Terhi ja Jarkko Leino katselevat ilokseen siistiä taimikkoa ja pontevasti kasvavaa puustoa. He ovat mielissään puun kovasta kysynnästä, mutta pahoillaan ankarasta verokohtelusta. Puunmyyntiä ei pitäisi verottaa kuin osakekauppoja, vaan ottaa huomioon metsän eteen tehty työ ja rahallinen panostus.
Paimiolaisen Isotalon tilan väen vuodenkiertoon mahtuu peltotöiden lisäksi monenlaista metsähommaa. Terhi ja Jarkko Leino hoitavat metsiään säntillisesti, pitkälti itse.
Silloin työ tulee varmuudella tehtyä oikea-aikaisesti.
”Hakkuutähteet kerätään kevättalvella ja Jarkko muokkaa maan kaivinkoneella juuri ennen istutusta. Näin taimi pääsee hyvään kasvun alkuun, kun maa on sopivan kosteaa eikä elintilasta kilpailevaa vesakkoa ja heinikkoa vielä ole”, emäntä perustelee.
Leinojen periaatteena on suorittaa kaikki hoitotoimet ajallaan päätehakkuita myöten. Metsäpalstoilta löytyy jokaisen kehitysluokan puustoa, joten harvennuksia tai päätehakkuita on ohjelmassa vuosittain. Samalla se tarkoittaa, että likipitäen joka kevät hakkuuaukea odottaa pottiputken polkijaa.
”Ihan kaikkea uudistustyötä emme tee itse. Välillä istutuksissa ja raivauksissa auttavat Paimion metsäkoulun opiskelijat, sillä metsäkoulu on vain kivenheiton päässä meiltä. Satunnaisesti töissä auttavat myös ammattimetsurit.”
Metsätöistä Leinoille mieluisimpia ovat taimikonhoito ja ennakkoraivaukset. Raivaussahan varressa viihtyvät niin isäntä kuin emäntäkin. Perheen kolme aikuista lasta auttavat istutus- ja raivaustöissä omilta töiltä ehtiessään.
”Raivaaminen on hyvää kuntoilua ja siinä näkee työnsä jäljen. Urakka tosin kannattaa aloittaa maltillisesti eikä ahnehtia ensimmäisinä päivinä liikaa tunteja. Muuten paikat kipeytyvät ja koko homma alkaa maistua puulta”, Jarkko kuvaa.
Aiemmin Leino teki hankintahakkuita. ”Naapuri hoiti kaadot motollaan ja minä korjasin ajokoneellani. Nykyään hankintapuusta maksetaan niin huonosti, ettei hankintakauppa ole vaivan väärti. Pystykaupasta saa paremman hinnan”, Jarkko tuhahtaa.
Metsäkipinä syttyi aikuisena
Paimion Tomeron kylässä sijaitseva Isotalon tila on kasvinviljelytila, jossa viljellään vehnää, ohraa ja kauraa sekä öljykasveja. Leinot pitivät pitkään munituskanoja ja lihasikoja, mutta nyt kanala ja sikala ovat olleet jo kymmenen vuotta muussa käytössä. Kun eläimet laitettiin pois, aikaa liikenee aiempaa enemmän metsäasioille.
Terhillä ja Jarkolla on molemmilla maatalousalan koulutus. Metsänhoidosta he innostuivat vasta aikuisemmalla iällä ja suorittivat Paimion metsäkoulussa metsäalan perustutkinnon täydentämään käytännön osaamistaan.
”Aikuiskoulutus perehdytti sekä puunkaatoon että taimikonhoitoon, opimme lisää myös metsänarvioinnista. Kaiken kaikkiaan koimme koulutuksen hyödylliseksi. Samalla se oli mieluisa sosiaalinen tapahtuma, jossa saimme vaihtaa mielipiteitä samanhenkisten ihmisten kanssa”, Terhi kertoo.
Isotalon tila on entinen ratsutila, jossa metsää tilakeskuksen läheisyydessä on parikymmentä hehtaaria, laajemmat metsäpalstat sijaitsevat noin kymmenen kilometrin päässä. Kotieläintuotannon loputtua päätettiin panostaa kasvinviljelyyn. Peltoalaa kasvatettiin tietoisesti vuosituhannen vaihteesta noin kymmenen vuoden ajan.
Metsät tulivat isännän mukaan puolivahingossa tilakauppojen yhteydessä, vain kaksi metsätilaa on ostettu varta vasten. Hehtaareja on ehtinyt kertyä, sillä emännän ja isännän yhteinen metsäomaisuus on kolmen vuosikymmenen aikana tuplaantunut.
”Kiinnostus peltopinta-alan kasvattamiseen tyrehtyi, kun Paimionjokilaakson peltojen ja metsien hinta kirjaimellisesti karkasi käsistä 2010-luvulle tultaessa. Ylipäätään metsäpalstoja on näillä seuduin hyvin harvoin myynnissä”, isäntä toteaa.
Monenlaisia suhdanteita
Metsänomistajuutensa aikana Leinot ovat ehtineet nähdä useita puukaupan nousu- ja laskukausia.
Kun vuonna 1992 pinta-alaverotuksesta siirryttiin myynnin verotukseen, puu ei tuntunut kelpaavan kenellekään. Mäntykuitukasat harmaantuivat teiden varressa. Leinon metsästä puuta saatiin onneksi myytyä Ruotsiin.
Puukauppoja on sittemmin hierottu useiden yhteistyökumppaneiden kanssa. Viime vuodet päämiehenä on ollut Metsä Group. Leinoille on tärkeää, että ostajan kanssa asioidaan suoraan, ilman välikäsiä.
Metsäasiantuntija Matias Uleniuksen kanssa he tekevät metsänhoidon vuosisuunnitelman, johon kirjataan metsänomistajan tavoitteet, hoito- ja hakkuutarpeet sekä niiden tekijät.
”Terhi ja Jarkko huolehtivat metsistään erinomaisesti, mikä näkyy metsän kasvussa ja tuotossa. Enää harva metsänomistaja hoitaa omaisuuttaan yhtä tunnollisesti ainakaan niin, että tekee valtaosan töistä itse”, Ulenius kehuu.
Moni metsänomistaja asuu kaukana tiluksistaan eikä metsänhoidollista osaamistakaan välttämättä ole.
Ulenius toivoo metsänomistajien kiinnostuvan metsiensä tilasta. ”Mikäli nykyistä useammat olisivat innostuneita metsänhoidosta, saataisiin kasvavia hoitorästejä purettua ja tasoitettaisiin tietä laatupuun kasvulle.”
Metsäyhtiön metsäasiantuntijoiden työkuva ei rajoitu pelkästään puukauppoihin. Yhdessä sopimusasiakkaiden kanssa laaditaan metsänhoitosuunnitelma sekä tavoitteet metsän käytölle.
”Moni metsänomistaja arvostaa sitä, että heillä on tuttu henkilö, jonka kanssa pohtia yhdessä metsänhoitoa ja jonka kautta kaikki asiat hoituvat. Metsänhoidollinen neuvonta on merkittävässä roolissa”, Ulenius kertoo.
”Meidän kauttamme metsänomistaja saa niin taimet kuin lannoituksenkin sekä niille tekijät. Yhä useampi metsänomistaja valitseekin kokonaisvaltaisen palvelun”, hän lisää.
Puun myyjän ja ostajan hintatoiveet käyvät harvoin täysin yhteen.
”Tarvitaan vahvaa keskinäistä luottamusta ja toimivia henkilökemioita, muuten tästä ei tule mitään”, Terhi ja Jarkko painottavat.
”Sille ei vastapuoli voi mitään, ettei puun hintakehitys ole pysynyt kustannusten nousun vauhdissa. Sama pätee viljapuolella, tuottajahinta ei nouse, vaikka tuotantopanosten hinta kohoaa”, isäntä vertaa.
Puun myynnin verotusta Leino pitää aivan liian ankarana. Osakekauppoihin verrattuna metsän eteen pitää nähdä paljon vaivaa ja hoito myös maksaa. Siksi myyntivero ei saisi olla yhtä korkea. Uudelta hallitukselta Leinot toivovat puun myyntiveron kevennystä ja tolkullista, metsänomistajat huomioivaa metsäpolitiikkaa.
Mäntyvoittoiset metsät
”Paimion seudun metsät ovat reheviä ja hyväkasvuisia, joutomaita ja kallioisia alueita on vähän. Metsien pahin riesa on juurikääpä, joka aiheuttaa lahovikaisuutta”, Ulenius sanoo.
Leinon metsistä vanhat kuusikot on pitkälti hakattu. Tapani- ja Seija-myrskyt kaatoivat kumpikin 700–800 kuution edestä puuta. Myrskyjen myötä paljastui, että juurikääpä oli jo ehtinyt tehdä juuristotuhoja ja sen vuoksi puuta meni nurin niin runsaasti. Vahingosta viisastuneina loputkin päätehakkuuikäiset, synkät kuusikot hakattiin pois kolmisen vuotta sitten.
Leinojen metsät ovatkin nykyään mäntyvoittoisia. Puhtaita koivikoita on jonkin verran, mutta metsät ovat kaiken kaikkiaan vahvasti havupuuvoittoisia. 2000-luvun taimikot ovat pääosin kuusta.
Metsänhoidossa Isotalon tilalla pyritään huomioimaan riistan elinolosuhteita ja hakkuiden yhteydessä jätetään aina riistatiheikköjä. Talon isäntä harrastaa metsästystä ja huolehtii riistan talviruokinnasta.
”Metsänhoito käy kuntoilusta, ja muutenkin mieluummin menen kävelylle metsään kuin maantielle”, Jarkko kertoo.
Terhi marjastaa ja sienestää mielellään, mutta ennen kaikkea metsä on hänelle virkistyksen ja mielenrauhan lähde, ja myös silmänilo.
”Hoidettu metsä, erityisesti kolmannen kehitysasteen männikkö on todella kaunis ja siellä on helppo liikkua.”
Perinteisellä mallilla
Erilaisia hoitomalleja on kokeiltu pienessä mittakaavassa. Tasaikäiskasvatus on havaittu toimivaksi ja tuottavaksi menetelmäksi.
”Mielelläni jättäisin hakkuukohteille siemenpuita, mutta ne tuppaavat myrskyissä kaatumaan”, Jarkko harmittelee. Metsän tuoton kannalta nopea kierto on avainasemassa; siksi välivuosia ei pidetä, vaan metsä uudistetaan hakkuuta seuraavana keväänä. Pariskunnan mukaan luontainen uudistaminen saattaisi jossain kohdin toimia. Taimettuminen kuitenkin kestää istutusta pidempään.
Jatkuvasta kasvatuksesta Terhi ja Jarkko Leino eivät innostu. ”Siitä on vielä kovin vähän käytännön kokemusta ja pitkäaikaisia tutkimustuloksia. Tasaikäiskasvatuksesta jatkuvaan kasvatukseen siirtyminen ei käy hetkessä vaan vie helposti vuosikymmeniä.”
Juurikääpä aiheuttaa jo nyt merkittävää metsätuhoa, ja tilanne saattaisi heidän arvionsa mukaan vaikeutua jatkuvan kasvatuksen mallia noudatettaessa.
Eteen voi tulla myös monia käytännön pulmia. ”Miten pienten puumäärien saaminen pois metsästä onnistuu, kun monissa metsissä on varsin tiheä ojaverkosto”, Jarkko pohtii.
Jatkuva kasvatus voi sopia virkistysalueille, mutta ei metsänkasvatuksen valtamenetelmäksi. ”Puun hinnan pitäisi vähintään kaksinkertaistua, jotta pienten poimintahakkuiden tekeminen olisi taloudellisesti järkevää”, Leinot laskeskelevat.
”Mikäli avohakkuut kiellettäisiin kokonaan, puun hinnan pitäisi nousta ja paljon. Metsänomistajina toivomme vähemmän sääntelyä ja enemmän omaa päätäntävaltaa.”
