Juha ja Jussi Sippolan tilalla satsataan laatuun talousjärki huomioiden. Aiemmista energiakustannuksista säästyy jopa puolet, kun viljankuivaamon älykäs tekniikka optimoi kuivauksen lopettamisajankohdan.
Ilma on pilvinen. Taivaalla lentää kurkiaura. On syksy. Se taas tietää kiireitä paitsi pois muuttaville kurjille, myös Vähässäkyrössä ja Isossakyrössä kauraa, kuminaa, rypsiä ja rapsia sekä hernettä viljeleville veljeksille Juha ja Jussi Sippolalle.
Ollaan Vaasan Vähänkyrön Merikaarrossa, jossa korkeahkon mäennyppylän päällä seisovan viljankuivaajan siilot erottuvat puiden latvojen yläpuolelta jo kauas kuivurille johtavalla Monnattarintiellä. Kuivaajan edustalla odottaa Juha Sippola yhdessä Eino-poikansa kanssa. Jussi-veli puolestaan on tien päässä sijaitsevilla pelloilla puimassa alkusyksyn viimeisiä kauroja yhdessä veljesparin isän Hannu Sippolan kanssa.
Sippoloiden maanviljelyllä riittää perinteitä, sillä Juha ja Jussi viljelevät Kyrönmaalla kasveja jo 12. sukupolvessa.
– Sitä varhaisimpia vaiheita pitäisi tutkia Ruotsissa sijaitsevista asiakirjoista, Jussi Sippola sanoo.
Sekä Jussi että Juha aloittivat Sippolan tilan peräsimessä hyvin nuorina. Vuosi oli 1996 ja Jussi vasta 14-vuotias sekä Juhakin nippa nappa 16-vuotiaaksi ehtinyt. Silloin Sippoloilla oli vielä hoidettavanaan myös eläimiä, sikoja ja lehmiä. Lehmät lähtivät tilalta kuitenkin 1990-luvun loppupuolella, siat taas 2012.
– Vuonna 1996 äidin Merikaarrossa sijainnut kotitila siirtyi meidän omistukseen. Isän kotitila Isostakyröstä siirtyi meille puolestaan 2012 ja tilat sitten yhdistettiin, Jussi kertoo.
Maatalousyhtymän lisäksi veljeksiä työllistää myös päivätyö. Juha työskentelee metalliyritys Componentan Kurikan koneistusyksikön päällikkönä ja Jussi puolestaan Vaasan Wärtsilän tuotekehityksessä. Kaiken kukkuraksi hän pyörittää konsultointiin keskittyvää liiketoimintaa yhtiökumppaninsa kanssa.
– Työnantajan puolelta on löytynyt ymmärrystä. Tänä ja viime syksynäkin on ollut tilanteita, jossa toinen on Teams-palaverissa traktorissa ja toinen pui, Juha kuvailee kahden työn kiireiden yhteen sovittamista.
Veljesten pelloista suurin osa sijaitsee Vaasan Vähänkyrön puolella. Kaura lohkaisee peltoaloista kaikkiaan yli puolet, 60 prosenttia. Loput nelisenkymmentä prosenttia jakautuvat tasaisesti muille viljeltäville kasveille. Metsääkin Sippolat omistavat.
– Vaikka tekisi hyvää päälle ja kropalle mennä metsään, aika ei tahdo riittää enää siihen. Siksi metsätyöt on pitkälti ulkoistettu.
Juha Sippola tutkii, onko rypsi jo tuleentunut.
Kuivaamo vei uudelle aikakaudelle
Aiemmin viljat ajettiin Vähästäkyröstä Isonkyrön puolella sijaitsevalle vanhalle viljankuivaamolle, jonka käsittelykapasiteetti alkoi kuitenkin käydä liian pieneksi.
Uuden, vuoden 2017 syksystä käytössä olleen kuivurin myötä Sippolat siirtyivätkin paitsi huomattavasti tehokkaampaan kuivaukseen myös energiaa säästävään aikaan. Samalla tilan sadonkorjuu- ja kuivaustyöt virtaviivaistuivat aiemmasta.
Kolmella isolla siilolla ja pakettisiiloilla – joiden vetoisuus on yhteensä noin 1 600 kuutiota – varustetun kuivaamon vaiheissa riittää Sippoloilla kerrottavaa. Kuivurin tekniikkaa voi kuvailla sanalla innovatiivinen.
– Kuivaamoa rakennettiin sadekesänä 2017, ja rakennusmiehiä oli vielä töissä, kun se otettiin käyttöön. Tiukka puristus, kun kaivinkone tuli paikalle tammikuun puolessa välissä ja jo elokuun lopulla kuivattiin, Juha muistelee nykyisen kuivurin rakennustöitä.
Kuivattava tavara on omilla pelloilla kasvanutta. Kuivurissa kuivataan kaikki muut kasvit paitsi kumina, koska sen haju on niin voimakas, että se saattaisi tarttua muihin kuivattaviin. Muiden tilojen viljankuivausta veljekset eivät tee.
Juuri puitu kaurakuorma tulee kuivurille. Sippoloiden kuivurissa kuivausprosessin oikea lopetusajankohta on optimoitu, joten ylikuivaus ei irrota kaurankuorta.
Optimoitu kuivauksen lopetus
Sippoloiden kuivuri mittaa kosteuden suoraan kuivattavasta viljasta, eikä tavanomaisempaan tapaan poistoilmasta. Samaa mittaustapaa voidaan hyödyntää myös kuivaajaa tyhjennettäessä. Eroa on lisäksi kuivausprosessin ohjauksessa.
– Jo ennen kuin kuivaamosta tehtiin kaupat, Antti-Teollisuus oli kehittänyt kuivureihinsa uudenlaista kosteudenmittausta ja ohjausta. Useamman vuoden ajan olimme keskustelleet eri valmistajien kanssa siitä, että he kehittäisivät kuivurin, joka vastaisi toiveitamme. Eräillä messuilla Antti-Teollisuuden edustaja ilmoitti meille, että tuloillaan on kuivaamo, joka täyttäisi tarpeemme. Kauppojen yhteydessä sovimme, että pilotoisimme täysin uudenlaista viljankuivaamoa, Juha jatkaa.
Kunnian kuivaajan varsinaisesta kehitystyöstä kumpainenkin veljeksistä antaa Antti-Teollisuudelle. Kannustusta ja suoranaista kehitysyhteistyötä löytyi myös Sippoloiden puolelta. Kuivuri oli ensimmäisinä käyttövuosinaan 2017–2018 mukana maaseudun innovaatioryhmien eli EIP:n pilotointihankkeessa.
Sippoloiden kuivurin isoimpana teknisenä edistysaskeleena voi pitää oikean kuivaamisen lopettamisajankohdan lähes täydellistä optimointia. Kun viljaa ei kuivata minuuttiakaan liikaa, säästyy energiaa, ja kuivauskustannukset pienenevät.
– Viljan kuivaamisessa viimeiset prosentit ovat tiukimmassa. Kun kuivataan, niin aina vain kovemman työn joutuu lopussa tekemään, että saa kosteudesta prosentin pois. Antti-Teollisuuden kuivurissa lopetuskosteusprosentti haetaan mahdollisimman tarkaksi. Muissa kuivureissa mitataan muuta kuin itse viljan kosteutta, useimmiten poistolämpötilaa, ja mittaus on siten aina epätarkempi. Se taas tarkoittaa, että vilja kuivataan varmuuden vuoksi ylikuivaksi, Juha selvittää.
Eino ja Jussi Sippola tarkistavat kuivaamon hakesiilon tilanteen. Siiloon mahtuu 130 kuutiota haketta, joka saadaan omasta metsästä.
Energiaa säästyy jopa puolet
Juha Sippola jatkaa Merikaarron mäennyppylällä seisovan viljankuivaamon tekniikan selostamista. Selviää, että kuivaustehokkuutta on haettu myös kuivurin rakenteesta. Kuivurissa on kuusi lämpökennoa ja kolme yläsäiliötä, jolloin valtaosa kuivattavasta viljasta on lämpökennoissa ja kosteutta pystytään poistamaan mahdollisimman tehokkaasti.
Kuivurin kahdessa ylimmässä lämpökennossa on automaattinen pinnanvalvontajärjestelmä eli lämpökennojen sulkuluukut toimivat automaattisesti viljan pinnan mukaisesti. Samalla ilmamäärä säätyy automaattisesti, kun alipaineimureita ohjataan taajuusmuuttajilla. Kuivauslämpötila ja kiertonopeus ovat myös säädettävissä automaattisesti.
Kaikki nämä toiminnot ovat etäohjattavissa nettiyhteyden ja puhelimen välityksellä. Kuivurissa on myös täyttö- ja tyhjennysautomatiikka. Tyhjennys voidaan hoitaa automaattisesti, kun vilja on saavuttanut halutun kosteuden.
– Kun viljaa kuivataan tavanomaisella systeemillä, kuivaajan säädöt ovat lähes aina samat esimerkiksi ilmamäärälle ja kierrätysnopeudelle. Meidän kuivurissa ajoarvot ovat säädettävissä ilman, että lopetuskosteus häiriintyy. Jos kuivurissa oleva vilja on oikein märkää, kannattaa sitä kuivata aluksi isommalla ilmamäärällä ja ehkä pienemmällä lämmöllä, koska poistoilma on ihan vettynyttä. Loppua kohti lämpötilaa taas nostetaan ja lasketaan ilmamäärää, koska se ei enää kyllästy vedellä.
Kun viljaa ei kuivata varmuuden vuoksi liian kuivaksi, saatetaan energiansäästössä päästä jopa puoleen siitä, mitä perinteisessä kuivauksessa.
– Esimerkiksi jopa yli 60 prosenttia energiasta säästyy, jos kuivataan 17 prosentin alkukosteudessa oleva vehnä 14 prosentin kosteuspitoisuuteen eikä 12 prosenttiin, Juha selittää.
Muutamia vuosia Merikaarrossa toteutetun pilotoinnin jälkeen Antti-Teollisuuden uudenlaisella mittaustekniikalla varustetusta Ultima-ohjauksesta on tullut jo niin suosittu, että se kattaa nyt yli 40 prosenttia kaikista yrityksen valmistamista viljankuivaamoista.
– Viljan ylikuivaamisesta on muutakin haittaa kuin kuivausprosessin runsas energiankulutus. Jos esimerkiksi kaura kuivataan liian kuivaksi, siitä lähtee kuoret, eli meidän näkökulmasta se huonontaa kauran laatua, Juha jatkaa.
Sippoloiden omistaman kuivurin kaltaisten suoraan kuivattavasta aineesta kosteuden mittaavien kuivureiden yleistymisen on mahdollistanut pitkälti halventunut ja kehittynyt mittausteknologia.
– Jos pelkästään mittaukseen pitäisi lyödä kymmenien tuhansien eurojen hintalappu, voisi sellainen tuote olla markkinoilla aika tuhoon tuomittu, Jussi pohtii.
Sippoloiden insinöörintaidoista on ollut apua myös maanviljelyssä, esimerkiksi traktorissa on itse asennettu automaattiohjaus.
Panostukset talousjärki päässä
Sippoloiden viljelemistä kasveista ainoastaan herne menee rehuteollisuuteen. Kaikki muut viljeltävät lähtevät joko elintarvike-, lääke- tai kosmetiikkateollisuuden käyttöön.
– Tämä asettaa tiettyjä laatuvaatimuksia, joita ei voi ihan vasemmalla kädellä hoitaa, Jussi sanoo.
Juha jatkaa veljensä kertomaa ja toteaa, että puhtaus-, kemikaali- ja turvallisuusasiat halutaan hoitaa tilalla niin sanotusti viimeisen päälle. Esimerkiksi lääke- ja kosmetiikkateollisuudelle menevän kuminan on oltava täysin puhdasta ja vapaata kaikenlaisista jäämistä. Omat laatukriteerit ovat kovemmat kuin mitä viranomaiset vaativat.
Seuraavien vuosien teemana veljeksillä on tuottavuuden ja maan kasvukunnon parantaminen.
– Tuotantopanostuksissa täytyy olla niin sanotusti talousjärki päässä. Sato pitää pyrkiä maksimoimaan, mutta panostusten täytyy olla fiksuja, että taloudellinen tulos saadaan optimoitua, Juha kertoo.
Peltojen kasvukunnon parantamisessa aiotaan hyödyntää jankkurointia ja syväjuurisia kasveja.
– Kyseiset toimenpiteet pienentävät poikkeuksellisten sääolojen riskiä, antavat viljelykasveille paremmat kasvun edellytykset ja sadonlisää. Olemme käyttäneet myös automaattiohjausta toistakymmentä vuotta. Sen avulla saamme vähennettyä koneiden ajosta aiheutuvaa kuormitusta pellolla.
Ja Jussi lisää:
– Monesti pienet asiat ratkaisevat, kuten esimerkiksi rengaspaineet traktoreissa ja kärryissä. Kun mennään tielle, renkaissa on kovat ja pelloilla taas matalat paineet.
Maatalousyhtymä
Juha ja Jussi Sippola● Yrittäjät: Jussi Sippola 39, Juha Sippola 41.
● Historia: 12. sukupolvi tilalla.
● Viljely: Pääosalla peltoalasta kauraa, lopuilla tasaisesti hernettä, kuminaa ja öljykasveja.
● Metsä: Metsien hoitotyö on ulkoistettu. Kuivurin lämpöenergia tuotetaan omista metsistä haketetulla puulla.
