Turvemaiden rooli ilmastonmuutoksessa on viime aikoina ollut tapetilla. TURNEE-hankkeessa Soinin Naarasnevalla otetaan selvää, miten suonpohjan metsitys vaikuttaa hiilensidontaan ja päästöihin. Tärkeänä työkaluna on jatkuvatoiminen mittausasema.
Naarasnevalle valmistui reilu vuosi sitten maailman ensimmäinen ekosysteemin ja ilmakehän vuorovaikutusta metsitettävällä suonpohjalla mittaava asema. Yhtä kattavasti metsityksen kokonaisilmastovaikutuksia ei ole tutkittu aiemmin.
– Aerosolihiukkasten ja kasvihuonekaasujen ohella seurataan muun muassa auringonsäteilyn takaisin heijastumisen vaikutusta lämpötiloihin, kun avoin ympäristö muuttuu metsäksi, kertoo erityisasiantuntija Risto Lauhanen Seinäjoen ammattikorkeakoulusta (SeAMK).
Maa- ja metsätalousministeriön rahoittaman Nappaa hiilestä kiinni -tutkimusohjelman TURNEE-hankkeen koetoimintaa johtaa Helsingin yliopiston Ilmakehätieteiden keskus (INAR). SeAMKilla on kenttävastuu Etelä-Pohjanmaalla ja sen lähialueilla. Viime vuonna alkaneella, kolmivuotisella tutkimuksella haetaan uutta ja ajankohtaista tietoa soiden jälkikäyttöön ja metsitykseen vähintään kymmenen vuoden ajan. Lisäksi Oulun yliopisto on mukana hankkeessa.
Soiden jälkikäytöstä tohtoriksi väitellyt SeAMKin erityisasiantuntija Kari Laasasenaho muistuttaa, että mittauksista analysoitava tieto on uutta ja ilmastokeskustelun kannalta oleellista, sillä suonpohjien metsityksen ilmastovaikutuksista ei ole olemassa kattavaa tietoa.
Kasvihuonepäästöjen mittaamisessa hyödynnetään sekä kammio- että kovarianssitekniikoita. Ne mahdollistavat yhdessä biomassamittausten kanssa maaperän hiilitaseen suoran määrittämisen.
– Kovarianssitekniikalla saadaan jatkuva aikasarja koko ekosysteemin hiilidioksidin ja metaanin vaihdosta puut mukaan lukien. Tuloksista voidaan laskea edelleen päivä-, kuukausi- ja vuositaseita tai tutkia kaasujenvaihdon ympäristövasteita. Kohteella on myös sääasema, jossa mitataan muun muassa ilman ja maan lämpötilaa, kosteutta sekä nettosäteilyä, Lauhanen luettelee.
Tässä mitataan hiilidioksidin määrää. Tuulimittari perustuu ultraäänitekniikkaan.
Suonpohja metsäksi
Naarasnevan koeasema on perustettu Antti Laakson omistamalle suonpohjalle. Laaksoa tutkimus kiinnostaa eritoten metsänkasvatuksen vinkkelistä, sillä hän työskentelee Soinin metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtajana.
Vielä 1950-luvulla Naarasneva oli aavanevaa. Turpeennosto alkoi 1970-luvulla ja päättyi kaksi vuotta sitten. Naarasnevan turvetuotantoalueen kokonaisala on ollut 250 hehtaaria.
Vuosi sitten ojat perattiin ja levitettiin seitsemän tonnia puutuhkaa hehtaaria kohti. Alkukesästä 2022 osalle Naarasnevaa istutettiin mäntyä, osa on maatalouskäytössä ja osa odottaa metsittämistä tai muuta jatkokäyttöä.
– Taimet näyttävät lähteneen hyvin kasvuun. Seuraavina talvina nähdään, miten hyvin taimet kestävät ahavaa ja roustetta. Talvituhojen riski on ilmeinen varsinkin vähälumisina talvina lämpötilan vaihdellessa nollan molemmin puolin. Oman riskinsä tuovat hirvet, myyrät ja jänikset, Laakso arvioi.
Naarasnevalla turvepatja on paikoin jopa metrin paksuinen. Tällaisella paksuturpeisella kasvupaikalla esiintyy usein ravinne-epätasapainoa, mikä tekee metsän kasvatuksesta hankalaa.
– Typpeä on runsaasti, mutta fosforista, boorista, hivenaineista ja kaliumista on puutetta. Lannoituksen kannalta ylipäätään on haastavaa se, että suonpohjan ravinnetalous voi olla hyvin mosaiikkimainen, Lauhanen ja Laakso kertovat.
Tässä seurataan pohjaveden korkeutta.
Terveyslannoitus puutuhkalla toimii yleensä varsin hyvin, ja kertalannoituksen vaikutus saattaa metsässä kestää 40 vuotta. Ravinteiden ohella toinen oleellinen tekijä piilee sienirihmastoissa, jotka ovat puiden ravinteiden saannin ja kasvun elinehto.
– Sitä ei toistaiseksi tiedetä, miten hyvin ne lähtevät kehittymään. Suonpohjan metsityksessä on samantapaisia pulmia kuin pellonmetsityksessä, tietää Laakso.
Suonpohjien metsitys on melko uutta, sillä 1970-luvulla voimallisesti alkanut turvetuotanto on loppunut monilla kohteilla vasta viime vuosina.
Metsityksessä on monia haasteita puiden kasvulle. Vesitalouden pitää olla kunnossa ja viljeltävän puulajin kasvupaikalle sopiva, lisäksi on löydettävä oikeansuuntaiset toimet ravinne-epätasapainon korjaamiseksi.
– Sen takia mittausaseman tuntumassa on koeruutuja, joilla kokeillaan eri tuhkalannoitusmäärän vaikutusta taimien kasvuun lähtöön, menestymiseen ja päästöihin. Verrokkina on ruutuja, joita ei ole tuhkalannoitettu, Lauhanen kertoo.
TURNEE-hankkeessa seurataan siirrettävän kammiomittauslaitteen avulla myös muita suokohteita ja eri-ikäisiä metsitettyjä soita, jotta saadaan käsitys puuston kasvun vaikutuksesta päästöihin. Savonneva edustaa viisivuotiasta, Luutaneva 10-vuotiasta, Talasneva 30-vuotiasta ja Kihniön Aitoneva 60-vuotiasta tutkimuskohdetta.
Risto Lauhanen ja Antti Laakso odottavat mielenkiinnolla, miten metsitys onnistuu ja miten se vaikuttaa entisen turvetuotantoalueen hiilensidontaan ja ilmastopäästöihin.
Turvemailla iso rooli
Hanke on tärkeä eritoten turvemaavaltaiselle Etelä-Pohjanmaalle. Vuosittain turvetuotannosta on poistunut maassamme 2 000–3 000 hehtaaria. Energiaturpeen käytön vähetessä suonpohjia vapautuu nyt kiihtyvällä tahdilla.
Naarasnevan mittaustietojen perusteella ja tuloksia mallintamalla saadaan valtakunnallinen arvio metsityksen ilmastovaikutuksista.
– Ilmastonmuutoksen torjuntaa tukeva tutkimustoiminta ja ilmastoviisaiden ratkaisujen löytäminen soiden jälkikäytölle ovat välttämättömiä. Lisäksi on huomattava, että turvemailla on tärkeä rooli eteläpohjalaisen ruokaketjun tukena, korostaa Lauhanen.
Metsityksen ohella TURNEE-hankkeessa tutkitaan, millaisia ilmastovaikutuksia saadaan ennallistamalla reheviä metsäojitettuja soita. Maankäytön ilmastovaikutusten ohella seurataan myös vesistövaikutuksia.
Turvemaiden rooli ilmastonmuutoksen kokonaiskuvassa ei ole vielä täysin selvä. Etenkin rehevillä metsäojitetuilla soilla on merkittävä päästövähennyspotentiaali suuren pinta-alansa vuoksi. Suonpohjilla puolestaan on suuri paikallinen merkitys niillä seuduilla, joilla on paljon turvetuotantoa.
– Esimerkiksi käy Soini, jonka pinta-alasta lähes puolet on turvemaita. Entisten turvetuotantoalueiden vahvuus jälkikäyttöä ajatellen on hyvä tieverkosto sekä vesiensuojeluratkaisut, Lauhanen sanoo.
