Härkäpavun viljely on ottanut taka­pakkia vaihtelevien säiden ja satojen takia. Pavulle on kuitenkin kysyntää. Matti Kari on huomannut, että valkuaiskasvi kannattaa kylvää aikaisin ja tasaiselle lohkolle sekä tarkkailla tuholaisia ahkerasti. Palkkiona on hyvä sato ja parantunut maanrakenne.

Nakkilalainen Matti Kari otti härkäpavun viljelyyn viitisen vuotta sitten. Noin sadan hehtaarin viljatilalla on aiemmin viljelty myös sokerijuurikasta.

”Ensin härkäpapu meni Raision kautta. Viime syksynä myin sitä suoraan ylöjärveläiselle karjatilalle appeeseen sekoitettavaksi”, hän kertoo.

Myös muilta karjatiloilta tuli kyselyjä härkäpavusta.

Hyvä esikasviarvo

Karilla härkäpapu on samalla lohkolla noin viiden vuoden välein. Muuten hän viljelee kauraa, ohraa ja joskus vehnää.

Esikasviarvoa on vaikea laskea euroiksi, mutta Kari kokee sen selvästi positiiviseksi. Hän on seuraavana vuonna vähentänyt viljan typpilannoitusta ja saanut silti arviolta 10–20 prosenttia paremman sadon.

Ensimmäisenä härkäpapuvuonna saman lohkon toisella puolella kasvoi härkäpavun rinnalla kauraa. ProAg­rian neuvoja kävi mittaamassa penetrometrillä pellon tiiviyttä.

”Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, härkäpapupuolella piikki painui kevyemmin. Mittausdatasta raja näkyy selvästi.”

Matti Kari pitää härkäpapua hyvänä välikasvina viljatilalla. Sillä vastataan myös kotimaisen valkuaisen kysyntään.

Isot vaihtelut

Suurimpana haasteena viljelyssä Kari pitää vaihtelevuutta. Vaihtelua on enemmän kuin viljasadoissa. Viiteen vuoteen on mahtunut niin hyviä kuin huonojakin vuosia. Kuivana kesänä 2018 satoa tuli vain noin tuhat kiloa hehtaarilta. Kaksi vuotta aikaisemmin härkäpapu tuotti neljän tonnin sadon.

Märkänä syksynä 2017 Kari pui härkäpapua kohtuullisesti.

”Viime vuosi oli melko kuiva, mutta satoa tuli 3 500 kiloa hehtaarilta. Vaihtelua oli paljon. Hikevä hietamaa tuotti hyvin, mutta saviset kohdat heikosti.”

Tarkkailtavaa riittää

Härkäpapu vaatii tarkkailua.

”Viime kesänä hernekärsäkäs iski taimivaiheessa heti toukokuussa. Se syö lehtiin piparkakkureunaa.”

Juovahernekärsäkkään aikuinen syö lehden reunoihin puolikuun muotoisia koloja. Jos taimettuminen on hidasta, kärsäkkäät voivat tuhota taimia. Myöhemmin kesällä ne eivät saa niin pahaa tuhoa aikaan.

Vaikka aikuisten tuho ei paljoa haittaisikaan, aikuiset ovat merkki kärsäkkään toukista, jotka syövät juurinystyröitä. Jos kärsäkkäitä on paljon, koko juurinystyristö voi olla syöty. Pahimmillaan kasvusto voi kärsiä typen puutteesta.

Hernekärsäkästä Kari torjui Sumi Alfalla.

Toinen ongelma ovat homeet. Hankalana vuonna myös gammayökköset aiheuttavat pahaa tuhoa.

”Kävin katsomassa, ja näytti, että ne tekevät tuhoa vain pienellä alalla. Parin päivän päästä oli jo täystuho.”

Nakkilan seudulla viljellään paljon tuorehernettä. Kari pohtiikin, että vaikuttaako sen varhainen puinnin alkaminen gammayökkösten siirtymiseen papupellolle.

Härkäpavun jalostus on viime vuosina ottanut isoja harppauksia. Kontun rinnalle on tulossa muita, haittaaineettomia lajikkeita.

Joka toisesta vantaasta

Lajikkeena on tähän asti ollut Kontu. Sitä Kari aikoo kylvää tänäkin keväänä. Ensi vuoden suunnitelmissa on Vire, kun siementää alkaa olla jo paremmin saatavissa.

Uusissa lajikkeissa tärkeitä ominaisuuksia ovat taudinkestävyys ja laatuominaisuudet. Korkea valkuaispitoisuus ja matalat visiini- ja konvisiinipitoisuudet ovat edellytyksiä, jotta sato sopii emakoille ja siipikarjalle. Vireessä visiini- ja konvisiinipitoisuudet ovat enää viidestoistaosa vanhojen lajikkeiden pitoisuudesta.

Myös tanniinittomia lajikkeita on tulossa. Tanniinittomuus parantaa sulavuutta.

”Mutta niin se kai menee, että kun tanniini saadaan lajikkeesta pois, sato on huonompi kuin vanhoissa lajikkeissa.”

Viljelyoppia Kari on hankkinut kokeilemisen ohella Hukka-hankkeen koulutustilaisuuksista.

”Viime kesänä härkäpapu pääsi liian pitkäksi. Pitäisi uskaltaa kylvää se harvemmaksi. Silloin ei olisi niin isoa haittaa homeistakaan. Tulisi papuja yhtä paljon, mutta ongelmat jäisivät pienemmäksi.”

Siementä hän on käyttänyt noin 250 kiloa hehtaarille. Tänä keväänä on tarkoitus kylvää sama siemenmäärä, mutta vain joka toisesta vantaasta.

Myös lannoituksen suhteen kokemus on opettanut. Ensimmäisenä vuonna Kari käytti typpeä noin 40 kiloa hehtaarille. Kasvusto oli vielä lokakuun lopulla vihreää. Puimaan mentiin yhdeksän asteen pakkasyön jälkeen.

Viime vuosina typpimäärä on puolittunut, starttina härkäpapu saa lannoitetta noin 20 typpikilon verran hehtaarille. Fosforia se tarvitsee muiden kasvien tapaan, joten lannoite kannattaa valita sen mukaan.

Härkäpapu kylvetään syvään, jotta se varmasti saa kosteutta riittävästi. Iso siemen jaksaa kasvattaa idun pintaan asti.

Kuivaus matalalla lämmöllä

Pavun Kari kuivaa 50 asteessa.

”Minusta on parempi kuivata matalassa lämmössä. Muuten joutuisi jäähdyttämään ja odottamaan aina lähes vuorokauden, että erot tasoittuisivat.”

Parhaiten härkäpavun puinti sujuu, kun kasvusto on kuiva. Sateen jälkeen joutuu odottamaan puintikeliä pidempään kuin viljalla. Esimerkiksi viime syksynä, kun sadetta tuli lähes joka päivä, sopivan välin löytyminen oli hankalaa.

Papu puidaan matalaan, koska pavut lähtevät alhaalta. Tasainen, kivetön pelto on eduksi. Siksi Kari jyrää pellot kylvön jälkeen.

”Ruoppamailla eli turvemailla kasvi irtoaa helposti puidessa”, hän kertoo.

Papu vaatii pitkän kasvuajan, joten puinti tuppaa venymään. Siksi se kylvetään ensimmäisten joukossa heti toukokuun alussa.

Hyvä sato kannustaa

Kun härkäpapu on kierrossa viljojen välissä, Kari ei ole tähän mennessä ruiskuttanut siitä rikkakasveja.

”Ajan juolavehnäaineen, mutta en muuta. Savikka on paha, se tulee heti läpi, mutta kuittaantuu seuraavana viljavuonna.”

Kun nyt on tarkoitus kylvää harvempaan, rikkakasvien torjunta tulee ohjelmaan mukaan.

Haasteita härkäpavun viljelyssä on.

”Mutta kun saa hyviä satoja, se kannustaa. Meillä se on joka tapauksessa hyvä välikasvi viljalle, parantaa maan rakennetta ja sitoo typpeä”, Matti Kari toteaa.

Hänellä on tarkoitus tänä keväänä kylvää myös viisi hehtaaria lupiinia.

Jaa artikkeli