Haaveet tukkitilistä voivat hiipua yhdessä yössä, jos kohdalle sattuu ankara myrsky, paha lumituho tai tulipalo. Riskiä ei voi poistaa, mutta sitä voi hallita. Metsävakuutus antaa mielenrauhaa äkillisten luonnontuhojen varalta.
Metsäasiantuntija Kari Laiho on todistanut sadoilla lounaissuomalaisilla metsäpalstoilla luonnonvoimien aiheuttamia tuhoja tehdessään vahinkoarvioita vakuutusyhtiöille.
Metsänhoitoyhdistys Lounametsällä työskentelevää Laihoa ovat juoksuttaneet etenkin myrskyt, mutta myös lumi- ja hyönteistuhot.
”Supermyrskyjen, Tapanin, Seijan ja Einon, jälkeen on koettu lukuisia pienempiä myrskyjä, jotka ovat aiheuttanet huomattavia vahinkoja. Parina viime vuotena puustoa ovat lisäksi tärvelleet näillä leveysasteilla perin harvinaiset lumituhot”, Laiho kertoo.
Yleistyneet luonnontuhot ovat saaneet monet metsänomistajat harkitsemaan metsän vakuuttamista. Palovakuutuksen tärkeyteen puolestaan havahdutti Pyhärannan toissakesäinen laaja metsäpalo.
”Menetykset yksittäiselle metsänomistajalle olivat huomattavia. Enimmillään korvauksia yhdelle metsänomistajalle maksettiin useita kymmeniä tuhansia euroja, kun vailla vakuutusta olleet eivät saaneet senttiäkään”, Laiho kuvaa.
Vain joka toinen metsänomistaja on vakuuttanut omaisuutensa: vailla vakuutusturvaa on lähes kuusi miljoonaa yksityisomisteista metsähehtaaria. Valtio ei vakuuta metsiään, sen sijaan huomattava osa yritysten ja julkisyhteisöjen omistamista metsistä on vakuutettu.
Vakuutusyhtiö If:n rakentamisen ja kiinteistövakuuttamisen asiantuntija Anssi Varpe kertoo seurakuntien ja kuntien turvanneen metsäomaisuutensa melko kattavasti. Yksityispuolella syntyy kysyntäpiikki aina kovien myrskyjen jälkeen.
”Metsävakuutusten suosio on kasvanut tasaisesti 2010-luvulla. Myyntilukuja ovat nostaneet useat eri vahinkoilmiöt”, tuoteasiantuntija Hannu Partanen Pohjola Vakuutuksesta kertoo. Lähitapiola-ryhmän korvausjohtaja Tomi Rintala vahvistaa samansuuntaisen kehityksen.
”2010-luvun alkuvuosina korvattiin eniten myrskytuhoja. Viime vuosina suurimmat korvaukset on maksettu lumituhoista.”
Keskimääräinen korvaussumma vaihtelee 3 000–4 000 euron välillä, suurimmat vahingot ovat olleet jopa satojatuhansia euroja.
Syy metsävakuutusten vähäisyyteen voi johtua omistajarakenteesta, sillä jo puolet metsänomistajista asuu etäällä palstastaan. Monelle etäomistajalle metsällä ei ole välttämättä toimeentulon kannalta oleellista merkitystä, joten vakuuttamista ei mielletä tärkeäksi. Perikuntien metsät saattavat jäädä kokonaan vakuuttamatta muun muassa epäselvien ja toimimattomien päätöksentekosuhteiden vuoksi. Maatalousyrittäjät ovat turvanneet metsänsä vakuuttamalla muita yleisemmin.
Lähitapiola on suurin metsävakuuttaja 54 prosentin markkinaosuudella, toisena tulee Pohjola Vakuutus, jonka osuus markkinasta on noin kolmannes.
Vakuutusyhtiöiden valikoimissa on pääsääntöisesti kolmen tason metsävakuutuksia. Suppea kattaa vain tulipalon, perusvakuutus tulipalon lisäksi myrsky- ja lumituhot. Laajaan vakuutukseen sisältyvät lisäksi hyönteis-, tulva- ja eläintuhot sekä sienitaudit, vahingonteko ja varkaus.
”Korvattavan vahingon on oltava äkillinen ja ennalta-arvaamaton. Sen takia vakuutus ei korvaa esimerkiksi juurikäävän leviämistä, joka tapahtuu vuosien kuluessa. Myrskytuhojen osalta ei myöskään korvata eri vuosina tapahtuneiden myrskyjen tuhoja”, selvittää Laiho.
Sekä Pohjola Vakuutuksessa että Lähivakuutuksessa laajin metsävakuutus on suosituin. Suppeita palovakuutuksia on enää vain 15 prosenttia. Osalla metsätiloista on vielä olemassa ainaispalovakuutuksia ja ylipäätään ainaismetsävakuutuksia.
”Nykyisellään ne eivät enää tarjoa todellista turvaa metsävahinkojen varalta, koska niiden vakuutusmääriä ei ole sidottu indeksikehitykseen. Nämä eivät siis ole täysarvovakuutuksia. Ainaismetsävakuutukset kannattaa takaisinostaa ja päivittää ehdottomasti nykyaikaiseksi metsävakuutuksesi”, Partanen suosittelee.
Korvattaville vahingoille vakuutusyhtiöissä on samankaltaiset periaatteet. Korvausraja ylittyy, kun puustoa tai puutavaraa on tuhoutunut yli 15 kuutiometriä. Taimikkovahingoissa vähimmäispinta-ala on 0,5 hehtaaria yhtenäistä alaa, lisäksi taimikkovahingoissa edellytetään vajaatuottoisuutta. Jos raja ylittyy, vakuutus korvaa vahingon kokonaisuudessaan. Vahingon määrästä vähennetään vahinkokohtainen omavastuu.
Myrskyvakuutuksissa käytössä on enimmäiskorvausmäärät, yleisimmin 15, 26 tai 35 euroa kuutiometriltä, asiakkaan valinnan mukaan.
Muissa vahingoissa ei tällaista rajaa ole, vaan vahinko korvataan täysimääräisenä. Odotusarvoa korvataan, jos vahingoittunut puusto joudutaan hakkaamaan ennen päätehakkuuikää ja alue on joutunut vajaatuottoiseksi.
Vakuutusmaksuun vaikuttaa monta tekijää kuten metsätilan koko, sijainti ja valittu turvataso. Keskimäärin se on 2–8 euroa hehtaarilta vuodessa.
”Metsä on karttuvaa omaisuutta, hehtaaria kohti se tuottaa vuodessa noin 130 euroa. Kannustan metsänomistajia vakuuttamaan metsänsä. Noin viiden euron vähennyskelpoinen menoerä hehtaaria kohti ei ole kohtuuton”, Kari Laiho huomauttaa.
Metsätuholaki velvoittaa keräämään tuulen kaatamat havupuut. Vaurioituneiden puiden määräraja on kuusella yli 10 kiintokuutiometriä ja männyllä yli 20 kuutiometriä hehtaarilla. Tällä pyritään hillitsemään muun muassa hyönteistuhoja.
Kun tuulenkaadot jäävät kuusimetsästä korjaamatta, kirjanpainajat käyvät mieluusti tuoreen puun kimppuun. Kun kuoriaiskanta paisuu suureksi, vaarassa ovat myös terveet puut.
”Muun muassa Laitilan Toman kulmakunnalla on jouduttu hakkaamaan kuusikoita aukoksi yksi toisensa perään kirjanpainajan vuoksi, suurin kuvio oli peräti 15 hehtaaria”, Laiho harmittelee.
Metsäkoneenkuljettaja Petri Heikkilä siivosi myrskyn jälkiä toukokuussa Laitilan seurakunnan metsässä. Tuulenkaatojen lisäksi metsikköön tehtiin terveysharvennus eli kaadettiin huonokuntoiset puut pois.
”Elinvoimainen metsä on kestävä niin lunta, tuulta kuin tuholaisiakin vastaan. Parasta tuhojen ehkäisyä on se, että metsää hoidetaan suositusten mukaisesti koko kiertoajan taimikonhoidosta väljennyshakkuisiin”, Laiho alleviivaa.
Metsänhoitoyhdistys Lounametsä on tänäkin vuonna urakoinut monella metsätuhoalueella. Tavoitteena on kerätä käyttökelpoinen puutavara mahdollisimman tarkasti talteen. Tällä hetkellä energiapuulle on hyvä kysyntä ja hintakin kuitupuun tietämissä.
”Tämän tulisi olla kaikkien yhteinen tahtotila. Metsät pysyvät terveinä ja puunkäyttäjät saavat puuta. Se säästää myös vakuutusyhtiöiden korvausmenoja ja tuo turvaa metsässä liikkujille, kun vaaralliset konkelot kerätään pois”, Laiho luettelee.
Pusulassa kokeillaan uudenlaista tapaa hoitaa metsää. Yksilökohtaisessa metsänhoidossa säästetään aarin elinvoimaisin puu ja raivataan tilaa sille ja sen seuraajalle. Tuomas Mattila on jakanut tilansa metsän blokkeihin, jotka käsitellään yksi kerrallaan 15 vuoden kiertoajalla.
Silmälle sopiva ja virkistyskäyttöä palveleva metsä päätehakkuun jälkeenkin. Tämä oli metsänomistaja Kaisa Vasama-Kakon toive ja tavoite, kun puunkorjuu rakkaasta kotimetsästä kävi ajankohtaiseksi.
Metsien hiilensidontaa voi parantaa tekemällä taimikonhoitotyöt ajallaan, välttämällä voimakkaita harvennushakkuita ja lykkäämällä metsän uudistamista, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jari Hynynen.
Koivupilkkeen kysynnälle ei näy loppua, kun sähkön hintapiikit hipovat pilviä. Polttopuut varataan nykyään hyvissä ajoin, mutta toimituserien koko on pienentynyt, kertoo polttopuita urakoiva metsätilan isäntä Ali Vaarala.
Kaura on superruokaa, jolle on nouseva kysyntä ulkomailla. Elintarvikekauraa viljelyttävä ja jalostava Raisio Oyj on tunnettu kauratuotteistaan Eurooppaa ja Aasiaa myöten. Kauralle kehitetään myös uusia käyttömahdollisuuksia.
Suurimokauran viljely on taitolaji, jossa pirkanmaalainen Koivuniemen tila on menestynyt. Tähän mennessä jokainen kaurakuorma on täyttänyt elintarvikekauran laatuvaatimukset. Ville Koivuniemen resepti laatuviljan tuotantoon on hyvä suunnittelu ja oikea ajoitus.
Luomutuotteiden kysynnän uskotaan elpyvän kuluttajien luottamuksen kohentuessa. Julkiset keittiöt ja vienti antavat hyvää vetoapua.
Maatilat eivät ole suojassa verkkorikollisten kiristykseltä tai maksuliikenteen vääristelyltä. Maatila voi joutua myös sijaiskärsijäksi, mutta se ei lohduta, jos tuotantoautomatiikka ei toimi kyberhyökkäyksen vuoksi. Kyselystä selvisi yllättäen, että nuoret viljelijät tunnistavat tietoturvan kriittisyyden vanhempia viljelijöitä huonommin.
Perinteisen viljatilan talous on ollut ahtaalla jo usean vuoden ajan. Toki samaa yskää on kaikilla maatiloilla, mutta viljatila on suhteessa kaikkein heikoimmilla. Tilakohtaisten maksuvalmiustarkastelujen vertailun perusteella perustuotantosuunnista maitotilat tekevät parasta tulosta, lihantuottajat keskinkertaista ja viljatilat heikointa. Tyypillisesti viljatilan kokonaistulo on 1 000 euroa peltohehtaaria kohden. Peltoalatukien osuus on siitä puolet ja viljan myyntitulo toinen puoli.
Härkäpavun jalostaminen elintarvikkeiksi on tuplannut Karviaisten tilan liikevaihdon. Katriina ja Martin Klinckowström kuuntelevat härkäpaputuotteita kehittäessään tarkalla korvalla niin asiakkaiden kuin perheenjäsentenkin toiveita – terveellisyydestä tinkimättä.
