Uudet koetulokset osoittavat, että nurmen typpilannoitus näkyy sadon määrässä selvästi paremmin kuin aikaisemmin. Nurmi siis käyttää typen sadonmuodostukseen.
Tällä hetkellä käytössä olevien nurmen typpilannoituksen satovastekäyrien aineisto on pääosin peräisin 1960–1970-luvuilta. Sen jälkeen on moni asia muuttunut: viljeltävät lajikkeet, viljelytekniikka ja sää. Kasvukausi on pidentynyt ja talvet leudontuneet.
”Siksi halusimme päivittää tilanteen. Halusimme selvittää, paljonko typpeä nurmi pystyy nykytilanteessa hyödyntämään”, tutkija Maarit Hyrkäs Luonnonvarakeskuksesta sanoo.
Kolmivuotisissa kokeissa sekä Maaningalla että Ruukissa tutkittiin Nuutti- ja Grinstad-timotein sekä Valtteri-nurminadan puhdaskasvustojen satoja.
Typpilannoituksen lisääntyessä nurmisato tietysti kasvaa. Kun typpeä lisätään tarpeeksi paljon, satokäyrä ei enää kasva, vaan se tasoittuu ja lopulta se kääntyy alaspäin.
Vanhat satovastekäyrät kivennäismailta tasoittuvat ja kääntyvät alasuuntaan runsaan 300 typpikilon kohdalla. Sen jälkeen typen lisääminen ei ole tuonut lisäsatoa.
Uusissa kokeissa käyrä taittuu alas paljon isompien typpimäärien kohdalla, noin 400 typpikilossa.
Tällainen määrä ei tietenkään ole nykysäännöksillä mahdollinen. Nitraattiasetuksen yläraja on 250 typpikiloa hehtaarille vuodessa. Ympäristökorvausjärjestelmä sallii vähämultaiselle ja multaville maille kolmella niitolla 240 typpikiloa hehtaarille vuodessa.
Huomattavaa on, että ProAgrian Lohkotietopankin mukaan keskimäärin tiloilla käytetään typpeä 155 kiloa hehtaarille vuodessa.
”Koeaineistossa typen käytön optimi on selvästi nykyistä rajoitusta korkeammalla. Taloudellinen optimi on biologista matalampi, mutta sekin on korkea. Näyttää siltä, että silloin kun olot ovat kohdallaan, nurmi kykenee hyödyntämään enemmänkin typpeä kuin tällä hetkellä saa antaa”, Maarit Hyrkäs summaa.
Myös koko typen satovastekäyrä on erimuotoinen kuin vanhojen koetulosten perusteella piirretty. Pienelläkin typpilannoituksella nurmi tuottaa paremman satovasteen kuin aikaisemmin.
Kasvinviljelyyn ja broilerinkasvatukseen keskittyneellä Jartun tilalla katsotaan ennakkoluulottomasti tulevaisuuteen. Viime kesänä tehtiin kaksi uutta avausta: siirryttiin sokerijuurikkaan viljelyssä robottiaikaan ja aloitettiin leikkokukkien kasvatus avomaalla.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Korianteri on viljelykierrollisesti ja tuotto-odotustensa vuoksi kiinnostava erikoiskasvivaihtoehto. Korianterille on maailmanlaajuiset markkinat, ja siitä voi Suomessa tulla jopa samankaltainen menestystuote kuin kuminasta. Viljelyala on nyt noin 700 hehtaaria, mutta se voi helposti kolminkertaistua lähivuosina.
Helsinkiläinen Leena Pesu etsii sopimusviljelijöitä ympäristöystävälliselle kuitupellavalle. Hän haluaa, että sitä viljeltäisiin taas Suomessa vuosikymmenien tauon jälkeen. Tiloilla Orimattilassa ja Pälkäneellä on saatu viljelystä hyviä kokemuksia, kuitupellava on hyvä lisä viljelykiertoon.
Peltorobotti, robottitraktori ja työdrooni. Näiden tarjoamiin mahdollisuuksiin pureudutaan Sokerijuurikkaan tutkimuskeskuksen (SjT) ja Työtehoseuran PeDro-hankkeessa. Katso SjT:n peltopäivänä kuvattu video täsmäruiskuttavan peltorobotin sekä täydennyslannoituksiin ja kylvöihin pystyvän droonin toiminnasta.
Vastaanpa heti otsikon kysymykseen: Luomusta ja suoramyynnistä ei ole ratkaisuksi maataloutemme kannattavuusongelmaan, mutta yksi osa ratkaisua ne voivat olla. Tämän lehden numeron teemajutut kertovat salolaisten Birkkalan ja Karviaisten tilojen innovatiivisista yrittäjistä. Birkkalan tila on napannut oman siivunsa elintarvikemarkkinoista. Luomuspeltin viljelyyn ja viljatuotteiden jatkojalostukseen keskittynyt tila suuntaa kotimaiden markkinoiden ohella myös vientiin. Karviaisten tilalla on puolestaan
Yrittäjän hyvinvointi ja jaksaminen on tärkeä tuotantotekijä maatilalla. Tämä on tunnistettu laajasti EU:ssa. Suomessa on monia maatalousyrittäjien hyvinvointia ja jaksamista edistäviä palveluja, jotka auttavat työkyvyn ylläpitämisessä.
Maatalousnäyttelyihin ja opintomatkoihin liittyvät kulut ovat maatalousyrittäjälle pääsääntöisesti verovähennyskelpoisia. Kulujen ilmoittamisessa pitää kuitenkin olla tarkka.
Lill-Bredsin marjatilan omistajanvaihdos ei tapahtunut tavanomaiseen tapaan perheen sisäisenä omistajanvaihdoksena. Gustav ja Jenny Hildén ostivat tilan ja jatkoivat viljelyä ja suoramyynnin kehittämistä.
Jalostuksen hyödyt kristallisoituvat eritoten rauduskoivulla, jonka taimi kasvaa noin 30 prosenttia luonnontainta nopeammin ja voi hyvissä olosuhteissa järeytyä tukkikokoon jopa reilussa kolmessa vuosikymmenessä. Siten nuori metsänomistaja voi saada istuttamastaan metsästä tukkitilin jo ennen eläkepäiviään.
