Satovahingon varalle voi tänä vuonna ensimmäistä kertaa ottaa vakuutuksen. Valtion katokorvausjärjestelmää ei enää ole. Rahanjakoautomaatista ei ole kyse, mutta poikkeuksellisten sääilmiöiden aiheuttamat vahingot korvataan.

OP Vakuutus ja Lähitapiola ovat molemmat tuoneet tänä vuonna markkinoille satovahinkovakuutukset. OP Vakuutuksen toimitusjohtaja Olli Lehtilä ja vakuutuspäällikkö Teppo Raininko ovat pyrkineet kehittämään OP:n tuotteesta mahdollisimman hyvän ja karsineet pois valtion korvausjärjestelmän huonot puolet.

”Lähdimme miettimään sitä, mikä valtion korvausjärjestelmässä oli pielessä. Ylivoimaisesti isoin asia oli omavastuu. Jos sadan hehtaarin alasta 30 hehtaaria epäonnistui, ei mitään korvauksia vielä saanut vanhasta järjestelmästä”, Raininko kertoo.

OP:n vakuutuksessa omavastuun osuus pudotettiin 20 prosenttiin. Vanhaan verrattuna erilaista on myös se, että omavastuu lasketaan vahingon määrästä, ei koko tilan pinta-alasta. Laskenta tehdään aina kasvilajikohtaisesti. Käytännössä siis yhdestä poikkeuksellisesta sääilmiöstä aiheutuu yksi vahinko ja menee vain yksi omavastuu, vaikka kasvilajeja olisi useampiakin.

Toinen iso asia on, että korvauksen määrä perustuu tilan todellisiin satoihin. Vanhassa järjestelmässä korvauksen perusteena olivat viitesadot eli alueittaiset keskiarvosadot. Myös tästä OP päätti luopua.

”Oikeastaan se meni niin, että Olli sanoi, ettei viitesatojen kanssa voida toimia, koska satotasoissa on niin paljon eroa. Ison sadon saava viljelijä on myös laittanut peltoon enemmän tuotantopanoksia, joten ei se ihan oikein mene, jos vahinko korvataan hänelle viitesatojen mukaan.”

Vahingon sattuessa lähtökohtana ovat alueelliset keskisadot. Viljelijä voi kuitenkin kirjanpitonsa avulla esittää, millaisia satoja hän on keskimäärin saanut. Viljelysuunnitelmakin kertoo satotavoitteesta. Faktaa ovat myös edellisten vuosien sadon myyntimäärät.

Sadon vakuuttamista harkittava tietoisesti

Rainingon mielestä juuri nyt ennen kylvöjä on aika kaikkien viljelijöiden tehdä tietoinen päätös siitä, ottaako riskin vai ottaako sadolle vakuutuksen. Hintaa vakuutukselle tulee keskittäjäasiakkaalle noin kaksi euroa hehtaarilta. Se on otettava kaikille hehtaareille, siis myös satoa tuottamattomille kesannoille ja luonnonhoitopelloille.

”Hinta on painettu alas, jotta saadaan syntymään toimivat markkinat ja riittävästi vakuutusmassaa. Eurooppalaisessa mittakaavassa tämä on erittäin edullinen vakuutus. Tarjoamme sen lisäturvaksi maatilavakuutukseen omille asiakkaillemme. Pelkkää satovahinkovakuutusta meiltä ei voi ottaa.”

Ensimmäinen vuosi uusien vakuutusten kanssa tarkoittaa kokemusten saamista puolin ja toisin. Jonkin verran satovahinkovakuutuksia on jo maaliskuussa tehty. Suurin osa vakuutuksen ottajista on viljatiloja, mutta niitä on tehty myös lypsykarjatiloille. Raininko arvelee tämän johtuvan siitä, että nurmirehulla satovahingon riski on pienempi.

Toisaalta historiassa pahoja vahinkovuosia Suomessa on ollut esimerkiksi 2004. Silloin valtio korvasi melkein 20 miljoonaa euroa. Runsaasti korvauksia maksettiin kotieläintiloille, kun heinää ja nurmea ei päästy korjaamaan. 2006 taas kuivuus kuritti rehusatoja. Silloin maksettiin tietyille alueille yleiskorvauksia rehumenetysten johdosta.

 

Sadolle pitää tapahtua vahinko

Satovahinkovakuutus ei todellakaan ole mikään korvausautomaatti. Jos kylvöaikaa on vielä jäljellä, pitää kylvöt tehdä uudestaan. Silloin korvataan ylimääräisestä työstä aiheutuneet kustannukset. Vahingon aiheuttaneen sääilmiön pitää olla poikkeuksellinen. Tämä tutkitaan Ilmatieteen laitoksen säätiedoista, tilaa lähinnä olevan sääaseman tietojen perusteella.

Ilmiö on poikkeuksellinen, kun vastaava tapahtuu harvemmin kuin kolme kertaa sadassa vuodessa. Moni satotappio jää siis korvauksen ulkopuolelle.

”Siksi aina, kun syysviljat eivät talvehdi, emme korvaa. Edelleen on siis voimassa se, että älä kylvä sille lohkolle, joka on aina veden vallassa. Pitää olla vahinko, jolle ei voi itse mitään.”

Niin kauan kuin voidaan kylvää jotakin uutta, korvataan ylimääräinen työ ja menetetyt panokset. Siinä vaiheessa, kun uudelleenkylvö on viranomaisten mukaan myöhäistä, korvataan sadon menetys. Viimeinen kylvöpäivä on Suomessa ollut 30. kesäkuuta.

”Tämän talven talvehtimisia ei ole vakuutuksen piirissä. Emme voi tietää milloin vahinko on tapahtunut. Pitää olla vakuutus ennen kylvöä, jos kasvukaudella tapahtuu vahinko.

 

Epätavallinen ilmiö

Satovahinko korvataan, kun sen aiheuttaa epätavallinen ja epäsuotuisa sääilmiö:

  • raesade
  • harvinaisen
    • voimakas rankkasade *
    • ajankohtaan nähden voimakas halla
  • poikkeuksellisen
    • ankara kuivuus
    • suurista sateista tai tulvista johtuva märkyys
    • pitkäaikainen ja suuri sadekertymä
    • suuri tulva
    • huonoista talvehtimisolosuhteista johtuva syyskylvettyjen tai monivuotisten kasvien epäonnistunut talvehtiminen – SV

*) Rankkasade on se vahinkolaji, josta valtio on maksanut eniten korvauksia vuosina 2004–2013. Silloin tosin vahinkolaji voitiin nimetä ilman, että se olisi Ilmatieteen laitoksen historiatietojen perusteella määritetty tällaiseksi.)

Satovahinko korvataan, kun vahingon aiheuttaa harvinainen tai poikkeuksellinen sääilmiö. Harvinaisuus ja poikkeuksellisuus eivät perustu miesmuistiin, vaan meteorologiassa käytettäviin määritelmiin. Tilastotiedot saadaan Ilmatieteen laitokselta.

Poikkeuksellinen = kolme kertaa sadan vuoden aikana tai harvemmin

Harvinainen = harvemmin kuin kerran 10 vuodessa

SILJA VUORI, teksti ja kuvat

Jaa artikkeli