Viljanviljelijän kannattaa päivittää käyttämänsä lajikkeet aika ajoin, sillä jalostus parantaa satoisuutta ja viljelyvarmuutta. Kotimaiset lajikkeet on kehitetty Suomen oloihin.
Uutta lajiketta valittaessa kannattaa lähteä liikkeelle viljan käyttötarkoituksesta: kasvatetaanko viljaa rehuksi vai mylly-, tärkkelys- tai mallasteollisuudelle. Tärkeitä kriteerejä ovat myös kasvuvyöhyke sekä viljeltävien lohkojen maalaji. Kasvuaika ratkaisee, onko hyvä valinta aikainen vai myöhäinen lajike.
Suomessa on harjoitettu omaa kasvinjalostusta yli sata vuotta. Nykyään täällä käytettävistä kasvilajikkeista kaksi kolmasosaa on myös jalostettu kotimaassa.
Borealin jalostusjohtaja Merja Veteläinen toteaa, että lajikejalostuksen tavoite kautta aikojen on ollut satoisuuden nostaminen. Ilmastonmuutoksen tuomien arvaamattomien sääolojen myötä uusien lajikkeiden tärkeäksi ominaisuudeksi on noussut viljelyvarmuus.
– Viljojen ominaisuuksina korostuvat esimerkiksi kuivuudenkestävyys ja korrenlujuus. Syysviljoilla ja nurmilajikkeilla myös talvenkestävyys on tärkeä, Veteläinen kertoo.
Ilmastonmuutoksen merkitys näkyi myös kyselyssä, jonka Boreal teki viime syksynä viljelijöille. Lähes sata kyselyyn vastannutta viljelijää toivoi lajikkeita, jotka kestävät hyvin äärisäitä kuten pitkää poutaa ja rankkasateita.
Selkeiden viljelyominaisuuksien lisäksi lajikejalostus pyrkii parantamaan viljojen käyttölaatua, esimerkiksi nostamaan kauran beetaglukaanipitoisuutta. Tavoitteena on niin ikään lisätä viljojen kestävyyttä tauteja ja tuholaisia vastaan, mikä vähentää torjunta-aineiden käytön tarvetta ja kustannuksia.
– Se on järkevää myös siksi, että kasvinsuojeluun käytettävissä olevien aineiden kirjo näyttää kapenevan, Veteläinen huomauttaa.
Uuden lajikkeen matka risteytyksestä markkinoille vie noin kymmenen vuotta. Boreal valitsee lupaavimmista jalostuslinjoistaan ehdokkaat Luonnonvarakeskuksen viljelyarvokokeisiin, jotka kestävät kaksi vuotta. Jos uudet linjat osoittautuvat selkeästi paremmiksi kuin entiset, niitä voidaan hakea kansalliseen kasvilajikeluetteloon. Siihen pääsystä päättää maa- ja metsätalousministeriön kasvilajikelautakunta.
Seuraavassa viljelijäkokemuksia Borealin kolmesta uudehkosta viljalajikkeesta.
1. Aikainen lajike antaa pelivaraa
Aikainen Hermanni-ohra täytti hyvin maatilayrittäjä Mika Äijälän odotukset Salon Kuujoella viime kesänä. Äijälä kylvi Hermannia jo ennen vappua, koska tarvitsi aikaisen lajikkeen elokuussa pidettyä puintinäytöstä varten. Monitahoinen uutuus kesti hyvin juhannukselta alkaneet helteet ja tuleentui ajoissa näytökseen. Rehuteollisuudelle myyty sato oli laadultaan ja määrältään hyvä, keskimäärin 6,4 tonnia hehtaarilta.
– Aika helpoilla toimenpiteillä tuli hyvä sato, Äijälä tiivistää.
Hän viljelee viljaa ja öljykasveja poikansa Markuksen kanssa yhteensä yli 800 hehtaarin alalla. Pelloilla kasvatetaan sekä kevät- että syysmuotoisia kasveja. Aikaisten lajikkeiden etuna Mika Äijälä pitää sitä, että ne antavat enemmän pelivaraa puintiajankohtaan, mistä on hyötyä myös syyskylvöjä ajatellen.
Hermanni oli viime keväänä Äijälän pelloilla kokeilussa ensimmäistä kertaa. Sitä kylvettiin 52 hehtaarin alalle lohkoille, jotka ovat multavaa hietasavea.
– Kokemuksen mukaan monitahoinen ohra viihtyy paremmin multavammilla mailla kuin savisemmilla pelloilla, Äijälä perustelee.
Typpilannoitetta ohralle annettiin 120 kiloa hehtaarille. Tuholaisista ei ollut kiusaa, eikä kasvitautejakaan tarvinnut torjua tavallista enempää. Äijälä arvioi, että Hermannin satotaso olisi voinut olla korkeampi, jos pellot olisivat saaneet sadetta pariin otteeseen sopivalla hetkellä.
– Tällä alueella veden puute on se, mikä leikkaa satoa eniten. Hermannin kriittisin kasvuvaihe oli kuitenkin jo ohi, kun helteet tulivat, ja jyväkoko säilyi hyvänä.
Sateettomuudesta oli se etu, että Hermannia ei tarvinnut kuivata juuri lainkaan: sen puintikosteus oli 14 prosentin luokkaa. Äijälä toteaa viljelykustannusten säilyneen kohtuullisina. Mitään isompaa moitittavaa hän ei lajikkeesta löydä.
– Kaikkien aikaisten monitahoisten ohrien ominaisuus on se, että jos puinti viivästyy, kasvusto ränsistyy ja painuu maahan. Sitä ominaisuutta jos voisi jalostuksella parantaa, niin hyvä, Äijälä tuumaa.
HermanniBOR-ohra
● Satoisa ja aikainen monitahoinen ohra, soveltuu rehuksi ja tärkkelykseksi.
● Menestyy kaikilla viljelyvyöhykkeillä, erittäin lujakortinen.
● Kestävyys verkkolaikkua vastaan erittäin hyvä, ei erityistä härmän tai rengaslaikun kestävyyttä.
● Markkinoi Hankkija.Viralliset lajikekokeet 2015–22 (mittarina Aukusti):
● sato 6 002 kg/ha (5 782,
suhdeluku 104)
● kasvuaika 85 vrk (85)
● lämpösumma 864 (865)
● lako 0 % (10,5)
● pituus 69 cm (74,5)
● tjp 43,4 g (42,4)
● hlp 65,9 kg (64,2)
● valkuaissato 766 kg/ha (711)
● tärkkelys 58,8 % (59,6).
2. Myöhäinen lajike täyttää koko jyvän
Luottamus kotimaiseen kasvinjalostukseen sai iittiläisen maatilayrittäjä Antti Tuomalan kylvämään viime keväänä Sylvester-ohraa pelloilleen ensimmäistä kertaa. Myös viljelijäkollegoilta kuullut kehut vaikuttivat päätökseen kokeilla myöhäistä uutuuslajiketta.
– Kun on suomalaisiin kasvuolosuhteisiin ja ilmastoon jalostettu lajike, niin ne ovat olleet aika luotettavia, Tuomala perustelee.
Tuomalan tila on 30 lypsävän karjatila, joka tuottaa lisäksi suurimokauraa sekä viljojen ja nurmen siementä. Peltoa tilalla on yhteensä 130 hehtaaria. Monitahoinen Sylvester on jalostettu rehu- ja tärkkelysohraksi, mutta Tuomala kasvatti sitä siemenviljaksi pakkaamoille.
Sylvesteriä kylvettiin viime keväänä toukokuun puolivälissä noin 20 hehtaarin alalle multavalle hiuesavimaalle, joka on Iitin alueella tyypillinen maalaji. Lohkot oli edellisenä syksynä kynnetty ja kertaalleen muokattu. Tuomala suosii muokkaamista, koska se hillitsee kasvitautien esiintymistä ja vähentää kasvinsuojeluruiskutusten tarvetta.
– Alueelle osui keväällä 60–70 millin sadekuuroja, mutta pelto kesti hyvin. Jos maa olisi ollut kevytmuokattu, satoa tuskin olisi tullut, vaan vesi olisi tappanut siemenen, hän arvioi.
Sylvester sieti hyvin myös heinäkuun kuivan jakson. Tuomala on havainnut, että pitemmän kasvukauden vaativat lajikkeet ovat turvallisia viljellä, koska ne selviävät yleensä hyvin kuivuudesta.
– Aikaisilla lajikkeilla on etunsa, mutta niissä on aina riski, että jyväkoko jää pieneksi. Myöhäisten lajikkeiden hehtolitrapainot ovat keskimäärin isompia, hän analysoi.
Sylvesteristä korjattiin syksyllä satoa 5,5–6 tonnia hehtaarilta, joiltain lohkoilta vähän vaatimattomammin. Siemenviljan laatua ei ole vielä analysoitu, mutta Tuomala arvioi, että itävyys on kohdillaan. Hän on satoon tyytyväinen.
– Voi sanoa, että hyvä sato tuli. Sylvesteristä on onnistuttu jalostamaan isojyväinen ja hehtolitrapainoltaan hyvä monitahoinen ohralajike, Tuomala toteaa.
SylvesterBOR-ohra
● Erittäin satoisa ja myöhäinen monitahoinen ohra rehuksi ja tärkkelykseksi.
● Menestyy kaikilla viljelyvyöhykkeillä, keskimittainen luja korsi.
● Hyvä kestävyys ohran verkko-, tyvi- ja lehtilaikkua vastaan, kohtuullinen rengaslaikkua ja härmää vastaan.
● Markkinoi Tilasiemen.Viralliset lajikekokeet 2015–22 (mittarina Kaarle):
● sato 6 455 kg/ha (6 118,
suhdeluku 106)
● kasvuaika 91,2 vrk (90,5)
● lämpösumma: 924 (924)
● lako 0 % (0,8)
● pituus 73 cm (71,6)
● tjp 44,4 g (45,2)
● hlp 63,6 kg (63,9)
● valkuaissato 718 kg/ha (717)
● tärkkelys 60,3 % (60,1).
3. Satoisuus ja kuivuudenkesto tekivät vaikutuksen
Satoisa ja pitkäkortinen Taika-kaura kiinnitti maatilayrittäjä Timo Ikolan huomion ennen kuin uusi lajike oli edes markkinoilla. Isokyröläinen viljelijä pääsi tutustumaan uutuuslajikkeeseen jo varhaisessa vaiheessa, koska hän hoitaa omien viljelystensä lisäksi muun muassa Borealin ja Luonnonvarakeskuksen koeruutuja.
– Taika pisti silmään, koska sen satoisuus, jyväkoko ja varsinkin kuivuudenkestävyys olivat hyviä. Lähdin mielelläni kokeilemaan sitä tuotannossa, Ikola kertoo.
Omaa viljelyalaa hänellä on yli 60 hehtaaria, ja maat ovat pääosin runsasmultaista hiuesavea. Tilan päätuote on gluteeniton kaura, ja viljelykierrossa on myös rypsiä.
Ikola on viljellyt Taika-kauraa 25–30 hehtaarilla muutamana kesänä ja ollut tuloksiin varsin tyytyväinen. Viime kesänä keskimääräinen sato oli yli 6 tonnia hehtaarilta, ja parina edellisenä varsin kuivana kesänä noin 5,3–5,5 tonnia hehtaarilta.
– Viime kesänä jäätiin vähän kuivien kesien huippulaadusta, koska elokuun alkuun osui pari sadepäivää, jolloin vettä tuli yli 90 millimetriä. Rankkasateet olivat pitkäkortiselle lajikkeelle vähän liikaa ja aiheuttivat jonkin verran lakoontumista. Puinti onnistui siitä huolimatta hyvin, Ikola kertaa.
Tautien ja tuholaisten kanssa ei ole ollut ongelmia. Elintarvikekauran tuotannossa hometoksiineja ei sallita, ja niitä Ikola on torjunut lohkokohtaisesti tarpeen mukaan. Hän arvioi, että Taika-kaura menestyy savipitoisilla kivennäismailla, koska se kestää niin hyvin kuivuutta. Syyksi Ikola arvelee sen, että pitkä korsi korreloi yleensä pitkiin juuriin.
– Mielestäni Taika sopii myös multaville maille, kunhan huolehtii korrensääteistä ja antaa typpeä vain maltillisesti. Olen huomannut, että se kestää hyvin myös happamuutta, mutta kalkitsemalla voi saada vielä paremman sadon, hän toteaa.
Timo Ikola aikoo kylvää Taikaa tulevanakin keväänä.
– Täytyy kokeilla myös sitä uudempia lajikkeita, jotta mielenkiinto pysyy hereillä, hän sanoo.
TaikaBOR-kaura
● Satoisa ja lujakortinen myllykaura, joka sisältää runsaasti beetaglukaania.
● Menestyy savimailla ja karkeilla kivennäismailla, suositellaan kasvuvyöhykkeille I-III.
● Markkinoivat Tilasiemen, Hankkija ja Peltosiemen.Viralliset lajikekokeet 2015–22 (mittarina Niklas):
● sato 6 314 kg/ha (5 904,
suhdeluku 107)
● kasvuaika 97,2 vrk (91,5)
● lämpösumma: 1000,2 (927,2)
● lako 11,1 % (15,1)
● pituus 100,1 cm (91,8)
● tjp 39,7 g (39,9)
● hlp 54,9 kg (53,2)
● valkuainen 13,1 % (13,9)
● kuori 21,5 % (22,1)
● valkuaissato 698 kg/ha (696)
● ydinsato 5 097 kg/ha (4 731).
