Suurin haaste siemenperunan tuotannossa on sää, tyrnäväläinen toisen polven siementuottaja Janne Matinlauri toteaa.
Tyrnäväläisellä Janne Matinlaurilla on viljelyssä 400 hehtaaria. Siitä ohralla on puolet, kauralla noin 50 hehtaaria, vehnällä 50, kuminalla 25 ja siemenperunalla 30 hehtaaria. Loppu on muun muassa riistapeltoa.
30 hehtaaria siemenperunaa ei ole pieni ala. ”Homma perustuu siihen, että pellot ovat kunnossa, vesitalous toimii”, Matinlauri sanoo.
Siemenperunan viljelyssä panokset ovat niin isot, ettei perunaa ole varaa hukuttaa. Peltojen kuntoon on pakko kiinnittää huomiota.
Perunannoston vaatiman työvoiman löytäminen on nykypäivänä kiven takana.
Kesä kuluu ruiskutustraktorissa
Viime kesä oli erityisesti märkä kesä. ”Se teetti paljon ihan lapiotöitä, kun johti vesiä pois pelloilta”, Matinlauri kertoo.
Toinen märän kesän asia on rutto. Ruiskutusten kanssa on saanut olla hereillä, ja niitä on jatkettu pari viikkoa pidempään kuin normaalikesinä. Matinlauri kertoo ajaneensa pellot kahdeksaan kertaan. Normaalikesinä riittää 4–5 ruiskutusta.
Kun ruton suvullinen muoto on yleistynyt, on tärkeä estää sen pääsy mukulaan, ettei muodostu aineille kestäviä kantoja. Ainevalintaan joutuu siis kiinnittämään erityishuomiota.
Normaalivuosina seuraavan vuoden perunalohkot laserlanataan syksyllä tasaisiksi. Tänä syksynä se on jäänyt hyvin vähäiseksi. Salaojituksen uusiminen ja kohentaminen jäänee sekin minimaaliseksi.
Märässä maassa väkisin tehty nosto tallaa peltoja. Ongelmat tulevat näkymään tulevaisuudessa.
Janne Matinlauri ennustaa koenostojen perusteella, että perunan bruttosato on hänellä 33 tonnia. Siementä saadaan 27 tonnia hehtaarilta. Edelliskesän sadossa oli paljon ylisuurta, yli 55 millin perunaa, nyt sato on pienempää ja hävikki jää pienemmäksi.
Viime kesän sadon Matinlauri arvioi jäävän edelliskesästä 10–15 prosenttia. Lopullisesti sen tietää keväällä, kun siementuottajalle maksetaan sertifioiduista siemenkiloista.
Yhteiskoneilla kustannukset kuriin
Matinlauri on mukana seitsemän viljelijän porukassa, jolla on yhteiset nostokoneet. Porukalla on kymmenen vuotta vanha kaksirivinen ajettava nostokone, toisena hinattava kaksirivinen nostokone ja vielä hävittämättä oleva yksirivinen hinattava kone pienille siemenerille.
Perunaa seitsikolla on yhteensä 160 hehtaaria.
”Ajettava nostokone maksaa lähemmäs 400 000 euroa. Ei sitä 30 hehtaarin alalla voisi mitenkään ostaa. Koneyhteistyöllä saa kustannukset kohtuullisiksi. Samalla parantaa noston tehokkuutta”, Matinlauri sanoo.
Myös perunan istutuksen hän hoitaa kimppakoneella.
Viime syksynä perunan nosto alkoi pari viikkoa normaalia myöhemmin. Muutaman nostopäivän jälkeen Tyrnävällä saatiin viikossa vettä 90 milliä. Homma pysähtyi lähes kokonaan, vaikka maat läpäiseviä ovatkin.
Matinlauri toteaa, että yhteiskoneet vaativat erilaisen asenteen. Kaikkien nostoja pyritään edistämään. ”Kertaakaan ei näiden kymmenen yhteisen nostokonevuoden aikana ole painimalla tarvinnut nostovuoroja jakaa.”
Siementuotannossa erityistä huolellisuutta pitää tietysti kiinnittää hygieniaan. Lajikkeiden puhtauden pitää säilyä korkeissakin siemenluokissa.
Viikon sisällä on satanut 90 milliä, ja lisää tihkuttaa. Läpäisevillä mailla nosto kuitenkin sujuu. Kuskina on saman konerenkaan toinen isäntä Jani Frysten.
Rankkasateet lisääntyneet selvästi
Perunan viljelyn suurimmaksi haasteeksi Matinlauri nimeää epäröimättä ilman. Sademäärät ovat viime vuosina kasvaneet ja rajut rankkasateet yleistyneet. Riski perunoiden hukkumiselle tuntuu oikealta.
”Pellon kunto vaikuttaa vahvasti perunalohkojen valintaan. Kun 70 prosenttia kaikesta Suomen siemenperunasta tuotetaan Tyrnävän ja Limingan alueella ja korkeista siemenluokista kaikki, peltojen on todellakin oltava priimakunnossa.”
Saneerauskasveja Matinlauri pitää hyvänä lisänä pellon kunnon ylläpidolle.
”Peruna hävittää maasta humuksen. Kun kierrossa ei ole nurmea, sitä ei oikein muuten tule mistään ja maa köyhtyy.”
Kovat tuulet toukokuun lopulla ovat muutamana vuonna aiheuttaneet varsinaisia hiekkamyrskyjä ja eroosiota perunaseudulla. Pahimmillaan avo-ojat ovat ummessa ja perunapenkit sileinä. Kateoljen käyttöä on ajateltu tilanteen ratkaisuksi, se sitoisi maata paikalleen ja tuottaa humusta. Ongelma on levitystekniikka, hyviä ratkaisuja ei ainakaan vielä ole.
Seitsemän viljelijän yhteinen nostokone pienentää konekustannuksia ja parantaa työn tehokkuutta.
Kannattavuus perustuu isoon satoon
Millä siemenperunan tuottaja elää, mikä on kannattavuuden kulmakivi?
”Iso sato”, Matinlauri vastaa yksiselitteisesti. Nykyisillä hinnoilla tuotanto on kannattavaa, jos saa yli 30 tonnin nettosadon. Edelliskesänä hän kertoo saaneensa keskimäärin 33 tonnia hehtaarilta. Puhutaan siis siemensaannosta, ei bruttosadosta.
Siemenperunan typpilannoitus on maltillista. Matinlauri heittää Yaran suuntaan palloa ja kyselee, mistä löytyisi lannoite, jossa olisi perunalle sopivasti vähän typpeä, mutta runsaasti kalsiumia, hiveniä ja booria.
Starttifosforia hän kokeili viime kesänä ensimmäistä kertaa. Kalsium on ongelma. Läpäisevissä hiekkamaissa se ei säily, ja kuitenkin se on perunan laaturavinne, joka vaikuttaa soluseinämien rakenteeseen.
SAARA LIESPUU, teksti ja kuvat
