Uudet koetulokset osoittavat, että nurmen typpilannoitus näkyy sadon määrässä selvästi paremmin kuin aikaisemmin. Nurmi siis käyttää typen sadonmuodostukseen.
Tällä hetkellä käytössä olevien nurmen typpilannoituksen satovastekäyrien aineisto on pääosin peräisin 1960–1970-luvuilta. Sen jälkeen on moni asia muuttunut: viljeltävät lajikkeet, viljelytekniikka ja sää. Kasvukausi on pidentynyt ja talvet leudontuneet.
”Siksi halusimme päivittää tilanteen. Halusimme selvittää, paljonko typpeä nurmi pystyy nykytilanteessa hyödyntämään”, tutkija Maarit Hyrkäs Luonnonvarakeskuksesta sanoo.
Kolmivuotisissa kokeissa sekä Maaningalla että Ruukissa tutkittiin Nuutti- ja Grinstad-timotein sekä Valtteri-nurminadan puhdaskasvustojen satoja.
Typpilannoituksen lisääntyessä nurmisato tietysti kasvaa. Kun typpeä lisätään tarpeeksi paljon, satokäyrä ei enää kasva, vaan se tasoittuu ja lopulta se kääntyy alaspäin.
Vanhat satovastekäyrät kivennäismailta tasoittuvat ja kääntyvät alasuuntaan runsaan 300 typpikilon kohdalla. Sen jälkeen typen lisääminen ei ole tuonut lisäsatoa.
Uusissa kokeissa käyrä taittuu alas paljon isompien typpimäärien kohdalla, noin 400 typpikilossa.
Tällainen määrä ei tietenkään ole nykysäännöksillä mahdollinen. Nitraattiasetuksen yläraja on 250 typpikiloa hehtaarille vuodessa. Ympäristökorvausjärjestelmä sallii vähämultaiselle ja multaville maille kolmella niitolla 240 typpikiloa hehtaarille vuodessa.
Huomattavaa on, että ProAgrian Lohkotietopankin mukaan keskimäärin tiloilla käytetään typpeä 155 kiloa hehtaarille vuodessa.
”Koeaineistossa typen käytön optimi on selvästi nykyistä rajoitusta korkeammalla. Taloudellinen optimi on biologista matalampi, mutta sekin on korkea. Näyttää siltä, että silloin kun olot ovat kohdallaan, nurmi kykenee hyödyntämään enemmänkin typpeä kuin tällä hetkellä saa antaa”, Maarit Hyrkäs summaa.
Myös koko typen satovastekäyrä on erimuotoinen kuin vanhojen koetulosten perusteella piirretty. Pienelläkin typpilannoituksella nurmi tuottaa paremman satovasteen kuin aikaisemmin.
Kasvinviljelyyn ja broilerinkasvatukseen keskittyneellä Jartun tilalla katsotaan ennakkoluulottomasti tulevaisuuteen. Viime kesänä tehtiin kaksi uutta avausta: siirryttiin sokerijuurikkaan viljelyssä robottiaikaan ja aloitettiin leikkokukkien kasvatus avomaalla.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Korianteri on viljelykierrollisesti ja tuotto-odotustensa vuoksi kiinnostava erikoiskasvivaihtoehto. Korianterille on maailmanlaajuiset markkinat, ja siitä voi Suomessa tulla jopa samankaltainen menestystuote kuin kuminasta. Viljelyala on nyt noin 700 hehtaaria, mutta se voi helposti kolminkertaistua lähivuosina.
Helsinkiläinen Leena Pesu etsii sopimusviljelijöitä ympäristöystävälliselle kuitupellavalle. Hän haluaa, että sitä viljeltäisiin taas Suomessa vuosikymmenien tauon jälkeen. Tiloilla Orimattilassa ja Pälkäneellä on saatu viljelystä hyviä kokemuksia, kuitupellava on hyvä lisä viljelykiertoon.
Kielimallipohjainen tekoäly voi auttaa maatilan päätöksenteossa. Kokeneelle ja osaavalle viljelijälle mallit eivät kuitenkaan tarjoa uutta, ellei malliin yhdistä muita työkaluja.
Viljelyn arki muuttuu teknologian myötä, eikä sen hyödyntämiseen ole yhtä mallia. Joku pärjää tarkoituksella vähällä, toinen nojaa vahvasti innovaatioihin, teknologiaan ja dataan. Suurin joukko asettuu jonnekin näiden välimaastoon ja sovittaa uusia ratkaisuja käyttöön askel kerrallaan. Maatalousalan kehitys tuo jatkuvasti uusia mahdollisuuksia, mutta samalla se pakottaa tekemään valintoja. Jossain vaiheessa jokainen yrittäjä joutuu päättämään, mitä järjestelmiä
Maaseudulle elintärkeän yksityistiestön ja siltojen korjausvelka on kasvanut hirmulukemiin. Valtion säästölinja syventää tienkäyttäjien ahdinkoa. Rahat eivät riitä myöskään yleisen kylätieverkoston tarvitsemiin korjauksiin.
"Kaikella on aikansa, ja aikansa on joka asialla taivaan alla" – Saarn. 3:1. Arvelutti pitkään lainata edellistä lausetta tämän jutun motoksi. Ovathan nämä Nollarajan tarinat kosketelleet sananmukaisesti maallisia aiheita – maa- ja vähemmän metsätaloutta, mutta kuitenkin niihin liittyneitä teemoja. On jäähyväisten ja tunnustuksen aika – kerron, miten kirjoitteluni Maatilan Pellervossa vuonna 1998 alkoi. "Vanhan" Pellervon
Maatiloilta virtaa jatkuvasti tietoa palveluiden toimittajille. Yksittäisten tilojen tuotantotiedot ovat arvokasta raaka-ainetta palveluiden kehittämisessä ja markkinoinnissa. Tiedolla tulisi olla rahallista arvoa myös tiedon tuottajalle.
Kukkiva aluskasviseos lisäsi biodiversiteettitutkimuksessa pölyttäjiä viljapelloille. Aluskasvit vähensivät pilottitiloilla myös viljojen kasvitautien määrää ja rikkakasveja. Satotasoissa ei ollut merkitseviä eroja eri vaihtoehtojen välillä.
