Vajaa viisi vuotta sitten laihialainen viljanviljelijä Aki Västi havahtui viljankuivauksessa syntyvän öljylaskun suuruuteen. Vuosittain kattilassa saattoi palaa yli 10 000 litraa kevyttä polttoöljyä.
”Omissa metsissä oli puuta yllin kyllin ja kokemusta puun ja hakkeen käytöstä oli asuinrakennuksen lämmittämisessä. Miksipä ei jyviäkin saisi kuivaksi omalla lähienergialla?”, Aki Västi pohdiskeli.
Hänen mielessään oli aluksi valmiin lämpökontin hankinta kuivurin lämmönlähteeksi. Laskelmat ja käytännöllisyys käänsivät päätöksen itse tehtyyn hakevarastoon ja lämpökeskukseen, jonne kattila ja syöttölaitteet hankittiin valmiina.
Kattilaksi Västi valitsi Antti Teollisuuden Biouunin, missä lämpö siirtyy kuivatusilmaan suoraan teräksen läpi ilman väliainetta. Tällainen ilmauuni on melko yksinkertainen ja huoleton nimenomaan kuivurikäyttöön.
Poltin on Alatalkkarin 480-kilowattinen rappuarina. Siinä on kolme puhallinta antamassa palamisprosessin vaatiman ilman. Primääri- eli ensiöilma syötetään palotapahtumaan arinan alapuolelta. Sekundääri- eli toisioilma johdetaan tulipesän yläosaan polttamaan palamisprosessista vapautuneita kaasuja.
Biouuni on pystyputkinen ja se on nimenomaan suunniteltu biopolttoaineiden suurelle liekille.
Västin hakevarasto on 15-senttisen betonilaatan päälle tehty kevytrakenteinen puuhalli, jonka ulkomitat ovat 13×9 metriä. Sokkeli on muottiharkoista muurattu metrin korkuinen betoniseinä.
Tämän päältä lähtee reilun sentin raoilla oleva pystylaudoitettu 4,6 metriä korkea seinä. Myös siilon ovi on verkkoa, jolloin hakevaraston ilmanvaihto on taattu. Reiluun harjakattoon valittiin Rautaruukin itsekantava teräsprofiili helpon asennettavuutensa takia.
Tilava varasto
Aki Västi on tyytyväinen laitoksen toimivuuteen. Puuenergiaa riittää viljankuivakseen hyvin omista metsistä.
Aki Västi mietti, kuinka hakkeen syöttö stokerille olisi viisainta järjestää. Mielessä kävi jousipurkaimen asentaminen suoraan varaston lattiaan. Tämä vaihtoehto olisi kuitenkin rajoittanut varaston muuta mahdollista käyttöä. Varaston pohjalle asennettu jousipurkain olisi myös ollut altis vaurioille, kun haketta oltaisiin työnnelty reunoilta jousen ulottuville.
Varsinainen 40 kuution vetoinen hakkeen syöttösiilo on hakevaraston päädyssä. Haketuksen aikana se puhalletaan ensimmäiseksi täyteen. Tämän jälkeen täytöt tehdään kurottajalla.
Varsinainen lämpökeskus tehtiin 250 millimetriä paksuista siporex-elementeistä. Paloluokka EI 60 eli eristyksen lisäksi rakenteen oltava tiivis ja kestettävä 60 minuuttia tulta. Lämpökeskuksen sisäkatto on 150-millistä teräs–villa–teräs -levyä.
Rakennusluvan hakeminen ei vaatinut mitään erityisiä lupia tai lausuntoja. Lähinaapurin suostumus piti kuitenkin liittää hakemukseen. Varmuuden vuoksi paloviranomaisilta kysyttiin etukäteen vinkit ja vaatimukset lämpökeskuksen tekemiseen.
Kun lupa oli haettu ja saatu, Västi haki Ely-keskuksesta investointiavustusta. Koko hankkeen kustannusarvio oli hieman päälle 60 000 euroa ilman alvia. Lisäksi päälle tulivat oman puutavaran ja työpanoksen osuudet, jotka oikeuttivat 35 prosentin avustukseen. Kustannusarvio pitää hakemuksessa olla, mutta sillä ei tukiasiaan ole suurta painoarvoa, koska investointituet on jo useita vuosia maksettu todellisten kustannusten mukaan.
Reilun 60 tonnin potti jakautui kolmeen tasasuureen erään. Reilu parikymmentä tuhatta meni Antti Teollisuudelle, toinen mokoma Alatalkkarille ja kolmannella 20-tonnisella tehtiin lämpökeskus ja hakevarasto. Kuivurin vanha öljyuuni meni myyntiin ja sillä sai hieman apua investointiin. Öljyuuneilla tuntuu olevan jonkinlaiset markkinat, sillä uuneja hajoaa eivätkä kaikki halua hankkia tuliterää uunia tässä taloudellisessa tilanteessa.
Siirtojousi raapii kasan alta aluksi pienellä kehällä. Hakkeen vähentyessä kehä laajenee. Holvaantumista ei pääse tapahtumaan, mutta hakkurin siiloon puhaltaman hakkeen seinämä on kuitenkin melko lailla pystysuora. Kurottajalla täytettäessä hake on löysempää.
Omana työnä
Aki Västillä oli töissä kuukauden ajan kaksi kirvesmiestä, joiden kanssa kaikki laitteetkin asennettiin. Vasta käyttöönottovaiheessa Alatalkkarin asiantuntija tuli säätämään palopään arvot kohdalleen. Luonnollisesti sähkömies kävi tekemässä melkoisesti hommia, jotta rakennukseen tehtävät johtopäätökset olisivat oikeat.
Västin mukaan lämpökontti olisi tässä suhteessa ollut vaivattomampi, sillä kaikki sähkö- ja automaatioasennukset olisivat olleet kutakuinkin valmiina.
”Sekä lämpökontilla että kiinteällä lämpökeskuksella on puolensa, mutta lämpökonttiin päätyminen olisi teettänyt minun tapauksessani kumminkin jonkinlaisen varaston hakkeelle. Ja toisaalta kuivurin vieressä tien varressa oli joutilas tontti lämpökeskukselle.”
Rakentamisessakaan ei ollut mitään erikoisvaatimuksia. Rakennustarkastaja seurasi hanketta, kävi tekemässä lopputarkastuksen ja hyväksyi lämpökeskuksen otettavaksi käyttöön.
Uunin ilmanotto on lämpökeskuksen sisällä, eikä yleisen tavan mukaisesti seinän läpi suoraan ulkoilmasta. Tällä ratkaisulla lämpökeskuksen sisäilma ei pääse nousemaan kovin korkeaksi ja toisaalta kaikki hakkeen luovuttama energia saadaan talteen.
Verkko-ovi pitää huolen hakevaraston hyvästä ilmanvaihdosta.
Helppokäyttöinen
Uuni on erittäin helppo sytyttää. Kahvikupillinen kevyttä polttoöljyä kuivan hakkeen päälle ja tulitikku perään. Automatiikka hoitaa homman tästä eteenpäin. Toki sytytyksen olisi saanut automatisoitua, mutta yllättävän helppoa manuaalinen sytytyskin on. Aki ei ole pitänyt ylläpitotulta uunissa, jos kuivattavien viljaerien väli on venähtänyt yli kymmenen tunnin.
”Ylläpitotulen hallinta on hieman hankalaa, sillä kulutus on nolla ja kuivurin on oltava tyhjä, jotta lämmin ilma pääsisi hönkimään pois. Eränvaihdon aika menee hyvin ylläpitotulella”, Västi luonnehtii.
Tuhkan kanssakaan ei tarvitse pelata, sillä ruuvi poistaa tuhkan automaattisesti. Noin 150 hakekuutiosta jää lämmön poistamisen jälkeen 200 litran tynnyrillinen tuhkaa, joten polttoprosessi on erittäin hyvin hallinnassa.
Polttotekniikan kehittymisestä antaa hyvän kuvan se, että vanhasta asuinrakennusta lämmittävästä hakekattilasta tulee enemmän tuhkaa kuin kuivurista, vaikka hakemäärä on alle puolet kuivurissa poltetusta. Ravinnepitoinen tuhka levitetään peltoon.
”Lämpökeskuksen hoito on äärimmäisen yksinkertaista. Kerran vuodessa tehdään tuhkatynnyrin tyhjennyt ja uunin nuohous. Kuiva hake palaa sen verran puhtaasti, ettei nuohouksessa uunin sisältä irtoaa vain valkoista pölyä. Mitään karstaa tai nokea uuniin ei muodostu.”
Kaksinkertainen palosuojaus, sulkusyötin ja sen jälkeen vahatulpalla varustettu vesipönttö takaavat ettei tuli pääse etenemään hakevaraston puolelle missään tilanteessa.
Huomio hakkeen laatuun
”Hakevaraston tilavuus on noin 200 mottia, kun sen tunkee oikein täyteen, mutta eipä sitä tarvitse ihan täyteen ahtaa, sillä asuinrakennuksen lämmittämisessä palaa vuoden mittaan haketta vain noin 60 irtomottia”, isäntä kuittaa.
Hakepuut hän ottaa omista metsistä samalla kun tehdään harvennus- ja päätehakkuita. Käytettäessä haketta aiemmin vain asuinrakennuksen lämmittämiseen, ne tehtiin motolla karsituista latvuksista ja rangoista.
Aki Västin mukaan myös rangat on karsittava, jotta ne kuivuisivat eivätkä lähtisi lahoamaan. Kun kuivurin biouuni hankittiin, hakemateriaaliksi kelpuutetaan vain vuoden kasassa ollut massapuun mitat täyttävä puu.
”Teetän pöllit varhain keväällä, jolloin etenkin lehtipuissa on kuori löysässä. Ajan puut heti hakkuun jälkeen tuuliseen paikkaan kuivurin nurkalle. Siinä kasat saavat olla reilun vuoden ennen hakettamista. Jos kasat jättää metsään horsmapuskaan, tapahtuu kuivuminen huomattavasti hitaammin”, Aki Västi neuvoo.
Kasassa ei ole katetta päällä, jotta puun kasvutuoreus saataisiin mahdollisimman nopeasti pois. Toisinaan pinoja on peitetty, jos sade uhkaa hieman ennen haketusta.
”Kun metsäpalovaroituksia lukevat säätiedotuksen yhteydessä, niin tiedän, että on oikea aika tilata urakoitsija hakettamaan syksyn polttoaineet kuivurille.”
Juha Ujanen Ilmajoelta on käynyt jo useampana kesänä Västillä hakettamassa. 260-hevosvoimainen Lamborghini ja Jenzin hakkuri ovat suoriutuneet tarvittavasta haketuksesta erittäin kustannustehokkaasti ja ripeästi. Laskutus perustuu selkeään hakekuutioiden määrään. Oman hakkurin hankinta ei ole käynyt Aki Västillä edes mielessä.
Keskimäärin haketta on palanut 150 mottia noin 160 hehtaarin viljasadon kuivaamisessa. Kun puintikosteus on matala, riittää puoli mottia hehtaarin korjuualan kuivaamiseksi, mutta lyhyen puintikauden aikana on puitava usein hieman kosteampaakin. Västin tilalla vehnän ja ohran keskisadot ovat olleet viiden tonnin paremmalla puolella.
”Jos kasa alkaa vähänkin lämmetä, niin tietää että väärillä teillä ollaan. Se on hyvä merkki, kun puun vaalea väri pysyy hakekasassa varastoinnista huolimatta. Hake on sekapuuta, mutta suosin haapaa ja koivua, koska niistä irtoaa kuori parhaiten. Eri puulajeilla on teoreettiset erot lämpöarvoissa, mutta käytännössä tätä ei pysty huomaamaan.”
Esipuhdistimesta tulevan tavaran Aki Västi on kompostoinut. Pääasiassa pelkkiä helpeitä sisältävässä jätteessä kun ei ole energiaa nimeksikään. Tilanne olisi eri, jos mukana olisi rikkaruohonsiemeniä ja pikkujyviä. Västin mukaan rikat kannattaa kuitenkin ruiskuttaa pois jo pellolla ja asianmukaisella viljelytekniikalla, jolloin pieniä jyviä ei ihmeemmin edes tule.
Tuhkat otetaan talteen poistoruuvilla.
VISA VILKUNA, teksti ja kuvat
