Metsäkanalintujen elinympäristöä voi kohentaa pienin metsänhoidollisin keinoin ja samalla edistää metsäluonnon monimuotoisuutta. Metsänomistajalle riistametsänhoito ei aiheuta ylimääräisiä kustannuksia eikä verota metsän tuottoa.
Riistametsänhoidosta on vielä virheellisiä mielikuvia. Joskus pelätään, että metsään ei saisi juuri koskea tai se vaikuttaa merkittävästi aikanaan saatavaan puukauppatuloon. Metsäasiantuntija Markku Salmirinne Metsänhoitoyhdistys Lakeudesta oikaisee näitä ajatuksia.
”Riistametsänhoito ei tarkoita isoja mullistavia muutoksia hoitokäytäntöihin tai taloudellisia menetyksiä, mutta ei myöskään hoitamattomuutta”, hän kiteyttää.
Harvennettu ja hoidettu metsä on eduksi myös metsäkanalinnuille. Umpeen kasvaneessa metsässä ei ole tilaa liikkua eikä aluskasvillisuutta suojaksi ja syömiseksi.
”Ryteikköisestä tiheiköstä ei löydy tukevia oksia, joilla metso voisi istua tai avaruutta, mitä ison linnun lentoonlähtö edellyttää. Vaikka metsoa pidetään vanhojen metsien asukkina, se kelpuuttaa ravintopuikseen myös nuorempia puita”, Salmirinne lisää.
Jussi Parviainen muistuttaa, että pienin toimin voidaan parantaa metsäkanalintujen elinympäristöä ja samalla edistää luonnon monimuotoisuutta.
Riistaa vaalitaan
Kauhajoen, Ilmajoen, Teuvan ja Kurikan alueella toimiva Mhy Lakeus on viime vuosina perehdyttänyt niin metsänomistajia kuin metsäammattilaisia riistametsänhoitoon. Yhdistys oli mukana myös Suomen riistakeskuksen pilottihankkeessa, jossa nuoreen metsään tehtiin riistametsänhoidon esimerkkikohteita.
Tuloksia on jo näkyvissä, sillä yhä useammalle metsäpalstalle jätetään riistatiheikköjä jo taimikkovaiheessa. Harvennushakkuita Lakeudelle urakoivalle Mauri Majamäelle riistatiheikköjen jättäminen ensiharvennuksissa sujuu tottuneesti.
”Ammattitaitoisen raivauksen jäljiltä on helppo nähdä, mihin kohtaan riistatiheikköjä on kaavailtu. Ihan aina ei näin ole, mutta koko ajan asia menee parempaan suuntaan, kun tieto riistametsänhoidosta lisääntyy”, Majamäki sanoo.
Metsänomistajat suhtautuvat Salmirinteen mukaan riistan huomioiviin toimenpiteisiin lähes poikkeuksetta myönteisesti, kun saavat asiasta tietoa. Jos ei itse harrasta metsästystä, ei välttämättä tule ajatelleeksi metsän moninaisia asukkaita. Monelle on myös yllätys, kuinka vähäisillä muutoksilla saadaan paljon aikaan ja voidaan turvata kanalintujen ravinnonsaantia sekä suojapaikkoja.
”Moni metsänomistaja on hyvillään siitä, että riistan elinolot huomioivaa metsänhoitoa voidaan toteuttaa kaikissa kasvatusmuodoissa eikä se vaadi mullistavia toimia”, Mhy Lakeuden johtaja Jussi Parviainen painottaa.
Monesti riistatiheikköjen paikat valitaan jo taimikonhoitovaiheessa, välillä valinnan tekee vasta motomies, kertoo metsäkoneyrittäjä Mauri Majamäki.
Tiheikköjä jo taimikoihin
Riistametsänhoidossa suositaan tavanomaista peitteisempää metsänkäsittelyä ja usean puulajin metsiköitä. Taimikko- ja ennakkoraivauksissa lehtipuuta jätetään tavanomaista enemmän havupuiden sekaan, ja kuusta suositaan männiköissä ja mäntyä kuusikoissa.
”Kaikki alkaa raivaussahalta. Jokaista neliötä ei ole pakko raivata puhtaaksi, vaan muutamassa kohdassa kuviota voidaan noudattaa hallittua hoitamattomuutta eli totuttua kevyempää käsittelyä”, Parvianen kuvaa.
Ennakkoraivauksessa ja taimikon hoidossa voi jättää esimerkiksi 4–5 tiheikköä hehtaaria kohti. Niiden koko voi vaihdella muutaman puun ryhmästä kahteen aariin. Näitä tiheikköjä ei käsitellä missään vaiheessa ja aikanaan ne toimivat säästöpuuryhminä.
Kanalintujen elinympäristössä pitää olla erikokoisia puita, rehevää varvikkoa ja kuusta. Mustikka on kanalintujen poikasten tärkein ruokakasvi ja suojanantaja. Salmirinne neuvookin jättämään tiheikköjä eritoten metsän ja suon vaihettumisvyöhykkeelle, jossa yhdistyvät monet riistan kannalta tärkeät rakennepiirteet.
”Puusto on näissä kohdin luontaisesti usein monilajista ja kerroksellista ja varpukasvisto elinvoimaista. Tiheiköissä pitää aina kasvaa kuusta, jotta linnuille on suojapaikkoja ja mieluusti monilajinen lehtipuusto.”
Usein tiheiköille löytyvät paikat luontaisesti esimerkiksi kosteista painanteista, joissa lehtipuut kasvavat sankasti.
”Nämä kohdat ovat usein metsätalousmielessä vähäarvoisia ja kaiken lisäksi työläitä raivata. Sen vuoksi ne sopivat hyvin riistatiheiköiksi”, Parviainen suosittelee.
Riistatiheikköjä kannattaa perustaa myös kuvion reunoille, jolloin ne saavat vierusmetsästä tuulensuojaa.
Riistatiheikköjä kannattaa jättää kourallinen hehtaaria kohden.
Varovasti muokaten
Riistan voi huomioida metsän jokaisessa kasvatusvaiheessa. Ennen päätehakkuutta tehtävässä ennakkoraivauksessa kannattaa jättää alikasvospuita ja raivata vain runkojen ympäriltä. Jos kuviolla on elinvoimaista taimiainesta, nopeuttaa se uudistumista sekä tuo metsään kerroksellisuutta.
”Uudistusaloilla maanmuokkausta pitäisi tehdä vain tarvittaville osille ja jos mahdollista varpukasvillisuutta säästäen”, Salmirinne ohjeistaa.
Toinen menetelmä ei ole toistaan parempi, vaan muokkaustapa valitaan kohteen maaperän ja uudistamispuulajin mukaan. Olennaista on se, että istutus- ja kylvöpaikkoja on riittävästi, mutta maanpintaa ei rikota yhtään enempää kuin näiden istutus- ja kylvökohtien tekeminen vaatii.
Taimikonhoidot ja harvennukset tehdään ajallaan, mutta tietoisesti jätetään kanalinnuille mieluisia alueita käsittelemättä. Siitä koituu sekin hyöty, että harvennuksen jälkeen marjasadot lähtevät kasvuun, kun metsään tulvii taas valoa.
Parviainen ja Salmirinne ovat tyytyväisiä, että Kauhajoen kulmakunnan metsänomistajat ovat kiinnostuneet riistametsänhoidosta ja suhtautuvat siihen myönteisesti. Kanalintukannat ovat Parviaisen mukaan monipuoliset ja viime vuosina monet lajit ovat runsastuneet, ja jopa riekkoa esiintyy seutukunnalla.
”Jotta hyvä tilanne jatkuisi tulevaisuudessakin, on tärkeää huomioida riista jokaisessa metsänhoitovaiheessa. Siten voidaan turvata kanalinnuille sopiva elinympäristö tulevaisuudessakin”, metsäasiantuntijat muistuttavat.
Viesti riistametsänhoitotavoista kiirii eteenpäin joka portaalla. Metsänomistajat ovat asiasta kiinnostuneita, neuvojat muistavat esitellä sitä heille ja käytännön työtä tekevät osaavat toimia käytännössä.
”Riistametsänhoito ei ole hetken hittituote tai yhden asian edistämiseksi tehtävä toimenpide, vaan se palvelee erinomaisesti monimuotoisuuden edistämistä. Hoidettu, monilajisempi metsä on vahvempi myös ilmaston lämpenemisen tuomia riskejä vastaan”, Parviainen muistuttaa.
Riistametsänhoito on palkitsevaa myös siksi, ettei se ole ristiriidassa minkään muunkaan luonnolle ja monimuotoisuudelle tärkeän asian kanssa. On vaikea keksiä sellaista eläinlajia, joka kärsisi kanalintujen määrän kasvusta, Parviainen lisää.
