Tuomas Mattilalla on peltojen kuntoon yleisresepti, joka sopii lähes joka lohkolle.
Tuomas Mattila on saanut omalla reseptillään oman peltonsa kolmessa vuodessa selvästi toimivammaksi. Pohjamaan tiivistymä on hävinnyt ja maan mururakenne parantunut.
Tiivistyminen on uusi ongelma maatalouden historiassa, tekniikan tohtori ja lohjalainen maanviljelijä Tuomas Mattila toteaa. Nurmen viljely on vähentynyt samaa tahtia kun on siirrytty yhä painavampiin koneisiin.
Samalla ongelmalohkojen määrä on räjähtänyt käsiin.
Päämäärä selväksi
”Viljelijä voi vaikuttaa maahan, mutta se vaatii määrätietoista johtamista. Ensin on opittava havainnoimaan, mikä on nykytila ja miksi. Sitten mietitään korjaavat toimet. Jos saa pellon paremmaksi esimerkiksi jankkuroimalla, mutta jatkaa muuten samaan malliin, homma ei johda mihinkään”, Mattila sanoo.
Ensimmäinen askel Mattilan ohjelmassa on miettiä päämäärä. Viisaat ovat todenneet, että jos et tiedä minne olet menossa, voit päätyä jonnekin muualle. Jos ei itse aseta itselleen määränpäätä, joku toinen asettaa sen.
Tavoitteet ovat harvoin kaikilla samanlaisia. Joku pyrkii huippusatoihin, toiselle on tärkeää pienet tuotantokustannukset tai ylpeys omasta työstä.
Niin kuin yleensäkin elämässä, tavoitteen asettaminen ja siihen tähtääminen voi jopa johtaa tavoitteen saavuttamiseen. Sattumalta sinne harvemmin päätyy.
Mikä on nykytilanne?
Mattila kehottaa tsekkaamaan pellon kasvukunnon laajemminkin kuin vain toteamalla että hyvä tai huono. Esimerkiksi hänen insinööritoimistonsa Luonnonkoneiston nettisivuilta (luonnonkoneisto.fi) löytyy pellon kasvukunnon havainnointiin tarkoitettu lomake. Sen täyttäminen jokaiselta lohkolta vuosittain auttaa arvioimaan, mistä kiikastaa milläkin lohkolta.
”Ongelma voi olla veden läpäisyssä ja tiivistymisessä, mutta voi se johtua ihan muustakin. Pellon kasvukuntoon vaikuttaa moni asia. Vuosittaisella seurannalla pääsee käsitykseen siitä, miten mikin osa-alue kehittyy, ollaanko menossa kohti napakymppiä, täydellistä peltoa”, Mattila sanoo.
Yhtenä oleellisena osana Mattila lukee viljavuustuloksia. Kalsiumin ja magnesiumin suhde on kriittinen asia. Jos pellolla on magnesiumia liikaa suhteessa kalsiumiin, kunnollista mururakennetta ei muodostu. Liika magnesium tarkoittaa yli 20 prosenttia.
”Maailmalla tämä hanskataan, meillä ei vielä”, Mattila sanoo.
Vähän kerrallaan
Kun nykytilanne on tunnistettu, kannattaa keskittyä muutamaan toimenpiteeseen kerrallaan. Ne kannattaa tehdä huolella ja seurata, mitä maassa tapahtuu.
”Tässä vaiheessa vaaditaan mangementtia, liikkeenjohtokykyä, jotta osaa valita ne muutamat asiat, joihin kullakin lohkolla kannattaa tarttua lukuisten vaihtoehtojen joukosta”, Mattila toteaa.
Ennen järeämpiä pellonkunnostustoimia hän kehottaa hoitamaan tausta-asiat kuntoon. Kalkitus on yksi niistä. Muita ovat esimerkiksi aukinaiset, vetävät reunaojat tai löytyvät salaojien laskuaukot.
”Nyrkkisääntönä kannattaa miettiä, onko pellolla tiivistymiä siksi, että reunaojat ovat tukossa vai siksi, että eturenkaiden paripyörät puuttuvat.”
Luonnonkoneiston sivuilta löytyy myös koneketjun aiheuttaman tiivistymisen arviointiin sopiva työkalu.
”Esimerkiksi meillä paripyörien lisääminen kylvötraktorin eturenkaisiin pienentää tiivistymisen riskiä huomattavasti. Paripyörät eivät pelkästään mahdollista pienempää rengaspainetta, vaan ne myös puolittavat kuormitusta”, Mattila kertoo.
Ympärivuotinen kasvipeite on Mattilan reseptissä perusasia peltojen kunnostuksessa. Hyvä juurimatto maassa johtaa siihen, että pelto alkaa toimia.
”Vasta sitten kun pellot on kunnossa, kannattaa miettiä hiveniä, multavuuden nostoa ja muuta. Perusasioita ei voi ohittaa”, Mattila sanoo.
Jankkuroinnin idea on tehdä maahan halkeamia, joissa juuret pääsevät hyvin kasvamaan.
Jankkuri avuksi
Tiivistymien hävittämisessä Mattila uskoo jankkurointiin, kun se tehdään oikein. Pellon pitää olla kuiva, kun jankkurilla ajetaan.
”Jankkuroinnilla saadaan maahan lisää ilmaa. Vesi imeytyy paremmin peltoon. Maata ei kuitenkaan haluta sekoittaa niin kuin kynnössä. Pintamaan pitää jäädä ehjäksi eikä pohjamaa saa nousta”, Mattila sanoo.
Liian syvää jankkurointia Mattila välttäisi. Hyvä nyrkkisääntö on, että vedetään 5–10 senttiä löydettyä tiivistymää syvemmälle.
Pelkkä kone ei tilannetta korjaa. Maahan pitää saada kasvipeite. Hyviä vaihtoehtoja ovat syväjuuriset puna-apilat, sinimailaset ja valkomesikät. Itse asiassa Mattila kehottaa ajattelemaan nimenomaan niin päin, että juuristo korjaa tiivistymiä, jankkuroinnilla vain saadaan maahan halkeamia, joissa juuret pääsevät paremmin hommiin.
”Vähimmillään kasvusto tarvitsee neljä viikkoa kasvukautta jankkuroinnin jälkeen. Yksi vaihtoehto on ajaa syysviljan kylvön jälkeen”, Mattila sanoo.
Jankkuroinnin ajosuuntaa hän kehottaa miettimään niin, että käsissä on ikään kuin salaojituskone. Mihin suuntaan ohjaan vedet?
SAARA LIESPUU, teksti ja kuvat
