Syyskasvit saivat viime talvena siipeensä Etelä-Suomessa. Pidemmällä tähtäimellä syyskasvit ovat taloudellisesti hyvä valinta.
Syyskylvöiset viljelykasvit eli syyskasvit ovat satopotentiaaliltaan kevätkylvöisiä parempia. Tämä johtuu siitä, että syksyllä kylvetyillä kasveilla on keväällä valmiina sekä juuristo että lehtiä kasvukiihdytystä varten.
Kevätkasveilla iso osa kevätauringon tuottamasta energiasta jää käyttämättä maan ollessa lähes musta pitkälle toukokuuhun. Ne ovat myös alttiimpia Suomessa usein esiintyvälle alkukesän kuivuudelle, koska juuriston kasvu on silloin vielä kesken, toisin kuin syksyllä kylvetyillä kasveilla.
Syyskasvien varjopuoliin kuuluvat talvituhot, joita kasvitaudit sekä lumi, vesi ja jää aiheuttavat. Myös pitkä talvikausi ilman auringonvaloa vie kasvilta energiaa. Syyskasvit joutuvat tulemaan toimeen pitkälle kevääseen syksyllä lehtiin ja juuristoon kerätyllä vararavinnolla.
Suomi kuuluu edelleen syksyllä kylvettävien viljelykasvien äärialueisiin, vaikka monet talvet 2010-luvulla olivatkin poikkeuksellisen suosiollisia syyskasvien talvehtimiselle. Viime talvi palautti monelle mieleen tässä mielessä vanhat ajat.
Yksi huono talvi ei kuitenkaan pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna poista syyskasvien etulyöntiasemaa kevätkylvöisiin kasveihin nähden. Parhaimmassa tapauksessa esimerkiksi viime kesän syysrapsituotoilla kattaa jopa yhden välivuoden viljelyssä, kun satotaso oli hyvä ja hinnat ovat korkealla tasolla.
Lohkon viljelyssä ei toki tarvitse pitää välivuotta syyskasvin epäonnistuessa, vaan peltoon voi hyvin kylvää keväällä uuden kasvin. Tappioksi jäävät syksyn kulut, kuten työaika, polttoaine ja kylvösiemenet.
Ankaran viime talven tuhot eivät olleet yhtä pahat kaikkialla Suomessa. Varsinais-Suomen ja etelärannikon tuhoja osattiin odottaa jo talven mittaan, kun lämpimät jaksot ja pakkaskelit vuorottelivat luoden otolliset olot jään muodostumiselle.
Osassa Suomea talvituhot jäivät kuitenkin pienemmiksi kuin etelässä ja lounaassa. Tänäkin vuonna saatetaan päästä paikoin kohtuullisiin satoihin. Etenkin rukiilla tilanne on talven olosuhteisiin nähden hyvä. Se kestää perinteisesti talven rasitteet paremmin kuin esimerkiksi syysvehnä ja syysrapsi.
Aikainen korjuu ja varmin talvehtija
Suomessa viljeltyjen ruislajikkeiden satotaso on noussut mukavasti viimeisen vuosikymmenen aikana. Nousun takana ovat pääsiassa uudet hybridilajikkeet, vaikka perinteisetkin lajikkeet ovat kehittyneet. Nousu näkyy myös Ruokaviraston satotilastoissa, mikä on positiivinen poikkeus. Monilla kasveilla lajikkeiden kehitys ei välttämättä näy tilastoissa.
Tilatason satojen kehitys toivottavasti jatkuu, koska nyt tilastojen ja virallisten lajikekokeiden välinen ero on noin neljä tonnia hehtaarilta. Ero on ymmärrettävä, koska kokeet ovat pinta-alaltaan pieniä ja ne voidaan sijoittaa lohkojen parhaimmille paikoille. Iso ero kuitenkin osoittaa, että lajikkeiden puolesta olisi potentiaalia parempaan.
Rukiin kasvurytmi painottuu syksyyn ja suositeltu kylvöaika on reilusti elokuun puolella. Osa satopotentiaalista menetetään jo syksyllä, jos kylvö venyy liian myöhäiseksi.
Ruis on sopeutunut syyskasveistamme parhaiten Suomen talveen, mikä tuli hyvin esille myös vaikean viime talven jälkeen. Suuri osa talven yli selvinneistä syyskasvikasvustoista on ruista. Tosin myös ruiskasvustoista tuhoutui viime talvena normaalia suurempi osa. Virallisten lajikekokeiden mukaan kasvustosta tuhoutuu keskimäärin vähän yli kymmenen prosenttia. Osalla lajikkeista tuhot jäävät jopa alle tämän.
Vaikka osa kasvustosta selviäisikin, talvituhoprosentilla on merkitystä. Ruis ei pysty kovin hyvin korvaamaan tuhoutuneita kasveja lisäämällä sivuversojen määrää. Tuhoprosentin kasvaessa sato vääjäämättä laskee.
Ruista päästään yleensä puimaan heinäkuussa. Aikainen korjuu tekee rukiista houkuttelevan, koska korjuusäät ovat yleensä hyvät, sato saadaan talteen hyvälaatuisena, kuivauskustannukset jäävät pieniksi, ja se tasaa syksyn työkuormaa.
Ruis on suhteellisen helppo sovittaa monen tilan viljelykiertoon. Kylvöajan puolesta monet suhteellisen aikaiset viljelykasvit ehditään korjata ajoissa alta pois. Aikaisen korjuuajan ansiosta ruis sopii kohtuullisesti jopa hyvin aikaisen kylvön vaativan syysrapsin esikasviksi.
Ruis
+ Varma talvehtija.
+ Uudet lajikkeet ovat satoisia.
+ Aikainen korjuuaika tasaa syksyn työkuormaa.
+ Yleensä helppo puida.
+ Sadolla ollut hyvä kysyntä viime vuosina.
+ Hyvä imago kuluttajamarkkinoilla.
– Ei sovi rehuviljaksi.
– Hinta vaihtelee paljon yli- tai alituotannon seurauksena.
Myöhäisin kylvö, mahdollisuuksia leipäviljaksikin
Syysvehnän keskisato on ollut Ruokaviraston tilastojen mukaan neljän tonnin luokkaa viimeisen viidentoista vuoden aikana. Kovin suurta kehitystä ei ole tapahtunut, vaikka mahdollisuuksia olisi. Virallisten lajikekokeiden keskisato on ollut lähemmäs seitsemän tonnia hehtaarilta.
Syysvehnän sadon laatuun on myös toivottu parannusta, koska se ei yleensä yllä leipäviljatasolle. Tähän auttaisivat paitsi lajikeominaisuuksien myös viljelyyn liittyvien asioiden kehittäminen. Tärkeää olisi turvata kasvien typensaanti korkeilla satotasoilla, koska tällöin jyvien valkuaispitoisuus tahtoo jäädä alhaiseksi, mikä on yksi este leipäviljalaadulle.
Se ei välttämättä tarkoita pelkästään typpilannoituksen lisäämistä ja onnistumista. Esikasvilla ja maan luontaisen orgaanisen typen määrällä on iso merkitys hitaasti maasta vapautuvan typen määrään. Se vaikuttaa typen saantiin etenkin jyvien kasvaessa, kun suurin osa lannoitetypestä on jo käytetty.
Syysvehnän kylvöaika on myöhäisin syyskasveistamme. Hyvään satoon voidaan päästä, vaikka kylvö venyisi syyskuun loppupuolelle. Syysvehnä ehtii muodostaa vielä keväällä riittävän tiheän kasvuston.
Nykyään viljelyssä olevat lajikkeet kestävät suhteellisen hyvin talvea. Virallisten lajikekokeiden mukaan talvituhot ovat keskimäärin 15 prosenttia. Osalla lajikkeista tuhot ovat keskimäärinkin reilusti yli 20 prosenttia. Viime talvena vaikeuksia oli myös kestävämmillä lajikkeilla. Vaihtelevat sääolot ja pelloille muodostunut jääkansi aiheuttivat monin paikoin täystuhon.
Aikaisimpia syysvehniä päästään keskimääräisenä vuotena puimaan jo elokuun alussa, mikä tasaa työkuormaa. Syysvehnä on joustavimpia syyskasvejamme tilan viljelykierron kannalta. Myöhäisen kylvöajan ansiosta useimmat muut viljelykasvit ehditään korjata pellolta pois ennen sitä. Myös toisen syyskasvin kylvö syysvehnän jälkeen onnistuu ainakin kohtuullisesti. Tosin moni myöhäisempi syysvehnälajike valmistuu niin myöhään, että esimerkiksi syysrapsin kylvö on jo vähän riskialtista.
Syysvehnä
+ Korkea satopotentiaali.
+ Joustava kylvöaika.
+ Talvenkestävyys pääosin hyvä.
+ Laaja lajikevalikoima.
+ Rehuvehnällä hyvä kysyntä.
– Ei kelpaa aina leipävehnäksi kehnohkon leivontalaadun vuoksi.
Paras hehtaarikohtainen nettovoitto
Syysrapsi on uusimpia kohtuullisen suuriin viljelyaloihin päässeitä syyskasvejamme. Vuonna 2021 syysrapsia kylvettiin jo lähes 8 000 hehtaarille, mikä on kolmasosa rukiin viljelyalasta. Hankalien talvehtimisolosuhteiden vuoksi suurin osa kasvustoista tuhoutui.
Satotasoltaan ja sadon arvoltaan syysrapsi on hyvin houkutteleva, sillä onnistuessaan se tuottaa hyvin. Hehtaarisato voi olla neljäkin tonnia, joka toisi hyvän tuoton tämän päivän hinnoilla. ProAgrian vuoden 2021 tilastoissa syysrapsin hehtaarikohtainen nettovoitto listattiin puitavien viljelykasvien parhaaksi, ja se oli lähes kaksinkertainen seuraavaksi tulleeseen kuminaan verrattuna.
Tilatasolla syysrapsin sato jää keskimäärin lähemmäs kahta tonnia hehtaarilta. Merkille pantavaa on, että syysrapsin keskisato on paljon lähempänä virallisissa lajikekokeissa mitattuja keskisatoja kuin useimmilla muilla kasvilajeilla.
Syysrapsi selviää varmimmin talvesta, jos se kylvetään jo heinäkuussa. Aikaisimmat ohrat ja syysvehnät sekä ruis saattavat korjuuajan suhteen toimia syysrapsin esikasveina. Käytännössä niidenkin korjuuaika on sen verran myöhäinen, että syysrapsin paras kylvöaika tahtoo mennä ohi. Erityyppiset kesannot sopivat varmimmin syysrapsin edeltäjiksi. Myöhemmälläkin kylvöllä voidaan saada aikaiseksi hyvä kasvusto, mutta riski talvituhoista kasvaa.
Virallisten kokeiden mukaan syysrapsin talvituhot ovat yli 30 prosenttia, joten kannattaa käyttää kaikki keinot talvehtimisen edistämiseen. Esimerkiksi kasvunsääteen avulla kasvupiste jää talvehtimaan mahdollisimman lähelle maan pintaa.
Syysrapsi valmistuu puintikuntoon ensimmäisten joukossa, joten toisen syyskasvin kylvö onnistuu hyvin. Myös heinäkuussa kylvetty viherlannoitusnurmi ehtii kohtuulliseen kuntoon syksyllä. Syysrapsi sopii hyvin varsinkin viljatilojen viljelykiertoon, kun viljojen väliin tulee kasvi, jonka jäänteissä viljojen taudit eivät säily. Lisäksi vahva kasvusto tuottaa maahan paljon orgaanista ainetta, josta on hyötyä maan rakenteelle.
Syysrapsi
+ Öljykasviksi korkea satopotentiaali.
+ Hyvä kasvi viljatilan viljelykierrossa.
+ Aikaisen kasvurytmin ansiosta tuholaispaine pienempi kuin kevätöljykasveilla.
+ Aikainen korjuuaika tasaa syksyn työkuormaa.
– Talvehtiminen epävarmempaa kuin muilla syyskasveilla.
– Sopii vain eteläisimpään Suomeen ja länsirannikolle.
