Tuomas Mattilalla on peltojen kuntoon yleisresepti, joka sopii lähes joka lohkolle.
Tiivistyminen on uusi ongelma maatalouden historiassa, tekniikan tohtori ja lohjalainen maanviljelijä Tuomas Mattila toteaa. Nurmen viljely on vähentynyt samaa tahtia kun on siirrytty yhä painavampiin koneisiin.
Samalla ongelmalohkojen määrä on räjähtänyt käsiin.
”Viljelijä voi vaikuttaa maahan, mutta se vaatii määrätietoista johtamista. Ensin on opittava havainnoimaan, mikä on nykytila ja miksi. Sitten mietitään korjaavat toimet. Jos saa pellon paremmaksi esimerkiksi jankkuroimalla, mutta jatkaa muuten samaan malliin, homma ei johda mihinkään”, Mattila sanoo.
Ensimmäinen askel Mattilan ohjelmassa on miettiä päämäärä. Viisaat ovat todenneet, että jos et tiedä minne olet menossa, voit päätyä jonnekin muualle. Jos ei itse aseta itselleen määränpäätä, joku toinen asettaa sen.
Tavoitteet ovat harvoin kaikilla samanlaisia. Joku pyrkii huippusatoihin, toiselle on tärkeää pienet tuotantokustannukset tai ylpeys omasta työstä.
Niin kuin yleensäkin elämässä, tavoitteen asettaminen ja siihen tähtääminen voi jopa johtaa tavoitteen saavuttamiseen. Sattumalta sinne harvemmin päätyy.
Mattila kehottaa tsekkaamaan pellon kasvukunnon laajemminkin kuin vain toteamalla että hyvä tai huono. Esimerkiksi hänen insinööritoimistonsa Luonnonkoneiston nettisivuilta (luonnonkoneisto.fi) löytyy pellon kasvukunnon havainnointiin tarkoitettu lomake. Sen täyttäminen jokaiselta lohkolta vuosittain auttaa arvioimaan, mistä kiikastaa milläkin lohkolta.
”Ongelma voi olla veden läpäisyssä ja tiivistymisessä, mutta voi se johtua ihan muustakin. Pellon kasvukuntoon vaikuttaa moni asia. Vuosittaisella seurannalla pääsee käsitykseen siitä, miten mikin osa-alue kehittyy, ollaanko menossa kohti napakymppiä, täydellistä peltoa”, Mattila sanoo.
Yhtenä oleellisena osana Mattila lukee viljavuustuloksia. Kalsiumin ja magnesiumin suhde on kriittinen asia. Jos pellolla on magnesiumia liikaa suhteessa kalsiumiin, kunnollista mururakennetta ei muodostu. Liika magnesium tarkoittaa yli 20 prosenttia.
”Maailmalla tämä hanskataan, meillä ei vielä”, Mattila sanoo.
Kun nykytilanne on tunnistettu, kannattaa keskittyä muutamaan toimenpiteeseen kerrallaan. Ne kannattaa tehdä huolella ja seurata, mitä maassa tapahtuu.
”Tässä vaiheessa vaaditaan mangementtia, liikkeenjohtokykyä, jotta osaa valita ne muutamat asiat, joihin kullakin lohkolla kannattaa tarttua lukuisten vaihtoehtojen joukosta”, Mattila toteaa.
Ennen järeämpiä pellonkunnostustoimia hän kehottaa hoitamaan tausta-asiat kuntoon. Kalkitus on yksi niistä. Muita ovat esimerkiksi aukinaiset, vetävät reunaojat tai löytyvät salaojien laskuaukot.
”Nyrkkisääntönä kannattaa miettiä, onko pellolla tiivistymiä siksi, että reunaojat ovat tukossa vai siksi, että eturenkaiden paripyörät puuttuvat.”
Luonnonkoneiston sivuilta löytyy myös koneketjun aiheuttaman tiivistymisen arviointiin sopiva työkalu.
”Esimerkiksi meillä paripyörien lisääminen kylvötraktorin eturenkaisiin pienentää tiivistymisen riskiä huomattavasti. Paripyörät eivät pelkästään mahdollista pienempää rengaspainetta, vaan ne myös puolittavat kuormitusta”, Mattila kertoo.
Ympärivuotinen kasvipeite on Mattilan reseptissä perusasia peltojen kunnostuksessa. Hyvä juurimatto maassa johtaa siihen, että pelto alkaa toimia.
”Vasta sitten kun pellot on kunnossa, kannattaa miettiä hiveniä, multavuuden nostoa ja muuta. Perusasioita ei voi ohittaa”, Mattila sanoo.
Tiivistymien hävittämisessä Mattila uskoo jankkurointiin, kun se tehdään oikein. Pellon pitää olla kuiva, kun jankkurilla ajetaan.
”Jankkuroinnilla saadaan maahan lisää ilmaa. Vesi imeytyy paremmin peltoon. Maata ei kuitenkaan haluta sekoittaa niin kuin kynnössä. Pintamaan pitää jäädä ehjäksi eikä pohjamaa saa nousta”, Mattila sanoo.
Liian syvää jankkurointia Mattila välttäisi. Hyvä nyrkkisääntö on, että vedetään 5–10 senttiä löydettyä tiivistymää syvemmälle.
Pelkkä kone ei tilannetta korjaa. Maahan pitää saada kasvipeite. Hyviä vaihtoehtoja ovat syväjuuriset puna-apilat, sinimailaset ja valkomesikät. Itse asiassa Mattila kehottaa ajattelemaan nimenomaan niin päin, että juuristo korjaa tiivistymiä, jankkuroinnilla vain saadaan maahan halkeamia, joissa juuret pääsevät paremmin hommiin.
”Vähimmillään kasvusto tarvitsee neljä viikkoa kasvukautta jankkuroinnin jälkeen. Yksi vaihtoehto on ajaa syysviljan kylvön jälkeen”, Mattila sanoo.
Jankkuroinnin ajosuuntaa hän kehottaa miettimään niin, että käsissä on ikään kuin salaojituskone. Mihin suuntaan ohjaan vedet?
Pellervo-lehti ja siitä myöhemmin eriytetty Maatilan Pellervo on toiminut keskeisenä julkaisuna ja tiedonlähteenä suomalaisen maatalouden ja osuustoiminnan kehityksessä. Lehden 125-vuotinen historia kietoutuu vahvasti yhteen maatalouden merkittävien vaiheiden kanssa.
Maaltamuuton siemen kylvettiin 1970-luvulla, kun ylituotantoa ryhdyttiin purkamaan urakalla ja öljykriisi nostatti polttonesteiden hintoja. Monesta tuvasta sammutettiin valot. 1990-luvulla lama-aika kuritti ja EU-aika lähestyi.
Kasvinviljelyyn ja broilerinkasvatukseen keskittyneellä Jartun tilalla katsotaan ennakkoluulottomasti tulevaisuuteen. Viime kesänä tehtiin kaksi uutta avausta: siirryttiin sokerijuurikkaan viljelyssä robottiaikaan ja aloitettiin leikkokukkien kasvatus avomaalla.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Töitä ja viljelyä kannattaa havainnoida aktiivisesti, ja tallentaa havainnot muistiin. Kun asioita korjaa ennakkoon, negatiiviset yllätykset kiireessä vähenevät. Työhön keskittyminen, oma jaksaminen ja maatilan talous paranevat.
Pusulassa kokeillaan uudenlaista tapaa hoitaa metsää. Yksilökohtaisessa metsänhoidossa säästetään aarin elinvoimaisin puu ja raivataan tilaa sille ja sen seuraajalle. Tuomas Mattila on jakanut tilansa metsän blokkeihin, jotka käsitellään yksi kerrallaan 15 vuoden kiertoajalla.
Asumme heimojen vedenjakajalla, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että semmoinen positiivisessa mielessä savolainen, hieman rennompi asenne elämään, puskee yhä enemmän läpi. Länsisuomalaiseen verenperintöön mielestäni kuuluu enemmän tarve pitää paikat siistinä, rivit suorina, kaikki hallinnassa, ojennuksessa ja tiptop. Itäisemmässä Suomessa luonto pursuilee ja hersyilee kivisten peltotilkkujen ja pihamaiden pientareilla huomattavasti enemmän valtoimenaan ja vähemmän
Korianteri on viljelykierrollisesti ja tuotto-odotustensa vuoksi kiinnostava erikoiskasvivaihtoehto. Korianterille on maailmanlaajuiset markkinat, ja siitä voi Suomessa tulla jopa samankaltainen menestystuote kuin kuminasta. Viljelyala on nyt noin 700 hehtaaria, mutta se voi helposti kolminkertaistua lähivuosina.
Tutkimuksissa on havaittu, että mehiläispölytys tuottaa tasaisemman tuleentumisen sekä tasalaatuisemman ja suuremman rypsisadon. Mehiläistarhaajilta saa pölytyspalvelua.
Heikkotuottoisista koivikoista voi pakuria viljelemällä saada merkittävän tulonlähteen. Ensimmäiset pakurin sopimusviljelmät perustettiin Suomeen kymmenkunta vuotta sitten, ja ensisatoa korjataan parin kolmen vuoden kuluttua.
