Pellon kunto ja maan rakenneasiat mietityttävät myrskyläläistä maitotilallista Arja Peltomäkeä. Lannan levitys ja rehun teko näkyvät maan rakenteessa enemmän kuin olisi toivottavaa.
Arja Peltomäki on asettanut kovan tavoitteen: nykyiseltä peltoalalta otetaan sato tuplamäärälle eläimiä. Määrätietoinen työ tavoitteen saavuttamiseksi vaatii hyväkuntoiset pellot.
Viljan viljelijä käy kesän mittaan pellolla traktorin ja työkoneen kanssa ehkä seitsemän kertaa. Nurmilohkolla käydään vähintään 12 kertaa, jopa 16 kertaa kesässä, laskee pitkän uran luomuneuvojana tehnyt Esa Partanen.
”Ennen pidettiin hyvänä, jos pelloista kolmasosa oli nurmella. Nykyisillä möhkälekoneilla nurmilla ajetaan täysillä kuormilla, ja raiteiden jälkiä näkyy pelloilla.”
Arja Peltomäki siirsi pellot luomuun vuonna 2009. Uusi navetta valmistui samana vuonna, ja lehmät siirrettiin luomuun kaksi vuotta myöhemmin. Jo ennen luomuun siirtymistä tilalla viljeltiin runsaasti apilaa.
Haaveissa vetoletkulevitys
Peltomäki teettää sekä lietteenajon että säilörehun urakoitsijalla.
”Liete levitetään 280-heppaisella traktorilla. Se jaksaa vetää isoja kuormia sutimatta, mutta asialla on kääntöpuoli: lohkoilta näkee, missä on ajettu”, Arja Peltomäki pohtii.
Lietettä levitetään keväällä viljalle ja vanhoille nurmille. Uusille nurmille sitä levitetään vain kesällä.
Kun homman teettää urakoitsijalla, haasteena on myös ajoitus. Jos nurmi pääsee liian pitkäksi, se ei enää nouse ylös kasvamaan kunnolla. Rehun hygieenisuus ei myöskään ehkä ole sitä, mitä toivotaan.
Peltomäen lieteallasta ei ole katettu. Vesi laimentaa lietettä ja lisää ajettavaa tonnimäärää. Kustannustehokkuus kärsii.
”Toisaalta apilalle voi olla hyväksi, ettei tavara ole niin tujua”, Peltomäki toteaa.
Hän miettii vakavissaan siirtymistä vetoletkulevitykseen. Ensimmäisten selvitysten mukaan urakoitsijalle on pitkä jono. Levitystä ei ehkä saa juuri silloin, kun itse sitä haluaisi.
Laitumille ylitiheät kasvustot
Peltomäen tilalla peltoa on 82 hehtaaria. Lisäksi nurmea korjataan yhteistyötilojen pelloilta. Nurmien sato vaihtelee lohkoittain, parhailta lohkoilta satoa kerätään yli 10 000 kuiva-ainekiloa hehtaarilta. Keskiarvo jää kuitenkin huonommaksi.
”Luomussa laidunten takia joutuu uhraamaan nurmilohkojen satoa. Laitumilla esimerkiksi voikukka saa helposti sijaa tallauksen takia.”
Laitumia Arja Peltomäki pyrkii pitämään kunnossa ylitiheällä kasvustolla ja kyntämällä. Laitumille kylvetään valkoapilaa ja pitkäjuurista nataa enemmän kuin rehulohkoille.
”Luomunurmissa oleellisia ovat jokakeväiset täydennys- ja paikkauskylvöt. Kierron pitää olla nopea. Perustaessa pyrin saamaan ylitiheän kasvuston monipuolisilla siemenseoksilla. Ne tekevät massiivisen juuriston, jolla on vaikutusta maan kasvukuntoon.”
Peltomäki käyttää paikkauskylvöissä apilaa, nataa ja timoteita, kaikkia seitsemän kiloa hehtaarille. Täydennyskylvöjä tehdään joka kevät.
Tiheys on oleellinen asia luomunurmessa. Varsinkin laitumilla kasvuston pitää olla ylitiheää heti ensimmäisenä vuonna. Rikkakasvit valtaavat heti alaa, jos tilaa on.
Nurmisato kaksinkertaiseksi
Osa nurmista on yhteistyötilojen pelloilla. Peltomäki ostaa tiloille siemenseokset, jotta saa lohkoille kasvamaan sitä, mitä kulloinkin haluaa.
Yhteistyö toimii myös niin, että hiehot ja umpilehmät ovat laitumella naapurissa.
”Yhteistyö on tiivistynyt vuosien mittaan. Muilta tiloilta saan laidunkäyttöön myös lohkoja, jotka eivät ole koskaan olleet laitumina.”
Navetan ympärillä peltoa on noin 40 hehtaaria. Koska lehmät käyvät lypsyrobotilla, ne eivät voi olla kovin kaukana.
Tavoitteena Arja Peltomäellä on tuplata nurmisato, ottaa samalta alalta nykyisen yhden robotillisen sijaan rehu kahden lypsyrobotin eläimille.
Löysät pois, kuten emäntä itse sanoo.
”Rehulasku voi olla yli 30 000 euroa kuukaudessa. Viime vuosi oli hankalin ikinä saada luomuviljaa. Nyt on tilanne se, että lehmät syövät mitä saan, ei sitä mitä on suunniteltu.”
Maitotuotos Peltomäen tilalla on himpun alle 10 000 kiloa vuodessa. Emäntä haluaisi parantaa erityisesti pitoisuuksia.
Laitumelta ei tarvitse hakea lypsylle
”Aluksi yhdistelmä luomu ja laidun jänskätti. Kaikki on kuitenkin mennyt hyvin. On viljelijän onnenhetki nähdä, kuinka eläimet hilpaisevat laitumelle. Keväällä on ehkä pari viikkoa niin vihreää ruohoa, että lehmiä saa hakea lypsylle, muuten ne tulevat mielellään takaisin sisälle syömään”, Arja Peltomäki kertoo.
Talviulkoilu tekee hyvää sorkille. Eläimet saavat liikunnan riemua joka päivä.
”Kun siirtyy luomuun, navetassa pitää olla ovia joka suuntaan – ja kujia myös, jotta laidunnus onnistuu”, Peltomäki toteaa.
Kaikkein kuraisimpaan aikaan ei mennä laitumelle asti, ulkoillaan vain tarhassa navetan vieressä.
Ulkoilun ansiosta navetassa huonosti liikkuvat lehmät ovat löytäneet jalat. Lehmät pääsevät myös hankaamaan itseään ja toteuttamaan sosiaalisia tarpeitaan.
Aluksi vasikoita opetettiin laitumelle iglun ja erillisen tarhan avulla. Sen Peltomäki totesi pian turhaksi. Kokeneiden perässä nuorisokin oppii ulkoilemaan. Ensimmäisillä kerroilla energiaa puretaan aluksi tarhassa. Kun isoimmat höyryt on päästelty pois, vasikat pääsevät laitumelle asti.
Oikeat signaalit ratkaisun pohjaksi
Peltomäen tilalla pidetyssä ProAgrian luomutiloille suunnatussa tilaisuudessa Esa Partanen muistutti, että maasta ja sadosta on saatavilla runsaasti erilaisia signaaleja.
”Oleellista viljelyssä on, miten signaalit tunnistetaan, miten niihin reagoidaan ja miten ongelmia ratkaistaan.”
Esimerkiksi ilmakuva voi näyttää pellosta ihan uusia asioita. Sen mukaan kasvusto voi huonosti kohdassa, joka silmämääräisesti katsottuna näyttää hyvältä. Signaaliin kannattaa reagoida; tutkia, onko jotakin pielessä ja paljonko satoa siitä oikeasti saadaan.
Partanen nosti esille kationinvaihtokapasiteetin. Se kertoo, kuinka paljon maahiukkanen voi pidättää positiivisesti varautuneita ioneja kasveille käyttökelpoisessa muodossa.
”Ravinnesuhteet pitäisi saada siihen kuntoon, että kasvit voivat niitä hyödyntää. Esimerkiksi tällä lohkolla magnesiumin ja kalsiumin suhde on pielessä, vaadittaisiin lisää magnesiumia suhteessa kalsiumin määrään”, Arja Peltomäki näyttää.
Lierot parantavat maan rakennetta
Esa Partanen teki nurmilohkolle sinappitestin. Sen mukaan matoja löytyy hyvin. Hyvänä tilanteena pidetään, jos neliöllä on yli kahdeksan kastelieroa. Peltomäen nurmesta niitä löytyi neljännesneliöltä kuusi, joten neliöllä oli peräti 24 kappaletta. Pikkulieroja oli neliöllä yli sata.
”Pikkulierot painavat grammasta kahteen. Siitä laskettuna täällä on hehtaarilla yli tuhat kiloa peltolieroja. Kastelierojen lasketaan painavan viisi grammaa. Tällä lohkolla niitä on myös toista tuhatta kiloa. Kastelierot tuottavat vuorokaudessa lantaa puolet omasta painostaan ja tekevät pystysuoria reikiä jopa puolentoista metrin syvyyteen.”
Partanen kertoo, että kastelierojen tuottamassa lannassa on typpeä viisi kertaa enemmän kuin ympäröivässä maassa, fosforia seitsemän kertaa ja kalia 11 kertaa enemmän kuin maaperässä.
Sinappitestillä lierot esiin
Isot kastelierot ovat maan rakenteen kannalta toivottavia, koska ne tekevät maahan pystysuoria kanavia. Syvällekin menevien kanavien kautta maa hengittää, hiilidioksidia vapautuu ja toisaalta maahan pääsee happea.
Kastelierojen määrän arviointi onnistuu sinappitestillä. Sitä varten kannattaa ensin rakentaa neljäsosaneliön kokoinen kehikko, joka laitetaan pellon pinnalle tallaamattomaan kohtaan. Kasvustojäte poistetaan varovasti sormin haravoiden. Kehikon reunat tiivistetään ulkopuolelta niin, ettei vesi pääse valumaan pois.
Kaksi desilitraa kaupassa myytävää sinappijauhetta sekoitetaan litraan lämmintä vettä. Sinappijauhe ei liukene veteen, joten seos on sekoitettava aina ennen käyttöä. Seoksen voi tehdä jo edellisenä päivänä.
Testiä varten puolet sinappivedestä kaadetaan kastelukannuun, joka täytetään vedellä. Kehikon sisusta kastellaan mahdollisimman tasaisesti. Veden mukana lierokäytäviin kulkeutuva sinappi ärsyttää lieroja: ne nousevat maan pinnalle.
Pinnalle nousevat kastelierot laitetaan erilliseen, vettä sisältävään astiaan. Muut lierot poimitaan toiseen vesiastiaan.
Vartin kuluttua kaadetaan loput hyvin sekoitetusta sinappivedestä taas kastelukannun, täytetään kannu vedellä ja kastellaan kehikon ala. Odotetaan 15 minuuttia ja poimitaan lierot erilleen.
Laskennan lopuksi lierot vapautetaan käsittelemättömään maahan.
