansaa.
Perintöveroa ei pidä korvata luovutusvoittoveron kiristyksellä
Perintö- ja lahjaverotuksen poistamisesta on keskusteltu. Tilalle on esitetty luovutusvoittoverotuksen kiristämistä, jolloin veroa maksettaisiin nykyistä enemmän silloin, kun saatu omaisuus myydään eteenpäin.
Tämä malli ei innosta Kivirantaa, vaikka hänelle sopisikin hyvin, että perintö- ja lahjavero poistettaisiin kokonaan.
”Luovutusvoittoverotus on Suomessa kovaa jo nyt. Luovutusvoitoissa on hyvin usein kysymys vain inflaation tuomasta arvonnoususta.”
Luovutusvoittojen yleinen verokohtelu ei tosiaan ole ihan kevyttä nytkään. Kymmenen vuoden omistuksen jälkeen luovutushinnasta vähennetään hankintameno-olettamana 40 prosenttia. 60 prosentista veroa menee pääomatuloveroprosentin mukaiset 30 tai 33 prosenttia.
Esimerkiksi 100 000 eurolla myytäessä saadaan 60 000 euron suuruinen luovutusvoitto, josta vuonna 2015 maksetaan 30 000 eurosta 30 ja 30 000 eurosta 33 prosenttia veroa. Koko 100 000 euron kauppahinnasta verottaja saa 100 000 eurosta 18 900 euroa luovutusvoittoveroa. Jos omistusaika on alle 10 vuotta, hankintameno-olettama on 20 prosenttia. Silloin luovutusvoittoveroa menisi samasta kaupasta 25 500 euroa. Hankintameno-olettama suojaa jonkin verran pitkissä vuosikymmenien mittaisissa omistuksissa. Aina on mahdollista käyttää myös todellista hankintamenoa.
Perheyritysten liiton Pellervon Taloustutkimukselta tilaamassa tutkimuksessa ei Kivirannan mukaan mainittu hankintameno-olettamia lainkaan. Jos käytettäisiin oikein vanhaa tai perintönä saadusta omaisuudesta edeltäjän hankintamenoa, vero voisi kasvaa jopa 30 prosenttiin kauppahinnasta.
”Jos perintö- ja lahjaveron poistaminen ja vastaavasti luovutusvoittoveron korottaminen toteutettaisiin tältä pohjalta ilman hankintameno-olettamia, se tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että 40 vuotta sitten maatilan hankkinut ei saisi vähentää luovutusvoiton laskennassa kuin 40 vuotta vanhan hankintamenon. Luovutusvoittoveron sukupolvenvaihdoshuojennus kai sentään säilyisi?”
Luovutusvoittojen massiivisesta verottamisesta seuraa helposti myös niin sanottu lukitsemisvaikutus. Perinnönsaajat eivät myy omaisuuttaan verojen pelossa, vaikka se muuten olisi heille paras vaihtoehto. Samanlainen vaikutus on varainsiirtoverolla.
Perintö- ja lahjaveron huojennus pitäisi Kivirannan mielestä ulottaa myös puhtaille metsätiloille, jos veroa ei kokonaan poisteta. Vaikka perintö- ja lahjaveron poistaminen tässä taloustilanteessa kuulostaa lähes mahdottomalta, ei Kiviranta pidä sitä täysin epärealistisena pidemmällä aikavälillä.
”Porvarihallitus sen ehkä voisi tehdä. Ruotsissa sen tosin teki demarihallitus. Syynä oli se, että tavallisesta kansasta alkoi tulla perintöveron ainoita maksajia. Todella varakkaat välttivät perintöveron hyvällä verosuunnittelulla. Sitä ei koettu oikeudenmukaisena.”
Perintö- ja lahjaveroista kertyy Suomessa valtiolle vuosittain noin 400–650 miljoonaa euroa. Sen osuus, 1–1,5 prosenttia kaikista valtion verotuloista, ei ole kovin suuri. Usein sanotaankin, että kysymyksessä on ”kateusvero”.
Maatilojen ja yritysten spv-huojennus on toimiva malli
Kiviranta myöntää kysyttäessä suoraan, että ei aivan ymmärrä julkisuudessa joulun alla ollutta vuorineuvoksen ja tämän neljän aikuisen lapsen ratkaisua muuttaa Portugaliin perintöveron välttämissyistä. Ainakin siinä tapauksessa, että lapset jatkavat perheyhtiössä vähintään 10 prosentin osuuksilla, ei verotuksen pitäisi olla ongelma yritysomaisuuden kohdalla. Huojennukset sekä yritysten että maatilojen jatkamisessa kohtuullistavat verotusta.
”Vähänkään kannattavassa yrityksessä perintö- tai lahjavero on varsin kohtuullinen. Se on promilleista muutamaan prosenttiin omaisuuden käyvästä arvosta, kun omistusta saa vähintään 10 prosenttia ja jatkaa yritystoimintaa esimerkiksi hallituksen jäsenenä. Siitä kyllä selviää.”
”Yleisesti ottaen perintövero on kyllä todella hankala, mutta yrityksissä ja maatiloilla huojennus on merkittävä. Sen poistamisesta ei kannata maksaa hintaa luovutusvoittoveron merkittävänä kiristyksenä. Jos perii muuta omaisuutta kuin yritysomaisuutta, joka ei ole huojennuksen piirissä, vero on tietysti varsin kova.”
Kivirannan lopputulema on se, että perintö- ja lahjaverotuksessa ei ole nyt paniikkia tehdä mitään. Jos hyvä talouskehitys käynnistyy ja verotuksen kiristämispaineet helpottavat, se voidaan hyvin poistaa kokonaan. Muita veroja ei kuitenkaan pidä sen varjolla kiristää.
Progressiivinen verotus sopii huonosti pääomatuloille
Pääomatuloja on verotettu progressiivisesti vuodesta 2012 lähtien. Pääomaverotusta on myös kiristetty viime vuosina kolmeen otteeseen. Tänä vuonna pääomatulojen veroprosentti on 30 ja 30 000 euron ylimenevältä osalta jo 33. Vuonna 2014 rajana oli 40 000 euroa ja korkeampi veroprosentti oli 32.
”Progressio sopii huonosti pääomatuloverotukseen. Nyt ollaan 30 000 euron ylittävältä osalta 33 prosentissa. Metsätaloudessa se voi vaikuttaa jo puukauppojen kokoon. Se ei ole alan toimijoiden etu. Pääomatulojen verotus ei ole järkevää silloin kun ihmiset joutuvat progression takia miettimään, mitä he minäkin vuonna tekevät.”
Kivirannan mukaan tulojen jakaminen kahteen eri tulolajiin, ansio- ja pääomatuloihin, on pohjoismainen ilmiö. Tässä ideana on ollut juuri se, että pääomatuloilla on kiinteä veroprosentti.
Metsän ja pellon kiinteistövero nousee säännöllisesti esiin. Kiviranta tyrmää ajatuksen.
”Ruotsissa kukaan ei ole edes esittänyt, että pellolle ja metsälle pitäisi säätää kiinteistövero. Sitä ei makseta siellä myöskään maatilojen talousrakennuksista. Meidän on pidettävä huolta siitä, että kiinteistöveroa ei uloteta peltoon eikä metsään Suomessakaan.”
Jos perintö- ja lahjavero poistettaisiin, olisi pellon varallisuusarvon nostaminen tuloverotuksessa paikallaan. Nykyinen alle 1 000 euron arvo Etelä-Suomessakin on varsin kaukana todellisuudesta. Jos perintö- tai lahjaveroa ei poisteta, voitaisiin harkita myös pellon ja metsän huojennettujen perintö- ja lahjaverotusarvojen jäädyttämistä nykytasolleen ja sitomista esimerkiksi kuluttajahintaindeksiin. Perintö- ja lahjaverotuksen huojennetut sukupolvenvaihdosarvot Etelä-Suomessa ovat pellon osalta 350–400 euroa ja metsän 300–700 euroa hehtaarilta.
”Aika moni on jo pitkään ihmetellyt ihan perustellusti sitä, miksi pellon varallisuusarvo pääomatuloa määritettäessä on niin alhainen, vaikka se maksaa Etelä-Suomessa 10 000–15 000 euroa hehtaarilta. Pellon arvon nostamisesta on puhuttu kauan.”
Silja Vuori, teksti ja kuvat
Huono talouskehitys jatkunut pitkään
Suomessa on meneillään historiallisesti poikkeuksellisen pitkä huonon talouskehityksen jakso. Ennemmin tai myöhemmin tilanne muuttuu, koska talouskasvun takaavat tekijät, maailmanlaajuinen väestönkasvu ja teknologinen kehitys eivät ole kadonneet minnekään. Yleensä muutaman heikomman vuoden jälkeen on palattu 2,5–3 prosentin kasvun uralle. Esko Kivirannan mielestä yrittäjät pitää saada uskomaan tulevaisuuteen, jotta kasvu voisi alkaa.
”Meillä on korkea säästämisaste. On yrityksiä, jotka kykenisivät tekemään investointeja, mutta koska yrittäjä ei usko kasvuun, hän ei investoi. Nousu ei voi olla kovin nopeaa, mutta käänne pitäisi saada aikaan.”
Suomi ei ole järkyttävällä tavalla velkaantunut verrattuna moniin muihin maihin. Velkaantuminen olisi kuitenkin saatava taitetuksi. Veroja ei valtiovarainministeriönkään mukaan voida enää korottaa, koska ne ovat meillä jo ”ihan tapissa”.
Myönteisiä asioita Suomen taloudelle ovat viime aikoina olleet euron heikkeneminen ja öljyn hinnan lasku. Heikompi euro parantaa Suomen vientimahdollisuuksia. Jos öljyn hinta pysyy alhaalla pidempään, se on hyväksi talouskehitykselle.
”Vienti on Suomelle avainkysymys, koska kotimarkkinamme on liian pieni. Euro ei ole ollut mikään vakaa valuutta. Sen dollarikurssi on vaihdellut 0,83 ja 1,60 välillä. Pienten ja keskisuurten yritysten osuus viennistä on meillä liian pieni, runsaat 20 prosenttia. Ruotsissa se on noin puolet viennistä, Saksassa ja Ranskassa huomattavasti enemmän. Pk-yrityksiä pitäisi rohkaista kansainvälistymään. Koulutus, tutkimus ja tuotekehitys ovat tärkeitä.”
Rahoituksessa Kiviranta luottaa pankkeihin.
”Pankeilla on vuosisatojen kokemus rahoituksesta ja niille on kehittynyt tietty rahoituskulttuuri. Jos yhteiskunta alkaa kovin paljon sekaantua rahoitukseen, meille tulee helposti rahoitushakemusten kirjoituskilpailuja. Näen yhteiskunnan kanavat enemmän pankkien rahoitusta täydentävänä rahoituksena. Huolestuttavaa on kylläkin se, että pankinjohtaja on yhä yleisemmin etääntynyt yrittäjäasiakkaistaan.”
Maatalouden investointi- ja käynnistysavustukset myönnetään Maatilatalouden kehittämisrahastosta Makerasta. Siihen ei ole kuluneella kaudella siirretty uutta rahaa ja Makeran varat ovat huvenneet. Kivirannan mukaan tilojen investointiavustukset ja nuorten viljelijöiden aloitustuet ovat vaarassa jos Makeraan ei lisätä rahaa. Tarve olisi ainakin 50 miljoonaa euroa vaalikauden aikana. -SV
