Puumalan Hurissalosta löytyy maatalouslomittaja, jolta sujuvat työt ja tanssi. Mira Tukiaisen iloisesta elämänasenteesta saavat osansa niin eläimet kuin asiakkaat.
Maatalousyrittäjien eläkelaitos Mela etsintäkuulutti talvella Loistolomittajia. Maatalousyrittäjät ja muut lomittajien kanssa tekemisissä olevat saivat ehdottaa Loistolomittajaksi henkilöä, jonka kanssa työt sujuvat hyvin. Maatalouslomittaja Mira Tukiainen Kaakkois-Suomen Lomituspalveluista oli yksi neljästä palkitusta.
Palkitsemisesityksessä Tukiaista kuvaillaan seuraavasti: ”Mira on moniosaaja, joka reagoi nopeasti myös ongelmatilanteisiin, kuten eläinten terveydentilan muutoksiin. Hän on erittäin ammattitaitoinen ja joustava tehotyttö, johon voi luottaa sataprosenttisesti niin eläinten kuin koneiden kanssa”.
Pellervon Eläin-lehti lähti selvittämään, millainen superlomittaja Puumalasta löytyy.
Sovimme treffit Mira Tukiaisen kanssa Heikki Häkkisen omistamalle Jukaraisen lypsykarjatilalle kauniiseen Hurissalon saareen. Tukiainen sai kipinän eläinten parissa työskentelyyn juuri täältä.
– Heikki on enoni ja vietin täällä paljon aikaa lapsuudessani. Kotini oli silloin, ja on edelleen, muutaman kilometrin päässä tästä. Lomitin Heikin tilalla jo yläkouluaikana. Lisäksi kävin esittelemässä tilan vasikoita Junior Handler -kilpailuissa. Tykkäsin eläimistä, ja oman alan valinta olikin helppoa, Tukiainen kertoo hymyillen.
Tukiainen opiskeli maatalouden perustutkinnon Otavan maatalousoppilaitoksessa Mikkelissä ja siirtyi sieltä lomittajaksi. Lomittajan töitä 27-vuotias Tukiainen on tehnyt kahdeksan vuotta.
– Lomitan maito- ja lihakarjatiloilla Puumalassa, Ristiinassa ja Mikkelissä. Kauimmaiselle tilalle on matkaa vajaat neljäkymmentä kilometriä.
Tukiainen kertoo olevansa toiveammatissaan, ja sen aistii hänen puheistaan.
– Olen joskus miettinyt, mitä muuta voisin tehdä. En ole keksinyt yhtään parempaa ammattia.
Tukiaisen valintaa Loistolomittajaksi ehdotti useampi maatalousyrittäjä. Jukaraisen tilalla karjahoitajana työskentelevän Eevi Piilin perustelut valittiin kunniakirjatekstin pohjaksi. Nuorilla, eläinrakkailla naisilla työt ja ajatukset sopivat hyvin yhteen.
– Mira on ollut miun esikuva. Olemme tutustuneet tällä tilalla, kun olin kymmenvuotias ja kävin täällä leikkimässä perheen lasten kanssa. Mira kävi täällä silloin lomittamassa. Osittain Miran ansiosta minäkin lähdin opiskelemaan eläintenhoitoa, 20-vuotias Piili kertoo.
Energiset naiset tekevät Jukaraisen 70 lehmän navetan töitä usein yhdessä, ja hommat sujuvat mallikkaasti.
– Mirassa on parasta se, että hän hoitaa eläimiä kuin omiaan ja on erittäin ammattitaitoinen. Miralta opin koko ajan uutta. Jos Mira ei tiedä jotakin asiaa, hän kyllä ottaa selvää, eikä mitään jää sen takia tekemättä.
– Ja ihmisenä Mira on ihan paras. Hän tulee kaikkien kanssa toimeen, Piili vakuuttaa.
Nuorten naisten puheista ja iloisista ilmeistä paistaa, että molemmat ovat eläinten kanssa työskennellessään omalla alallaan.
Lomittajan työn parhaiksi puoliksi Mira Tukiainen nimeää monipuolisuuden ja eläinten kanssa työskentelyn. Hän tulee hyvin juttuun myös yrittäjien kanssa.
– Yrittäjät ovat täällä tosi mukavia. Heidän kanssaan on kiva vaihtaa kuulumisia. Monenlaista saa tietysti kuulla ja olla joskus olkapäänä henkilökohtaisissa asioissa, mutta se kuuluu tähän työhön. Kun voin olla avuksi, mielelläni olen. Vaihdamme yrittäjien kanssa ajatuksia myös siitä, kuinka työt kannattaisi tehdä. Opimme toisiltamme puolin ja toisin.
Viljelijöiden jaksaminen huolettaa joskus Tukiaista.
– Maidon hinta saisi olla hieman parempi, ja ihmisten pitäisi arvostaa enemmän suomalaista ruokaa eikä syyllistää maataloutta ympäristöasioissa. Olen todella ylpeä siitä, että saan työskennellä suomalaisessa ruokaketjussa.
Tällä hetkellä Tukiaisen tilaringissä on kaksi lypsyrobottitilaa, Jukaraisen tila on niistä toinen. Tukiainen kertoo työskentelyn olevan yhtä mukavaa robotti- ja parsilypsytiloilla.
Lomittajan työstä Tukiainen ei löydä montaakaan huonoa puolta. Pienen tivaamisen jälkeen jotain sentään löytyy.
– Palkka voisi olla hieman parempi, kun työ on kuitenkin vastuullista. Työajat ovat totta kai epäsäännölliset ja jakautuvat päivittäin kahteen jaksoon. Työmatkoja saattaa päivittäin kertyä jopa 140 kilometriä. Omaan elämäntilanteeseeni lomittajan työ sopii kuitenkin hyvin.
Maatalouslomitusta hallinnoivien paikallisyksiköiden suurentuminen ei näy päivittäisessä työssä. Tämän vuoden alussa työnantaja vaihtui Mikkelin paikallisyksiköstä Kaakkois-Suomen Lomituspalveluiksi, kun mukaan liittyi muutama kunta Etelä-Karjalan puolelta.
– Jossain vaiheessa työmatkat varmaan pitenevät. Siltä ei voi välttyä, kun kotieläintilojen määrä joka tapauksessa vähenee.
Millaisia toiveita Tukiainen esittäisi maatalousyrittäjille, jotta lomittajan työt sujuisivat hyvin myös uusilla tiloilla?
– Olisi tärkeää, että opastuspäivänä oikeasti perehdytettäisiin tilan töihin eikä lomittajaa laitettaisi heti työskentelemään yksin. Olisi myös hyvä, jos työohjeet olisi koottu selkeästi kansioon, Tukiainen toivoo.
Eläimet täyttävät myös Mira Tukiaisen vapaa-aikaa.
– Minulla on kissa, kaksi koiraa, kanoja ja riikinkukkoja. Päivätauoilla hoidankin omia eläimiäni.
Yksin asuvan naisen vapaa-aika kuulostaa liikunnalliselta ja muutenkin vauhdikkaalta.
– Käyn mielelläni lavatansseissa. Siellä tapaa ystäviä ja uusiakin ihmisiä. Parketille päästessä unohtuu kaikki muu. Lisäksi liikun paljon muutenkin. Siten jaksaa tehdä paremmin töitäkin.
Lavojen uudet muotitanssitkin taitava Tukiainen kertoo, että on mennyt useammankin kerran tanssireissusta suoraan aamunavetalle.
– Silloin on vielä niin tanssin huumassa, että työtkin sujuvat kuin tanssi, Tukiainen nauraa.
Myös metsästys kuuluu Tukiaisen syksyisiin harrastuksiin. Harrastuslistan kuultuaan ei tarvitse enää ihmetellä, että superlomittajan työt sujuvat ripeästi. Tukiainen kannustaa muitakin lähtemään syksyllä patikoimaan metsään ja ihailemaan kaunista luontoa.
Saimaan sineä katsellessani jään ihmettelemään, miksi mielenkiintoisen ja palkitsevan lomitustyön tekijöistä on Suomessa pulaa. Miran ja Eevin kaltaisia, iloisia ja positiivisia eläinhoitotyön lähettiläitä tarvittaisiin selvästikin lisää.
Työterveyshuollon tilakäynnit eivät ole tarkastuksia vaan terveyden ja työssä jaksamisen palvelemista. Vain reilu neljäsosa maatalousyrittäjistä on liittynyt työterveyspalveluiden piiriin. Työterveyshoitaja Päivi Eskola kävi Lilli Karolan ja Samuli Pyhtiän tilalla Sysmässä.
Maatalouslomittajan työssä on turmanloukkuja, jotka voi välttää usein pienilläkin muutoksilla. Turvallisissa puitteissa lomitus sujuu ketterästi ja yritystoiminta rullaa jouhevasti.
Suomalaiseen selkärankaan on iskostettu varautuminen. Edellisten sukupolvien perintönä on oppi, että aina pitää olla varautunut pahimpaan. Suuret ikäluokat ovat hamstranneet marjoja pakastimeen, perunansiemeniä kellarin täydeltä ja ylivuotista rehua karjalle. Pahan päivän varalle ovat suomalaisia opettaneet niin pitkä talvi, nälkävuodet, sota-aika kuin myös 90-luvun lama. Huoltovarmuus on noussut muotisanaksi helmikuun 2022 jälkeen. Paljon on puhuttu niin…
Meillä on rakennettu jotakin lähes koko sen ajan, kun olemme tilallisina olleet. Ensin korjasimme tilan entisiä navettoja. Seuraavaksi rakensimme lähiruokatoimintojemme päärakennuksen, jonka ydin on teurastamo ja lihanjalostamo. Sitten teimme kolme suurta pihattorakennusta, ja nyt biokaasulaitoksen rakentaminen on loppusuoralla. Monenlaista haastetta, suunnitelmien muutosta ja rahoituspäätöksen odottelua on mahtunut matkaan, mutta valmista on aina syntynyt. Tilaajille Maatilan…
Sanna ja Markku Rajalan maitotila Havukan Oy nousi vuoden 2025 tuotosseurantatilojen ykköseksi huikealla 15 431 kilon EKM-tuotoksella. Miten se tehtiin?
Pälvisilsatartuntaa ei tarvitse hävetä. Tauti voi tulla tilalle useaa eri kautta eikä sen reitti useinkaan selviä. Mitä nopeammin rokotukset saadaan aloitettua, sitä vähemmän pälvisilsaitiöitä ehtii navettaan levitä. ETT osallistuu rokotuskustannuksiin.
Naudat pitävät rutiineista ja tekevät asioita mielellään yhtä aikaa muun lauman kanssa. Jotain on vialla, jos yksilön käytös poikkeaa muista tai rehu ei maistu. Osassa 2 paneudutaan ketoosien ja rasvamaksan hoitoon.
Luomutilojen apilanurmista haetaan ratkaisua valkuaisrehun heikkoon saatavuuteen, joka jarruttaa luomusianlihantuotannon kasvua.
Meidän karjassamme on vuosien mittaan ollut taipumusta lehmien lihomiselle laidunkaudella, mikä sitten on johtanut tarpeeseen saada painoa laskemaan syksyllä vieroituksen jälkeen. Ikävä kierre, joka ei tunnu löytävän loppuaan. Puntarilla on siis syksyn ja kevään punnituksissa ollut jopa sadan kilon painon heittoja. Vuosi sitten lehmien sisälle otossa oli vaaka taas lehmien kohdalla tallentanut melkoisen määrän lisäkiloja,…
Länsiharjun tilalla ei uskota oikoteihin. Kahdessa vuosikymmenessä on rakennettu uutta lähes joka vuosi, lisätty karjaa, kehitetty työyhteisöä ja johtamistaitoja – sekä opittu kantapään kautta, miten vakava ruokintakriisi voidaan taltuttaa.
