Monilajisuus parantaa tuhonkestävyyttä

Sekametsän perustamisessa kannattaa hyödyntää luontaisesti syntyvää lehti­puustoa. Samalla säästyy rahaa ja työtunteja niin uudistamisessa kuin taimikon­hoidossakin. Tutkimusta seka­metsien kasvatuksesta on jo käynnistetty.

Sekametsän kasvatus ei ole erityisen vaikeaa tai työlästä. Yleensä onnistuneeseen lopputulokseen päästään, kun työ suunnitellaan huolella, valitaan puulajeille oikeat kasvupaikat ja hoidetaan taimikot ajallaan.

Kuten kaikessa metsänkasvatuksessa sekametsän viljelyssäkin on tärkeintä valita puulaji kasvupaikan ehdoilla.

– Biologiaa vastaan ei pidä lähteä taistelemaan, muistuttaa johtava metsänhoidon asiantuntija Markku Remes Suomen metsäkeskuksesta.

Lajittuneet maalajit, kuten hiekkakankaat ja harjut, samoin varputurvekankaat ja sitä karummat kasvupaikat soilla, ovat männyn kasvupaikkoja. Tällaisilla alueilla yritys kasvattaa sekametsää on ajan ja rahan hukkaa. Kivennäismailla vedestä ja typestä, karuilla turvemailla puolestaan typestä ja monesta muustakin ravinteesta on niin kova puute, etteivät koivu ja kuusi menesty.

Usean puulajin metsään tähdättäessä kannattaa ottaa luonnon omat konstit käyttöön.

– Päätehakkuun jälkeen ala muokataan normaalisti ja uudistetaan istuttaen tai kylväen, mutta osa alueesta jätetään viljelemättä. Muokattuun maahan syntyy yleensä ripeästi hies- ja rauduskoivun taimia. Näin toimien havupuut saavat hieman etumatkaa koivun kasvuun nähden, Remes sanoo.

Luontaisesti taimia syntyy usein ”aivan turkkina”, ja taimikonhoito voi käydä normaalia työläämmäksi.

– Kun homman hoitaa ajoissa ja harventaa riittävän paljon, päästään kahdella raivauskerralla. Koivuvaltaisessa metsikössä pyritään siihen, että taimikonhoitokertoja olisi vain yksi. Jos taimikonhoitoa on tätä enemmän, metsänkasvatuksen taloudellinen pohja murenee.

Remeksen mukaan tyypillisin virhe on, että taimikko jätetään liian tiheäksi eikä puilla ole tilaa järeytyä ensiharvennukseen mennessä.

Jos haluaa suosia rauduskoivua taimikonhoidossa, otollinen hetki koivulajien tunnistamiselle on viikko tai pari lehtien kellastumisen alettua. Silloin rauduskoivun kolmiomainen, tuplasti sahalaitainen lehti erottuu hieskoivusta parhaiten.

Monta toteutusmallia

Sekametsän viljelyssä voidaan pyrkiä mosaiikkimaiseen rakenteeseen. Jotkut suosivat mikrokuviointia, jolloin uudistusalan tietyt osat uudistetaan pienipiirteisesti yhdelle puulajille. Tällöin uudistusalalle tulee monia pieniä, yhden puulajin kuvioita.

Toiset taas tekevät sekaistutusta satunnaismenetelmällä eli vakkaan laitetaan sekä kuusen että männyn taimia. Näin menetellen metsästä tulee tasakasvuisempi kuin mikrokuviointia käyttäen. Kuusen ja koivun istutus samanaikaisesti ei yleensä toimi, sillä vaarana on, että kuusi jää kasvussa alakynteen.

Sekametsän perustamisessa on mahdollista käyttää sekä istutusta että kylvöä. Vaikkapa kumpareiset paikat ovat hyviä männyn kylvölle ja istutukselle, kosteat notkelmat kuusen tai koivun istutukselle tai luontaiselle uudistumiselle.

Jos kasvupaikat valitaan hyvin pienipiirteisesti, se edellyttää metsänomistajalta tietynlaista harrastuneisuutta ja vaivannäköä. Tällaisen työn teettäminen ulkopuolisella ei välttämättä ole taloudellisesti järkevää.

– Sekapuustoisuuteen voidaan tähdätä monella tavalla. En kuitenkaan näe mielekkääksi tapaa, että istutetaan ensin pari tuhatta tainta hehtaarille, ja muutaman vuoden kuluttua raivataan istutettuja taimia pois. Tässä ei ole ideaa, Remes korostaa.

Sekametsän viljelyssä koivun siemenpuuhakkuu on niin ikään hyvä vaihto­ehto keskikarkean maalajin mustikkatyypin kasvupaikoilla. Hehtaarille riittää 10–20 koivua, 20 on jo todella iso määrä.

Monen puulajin metsä onnistuu helpoiten turvemailla ja viljavilla kasvupaikoilla. Sinne tulee herkästi kuusta, mäntyä ja hieskoivua. Samoin puolukkaturvekankaat ja sitä viljavammat suometsät monilajistuvat melkein itsestään.

Monta hyötyä

Jos lehtipuuston osuus kuusikossa tai männikössä on neljänneksen tai viidenneksen verran, se ei kasvata, mutta ei myöskään vähennä metsän tuottoa.

Remeksen mukaan laadullisesti parhaat koivutukit varttuvat kuusikoissa. Niissä myös tukkisaanto on selvästi parempi kuin puhtaissa koivikoissa.

Vaikka eri puulajien juuret ottavat veden ja ravinteen eri syvyydestä, monilajisuudella ei ole tutkimuksissa osoitettu olevan juurikaan vaikutusta kertyvään kokonaismottimäärään.

Kaikessa metsänviljelyssä tärkeintä on toimia kasvupaikan ehdoilla. Kuusta tai koivua ei kannata yrittää viljellä liian karuilla kasvupaikoilla.

Ilmasto on muuttunut ja muuttuu edelleen. Sään ääri-ilmiöt kuten kuumat ja kuivat kesät ovat jo verottaneet kuusen kasvua ja paikoin tappaneet kuusia. Kun puiden kunto heikkenee, ne ovat aiempaa alttiimpia muun muassa kaarnakuoriaistuhoille.

– Juuri tulevaisuuden tuhojen torju­miseksi sekametsien määrää pitäisi lisätä, Remes painottaa.

Viime vuosikymmeninä uudistusaloilla on suosittu kuusta. Yhden puulajin metsä on alttiimpi tuhoille kuin sekametsä. Myös jatkuvan kasvatuksen kohteilla kuusesta tulee helposti valtapuu. Nämä kohteet eivät erityisen hyvin sovellu sekametsän kasvatukseen.

Suosimalla lehtipuita ja usean puulajin metsiköitä tuetaan kiistattomasti monimuotoisuutta ja annetaan sijaa eri eliölajeille. Monilajinen metsä on riistan mieleen, lisäksi se tarjoaa useimmiten myös hyvät virkistyskäyttömahdollisuudet niin luonnossa liikkujille kuin sienestäjille ja marjastajillekin.

Lehtipuiden karike vähentää maan happamuutta ja tarjoaa ravintoa monille ­hyönteisille. Lepät lisäävät typen määrää maaperässä. Lehtipuut tuovat myös mukavaa maisemallista vaihtelua.

Luupin alla sekametsän kasvatus

Pitkään on suosittu havupuita yhden puulajin metsiköinä. Nyt on muutosta ilmassa, sillä esimerkiksi monet metsäyhtiöt kampanjoivat sekametsien lisäämisen puolesta.

– Metsien rooli on moninaistunut. Puuntuotannon lisäksi metsien tulee hillitä ilmastonmuutosta, turvata monimuotoisuutta, olla tärkeä osa veden ja ravinteiden kiertoa sekä palvella virkistysalueena, perustelee tutkija Karri Uotila Luonnon­varakeskuksesta (Luke).

Hän on mukana Luken kolmivuotisessa Sekametsien kasvatusmallit (Sekava) -hankkeessa, jossa parannetaan tietämystä sekametsistä ja niiden kasvatustavoista.

– Sekametsien lisääminen kiinnostaa metsänomistajia. Ajantasaista tutkimustietoa kasvatusmenetelmistä on kuitenkin niukalti tarjolla, sillä tutkimus on viime vuosi­kymmeninä painottunut yhden puulajin metsiköiden kasvatukseen, Uotila jatkaa.

Vanha tutkimustietokin pätee, mutta eri olosuhteissa. Uudistamismenetelmät ovat muuttuneet ja myös metsänomistajien tavoitteet ovat aiempaa moninaisemmat. Taimimateriaalien ja muokkausmenetelmien kehityksen sekä metsäpuiden jalostuksen ansiosta nykyiset viljelytaimet ovat paljon nopeakasvuisempia kuin esimerkiksi 50 vuotta sitten.

– Ajantasaista tutkimustietoa tarvitaan erityisesti sekametsien perustamis- ja kasvatusmenetelmistä ja talousvaikutuksista. Tietoa puuttuu myös sekametsien roolista tuhojen torjunnassa.

Pitkäaikaisia kokeita

Luke on perustanut pitkäaikaisia sekametsien kasvatuskokeita. Niiden tavoitteena on tuottaa kansallista metsästrategiaa ja ilmastotoimia tukevaa tutkimustietoa sekametsien kasvatuksesta.

Hankkeessa perustetaan yhteensä 25 koetta, joista ensimmäiset kaksi toteutettiin kesällä 2020 Äänekoskelle. Kokeita on sijoitettu Luken tutkimusmetsiin ja yhteistyössä Luken kanssa Metsähallituksen ja metsäalan yritysten metsiin.

– Kesällä 2021 perustettiin muun muassa Päijät-Hämeen Vesijaon tutkimusmetsään kuusi uutta, vuosikymmeniä seurattavaa koetta, joissa tarkastellaan uudistamisesta alkaen sekametsän kasvatusvaihtoehtoja, Uotila kertoo.

Hankkeen koealueet mahdollistavat erilaisten sekametsärakenteiden laajan vertailun samalla kohteella. Puustomittausten lisäksi kohteilta seurataan tarkasti myös esimerkiksi maaperään, hiileen ja tuhoihin liittyviä asioita.

Tietoa perustamisesta ja eri uudistamistapojen vaikutuksista sekametsien varhaiskehitykseen on Uotilan arvion mukaan saatavilla jo viiden vuoden kuluttua kokeiden perustamisesta.

– Vuoden 2021 istutukset onnistuivat syväistutuksen ansiosta hyvin, vaikka kesä oli äärimmäisen kuiva ja kuuma. Sen sijaan kylvö ei onnistunut yhtä hyvin.

Istutustaimille käytettiin kääntömätästystä, kylvölle kääntömätästystä tai kuivemmilla kohteilla laikutusta. Äestystä ei käytetty, sillä se tuottaa herkästi liikapuustoa, ja äestyksen ja istutukseen soveltuvan kääntömätästyksen sekoitus samalla kohteella on hankala toteuttaa.

Koealoja on uudistettu pääosin kahdella puulajilla eli kuusella ja männyllä sekä kuusella ja rauduskoivulla satunnaismenetelmällä.

Pitkäkestoisissa koesarjoissa seurataan taimien kehittymistä, tehdään tuhoalttiusmittauksia ja kokeillaan erilaisia hoitomalleja. Tietoa kaivataan esimerkiksi siitä, miten eri puulajien kasvurytmit pitää ottaa huomioon, minkä verran voidaan hyödyntää luontaista uudistumista ja missä vaiheessa taimikonhoito kannattaa tehdä.

Kohti monipuulajisuutta

Valtakunnan metsien inventoinnissa puhtaiksi havupuu- tai lehtipuumetsiksi luokiteltavissa metsissä sekapuuston osuus on alle viisi prosenttia. Tällaisia alueita on Suomen metsämaan pinta-alasta vähän yli puolet.

Kolmannes Suomen metsistä on jossain määrin sekapuustoisia. 14 prosenttia Suomen metsämaan pinta-alasta on havu- ja lehtipuuston muodostamia sekametsiä. Tällä tarkoitetaan metsiköitä, joissa havu- tai lehtipuuston osuus havupuu- tai lehti­puuvaltaisesta metsästä on alle 75 prosenttia joko puuston pohjapinta-alasta tai taimikkovaiheessa tarkasteltuna kasvatettavien taimien runkoluvusta.

Mutta minkä verran sekametsiä olisi hyvä olla?

– Tutkimukseen pohjautuvaa sekametsien tavoiteosuutta ei ole määritelty. Mikäli sekametsien määrä tuplaantuisi nykyisestään, niin saisimme lujemman puskurin esimerkiksi tuholaisia vastaan ja samalla huolehtisimme monimuotoisuudesta, ilman että metsän tuotto oleellisesti pienenisi, Uotila arvioi varovasti.

Sekametsän kasvatuksessa on monia haasteita eikä sillä päästä parempaan puuntuotokseen kuin yhden puulajin kuviolla. Säästöä voidaan Uotilan laskelmien mukaan saada hieman uudistamiskustannuksissa, etenkin jos sekapuustona voidaan hyödyntää luontaista lehtipuustoa.

Sekava-tutkimuksessa selvitetään

Millainen on sekametsien nykytila.
Mikä vaikutus niillä on ekosysteemipalveluille.
Miten sekametsiä kannattaa perustaa ja kasvattaa.
Mikä on sekametsiköiden kasvu ja puulajidynamiikka.
Millaiset ovat kasvatuksen pitkän aikavälin vaikutukset.