Tuotannon ja työtapojen optimointi parhaan mahdollisen tuoton saamiseksi on keskeinen tavoite Kylä-Köönikän tilalla Satakunnassa. Tavoitteeseen pyritään käyttämällä tuotantopanoksia harkiten ja ajoittamalla sadon myynti oikein.
Kylä-Köönikän maatila sijaitsee vanhassa suomalaisessa kulttuurimaisemassa Kokemäellä. Tilan keltainen päärakennus on vain kivenheiton päässä Kokemäenjoesta, jonka varrella on viljelty maata ja käyty kauppaa jo vuosisatoja ennen meidän aikaamme. Todisteita vanhasta asutuksesta on löytynyt myös Kylä-Köönikän mailta: muinaismuistolain perusteella suojeltu kivikautinen kalmisto rajautuu lähes tilan pihapiiriin.
Tila tuottaa tarhahernettä ja viljoja yhteensä noin 160 peltohehtaarilla. Isäntä Tommi Mäkitalo on kasvattanut viljelyalaa siitä lähtien, kun otti tilan vetovastuun vuonna 2003.
– Silloin peltoja oli 20 hehtaaria. Olen ostanut lisää alaa aina, kun sitä on tullut jostain myyntiin, hän kertoo.
Tarhaherne menee kesäisin lähes suoraan pelloilta tukuille, joten herneelle ei tarvita varastotilaa. Vilja myydään osin myllyteollisuudelle ja osin rehuksi. Viljalle on tilalla runsaasti varastokapasiteettia, jotta se pystytään myymään silloin, kun hinta on parhaiten kohdallaan.
Kylä-Köönikän tilan isäntä Tommi Mäkitalo ja poika Roope Mäkitalo haluavat pitää tilan elinkelpoisena myös tulevaisuudessa.
Peltojen maalajit vaihtelevat
Aktiivisen laajentamisen seurauksena Kylä-Köönikän tilan tilusrakenne on melko hajanainen, ja erilaisten maalajien valikoima runsas: on kovaa savea, turvetta ja multamaata. Tommi Mäkitalo katsoo, että siitä on etua kokonaisuuden kannalta.
– Vaihtelevuus mahdollistaa sen, että jossain onnistuu aina. Esimerkiksi vuonna 2020 oli kuiva kesä ja vuokralla olleet karkeat maat kuivuivat täysin, mutta eloperäisiltä mailta sai satoa, hän havainnollistaa.
Myös Tommin poika Roope Mäkitalo arvostaa maalajien moninaisuutta. Hän on isänsä tavoin valmistunut agrologiksi Mustialasta, ja paiskii tilan töitä täyspäiväisesti.
– Työ on mielekästä, kun on paljon eri maalajeja ja kasveja kierrossa. Meidän pelloilla maalaji voi vaihdella yhden lohkon sisälläkin, esimerkiksi keskellä voi olla turvemaata ja metsän reunassa savea, nuorimies sanoo.
Tilalla on suorakylvetty vuodesta 2006, mikä on lisännyt peltolohkojen multavuutta ja parantanut kantavuutta. 5-vuotiseen viljelykiertoon kuuluu hernevuoden jälkeen 1-2 syysvilja- ja 2-3 kevätviljavuotta.
Suorakylvö lisää multavuutta
Peltomaan kunnosta pidetään Kylä-Köönikän tilalla huolta monin tavoin. Tommi Mäkitalo toteaa jo edellisen sukupolven satsanneen peltojen peruskunnostukseen. Hän otti käyttöön suorakylvön vuonna 2006.
– Pellot ovat sen ansiosta nykyään runsasmultaisia. Iso etu on myös se, että maan kantavuus on parantunut. Peltojen ravinnetasoja seurataan ottamalla maanäytteitä säännöllisesti ja kalkitsemalla tarpeen mukaan, hän tarkentaa.
Tilalla on käytössä viisivuotinen viljelykierto: vuosi hernettä, sitten 1–2 vuotta syysviljaa ja 2–3 vuotta kevätviljaa. Viljavuodet ovat tärkeitä hernettä haittaavien rikkakasvien kuriin saamiseksi.
Tommi Mäkitalo toteaa, että jos pelloille pääsee ajoissa, kannattaa laittaa syysviljaa, koska siinä on enemmän potentiaalia. Tilan tärkein viljelykasvi on kuitenkin herne, koska se on rahallisesti arvokkain tuote.
– Herne on viljelykierrossa hyvä siitäkin syystä, että se sitoo maahan typpeä, Roope muistuttaa.
Mieluummin euroja kuin kiloja
Satotavoitteekseen Tommi Mäkitalo määrittelee yli 5 000 kiloa hehtaarilta, mutta sanoo samaan hengenvetoon, että erilaisten pelto- ja sääolojen takia siihen ei aina päästä. Etenkin kuivat kesät ja märät syksyt sekä pelloille paikoitellen tulviva Kokemäenjoki haastavat satoja. Kylä-Köönikän tilalla tavoitteet hahmotetaankin mieluummin euroina kuin kiloina.
– Me ei haeta maksimisatoa vaan maksimituottoa. Nykyisillä lannoitteiden ja polttoaineiden hinnoilla huippusadon tavoittelu vaatisi kohtuuttomat kustannukset, Roope pohtii.
Tommi muistuttaa, että myös suorakylvö, talviaikainen kasvipeitteisyys sekä monipuolinen viljelykierto vaikuttavat kannattavuuteen.
– Tärkeintä on se, paljonko euroja jää käteen, hän kiteyttää.
Talousosaamiseen kuuluu myös kustannusten pitäminen kurissa. Säästöjä on haettu muun muassa ostamalla lannoitteet ja kasvinsuojeluaineet ennakkoon suurissa erissä. Polttoainekustannuksia pienentää se, että viljakuivuri lämpiää omista metsistä saatavalla hakkeella, joka lämmittää samalla tilan muutkin rakennukset. Polttoainetta säästetään myös järkeistämällä peltoliikennettä.
– Pelloilla käydessä pyritään hoitamaan mahdollisimman monta lohkoa samalla kertaa. Esimerkiksi kasvinsuojeluruiskutukset pyritään ajamaan mahdollisimman harvoilla kerroilla, Tommi selventää.
Puimuri ei ole leveintä mahdollista mallia, jotta sillä on turvallista ajaa kapeilla teillä.
Tarhahernettä kysynnän mukaan
Tila on viljellyt tarhahernettä vuodesta 1995 lähtien. Osa sadosta menee tukkuihin irtotavarana ja osa pakataan jo tilalla muovirasioihin. Kuluttajamyyntiin menevän herneenpalon on oltava iso, pullea ja makea, jotta se houkuttelee kuluttajia.
Tarhaherne kylvetään keväällä ja alkukesästä noin viikon välein, jotta satoa saadaan korjattua tasaisesti pitkin kesää. Lajikkeita on useita. Sesonki alkaa juhannukselta ja kestää ensimmäisiin yöpakkasiin asti – viime vuonna yöpakkaset tulivat vähän turhan aikaisin, jo syyskuun alussa. Kysyntä vaihtelee suuresti päivästä toiseen, ja sen ennakointi on hankalaa.
– Tavoite on saada toimitettua kaikki, mitä markkinat tarvitsevat, Tommi määrittelee.
Roope huomauttaa, että korjattavissa oleva sato ja kysyntä eivät aina osu yksiin.
– Ihan sama tuleeko satoa 4 000–6 000 kiloa hehtaarilta, jos sitä myydään vain 1 500 kiloa, hän toteaa.
Tommi Mäkitalo tuo maahan tarhaherneen siementä Suomen Maaseutuvälitys Oy:n nimissä. Hän toteaa, että oma peltoala ei riitä siementuotantoon ja lisäksi se vaatisi isot investoinnit koneistukseen ja kauppakunnostukseen.
Mäkitalon mukaan yhteistyö saksalaisen kasvinjalostajan van Waverenin kanssa on toiminut hyvin. Sen jalostusohjelmasta on löytynyt useita Suomen oloihin sopivia lajikkeita kuten Premium, Grandera ja Buddy.
– Siemenet myydään pääasiassa jälleenmyyjien kautta. Se on senttipeliä, mutta tykkään tehdä sitä ja se ajoittuu sopivasti talveen, hän sanoo.
Tilan kuivuri valmistui vuonna 2009. Tommi Mäkitalo on kehittänyt siihen itse useita teknisiä ratkaisuja, jotka sujuvoittavat työtä.
Työvoimaa vaikea saada
Mäkitalojen mielestä herneenviljelyssä ei ole isompia haasteita, kunhan rikkakasvit saadaan torjuttua. Satakunnassa hernettä viljellään paljon, mikä pitää yllä runsasta hernekääriäiskantaa. Tarhaherne pitää enemmän kuivasta kuin kosteasta kesästä – joskin kovilla helteillä kaikki herneet tahtovat kypsyä yhtä aikaa.
Sen sijaan työvoiman saatavuus aiheuttaa stressiä. Herneen sadonkorjuu työllistää Kylä-Köönikän tilalla noin 30 sesonkityöntekijää, ja viime vuosina heitä on ollut vaikea rekrytoida.
– Työntekijöitä on haettu suoraan Ukrainasta ja Latviasta, TE-toimiston kautta ja soiteltu läpi muita maatiloja. On myös yritetty työllistää erimaalaisia pakolaisia, mutta he eivät ole yhtä motivoituneita maataloustyöhön kuin varta vasten tänne töihin tulevat, Tommi miettii.
Myös työaikalainsäädäntö asettaa omat haasteensa: ulkomailta tulleet työntekijät haluaisivat tehdä runsaasti työtunteja, mutta viikkotyöajan puitteissa niitä saa teettää vain rajallisesti. Isäntä huomauttaa, että tekijöitä pitäisi olla käytännössä ylimäärin, jotta ruuhkahuiput saataisiin hoidettua kunnialla.
Vilja kuivuu ja tilan rakennukset lämpiävät oman metsän hakkeella.
Investoinnit tehty harkiten
Kylä-Köönikän tilalla on investoitu tarkkaan harkiten. Viimeisimmät isot investoinnit on tehty rakennuskantaan: uusi kuivuri ja samalla koko tilan lämpökeskus valmistui vuonna 2009 ja tilava korjaamohalli vuonna 2013.
– Meneillään oleva investointi on kuivurin lisäsiilot. Ne ovat pystyssä, mutta kuljettimet vielä puuttuvat, Tommi täydentää.
Traktoreita on kaksi, ja kumpikin sisältää älyteknologiaa: kylvötraktorissa on automaattiohjaus sekä lannoitteen paikkasäätö ja toisessa traktorissa GPS ohjaa kasvinsuojeluruiskutuksia. Etukuormaajan korvaa telepuomilla varustettu pyöräkuormaaja, joka soveltuu monenlaisten kuormien nostoon.
Rakennusinvestoinneissa on säästetty rahaa tekemällä mahdollisimman paljon itse. Isä ja poika ovat samalla innovoineet työtä helpottavia ja työturvallisuutta lisääviä teknisiä ratkaisuja: esimerkiksi hallissa vesisäiliöt on sijoitettu ylhäälle, jotta kasvinsuojeluruiskun täyttäminen on vaivatonta.
Tila sai työturvallisuuden kehittämisestä Melan Turvallinen maatila -palkinnon vuonna 2020. Roope Mäkitalo arvioi, että työturvallisuudessa pääsee pitkälle jo melko yksinkertaisilla asioilla, kuten käyttämällä suojaimia ja muistamalla hyvät työasennot sekä yleisen siisteyden.
– Esimerkiksi tyhjät lannoitesäkit korjataan meillä heti pois nurkista lojumasta, ja jokaiselle työvälineelle on oma paikkansa, hän konkretisoi.
