Metsäojituksella on yli kolminkertaistettu suopuustojen kasvu. Nyt suometsät käsittävät noin neljänneksen Suomen puuvarannosta ja metsien vuosittaisesta kokonaiskasvusta. Suomen puustoisia soita on ojitettu lähes sata vuotta. Ojitusta on kokeiltu ja tutkittu jo pitkään ennen sitä.
Tämänhetkistä suometsäkeskustelua seuratessa voi saada käsityksen, että liki sata vuotta sitten aloitettu puustoisten soiden ojittaminen olisi tehty laput silmillä mistään mitään tietämättä. – Äijät vain kaivoivat ojia, ja tämmöinen on sitten lopputulos. Totuus on kuitenkin toisenlainen.
– Jo vuosikymmeniä ennen ojitustoiminnan yleistymistä oli Jaakkoinsuolla Vilppulassa kokeiltu ja tutkittu erilaisia ojitusvaihtoehtoja. Näiden tulosten pohjalta laadittiin ohjeistuksia ojitukseen ja metsänhoitoon, korostaa suometsätieteen professori Annamari Laurén Helsingin yliopistosta.
Puustoisten soiden ojitukselle ja sitä kautta puuntuotannon kasvattamiselle oli monta perustetta. Jo 1800-luvulla Suomi oli merkittävä puutavaran viejä. Puun käyttöpaine oli kova, sillä maassa oli tiheästi sahoja, hiomalaitoksia sekä sellu-, paperi- ja kartonkitehtaita. Myös malminsulautukseen tarvittiin paljon puutavaraa. Näistä syistä metsävarat uhkasivat käydä vähiin.
Ojituskokeiluja oli tehty 1800-luvulla nälkävuosien (1866–68) hätäaputöinä. Suon kuivatuksen huomattiin parantavan oleellisesti puuston kasvua. Koska valtion metsien tuottavuutta haluttiin parantaa ja kasvava metsäteollisuus tarvitsi raaka-ainetta, nähtiin suot yhtenä potentiaalisena vaihtoehtona.
Vilppulassa sijaitseva Jaakkoinsuo oli ensimmäinen metsätaloustarkoituksiin ojitettu kohde, jossa aloitettiin järjestelmälliset metsäojituksen kokeilut vuonna 1909. Laurénin mukaan viettokeitaisiin kuuluva Jaakkoinsuo oli kohteena mitä mainioin, sillä kohtuullisen pienellä alueella oli peräti 13 erilaista suotyyppiä riittävän suurina kuvioina. Koe- ja tutkimustoiminnasta saatua tietoa oli näin ollen mahdollista soveltaa eri puolilla Suomea.
Jaakkoinsuo oli myös vesitaloutensa ja pinnanmuotojen vuoksi erinomainen kohde. Alkuun tutkimusalue oli noin 80 hehtaarin, sittemmin noin 150:n ja nykyisellään noin 100 hehtaarin suuruinen. Vuodesta 1921 lähtien tutkimustoimintaa luotsasi Metsäntutkimuslaitos, työtä on jatkanut vuodesta 2015 lähtien Luonnonvarakeskus.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?
Suometsässä Hyytiälän metsäaseman lähellä tutkitaan vanhojen ojitusalueiden uudistumista ja taimettumisen edistämistä. Karut turvekankaat vaativat vastaojitetuista suokohteista poikkeavaa tietoa.
Kuivuus kurittaa kasvinviljelijää, mutta murehduttaa myös metsänomistajaa. Kivennäismaiden vesitalouteen ei juuri voi vaikuttaa. Sen sijaan ojitetuilla turvekankailla vedenpintaa on mahdollista nostaa ja siten turvata puuston kasvu muuttuvassa ilmastossa.
Kangasalla Liskon tilaa pitävä Sauli Brander on pitkän linjan metsäammattilainen. Kasvupaikan tunteminen, nopea uudistaminen, oikein ajoitetut toimenpiteet ja luontoarvojen kunnioittaminen ohjaavat hänen omien metsiensä kestävää hoitoa.
Metsämaiden lannoituksia voi tehdä ensiharvennusikäisistä aina päätehakkuita lähestyviin metsiin saakka. Taloudellinen hyöty on selvä, ja lisäksi lannoitettu metsä sitoo enemmän hiiltä.
Muutos on riski, mutta niin on paikalleen jääminenkin. Kaikkea epävarmuutta ei voi yritystoiminnassa välttää. Olennaista on tunnistaa, mikä on hallittua riskinottoa ja mikä passiivisuudesta syntyvää riskiä.
Valkuaiskasvien viljelyn lisääminen niin ruuaksi kuin rehuksi vahvistaisi ruuantuotannon omavaraisuutta koko Euroopassa. Suomessa kokeillaan esimerkiksi härkäpapua ja kikhernettä.
Kantar Agrin tutkimuksen mukaan maatalouden rakennemuutos jatkuu, ja jatkavat tilat kehittävät toimintaansa aktiivisesti osaamisen, yhteistyön ja teknologian avulla. Menestys ei niinkään riipu tilan koosta vaan maatalousyrittäjän kyvystä sopeuttaa toimintamalli muuttuvaan ympäristöön.
Sokerijuurikkaan tutkimuskeskuksessa (SjT) testattiin loppukesästä työdroonin hyödyntämistä kasvinsuojeluruiskutuksessa. Kopterilla torjuttiin kesällä lehtilaikkutautia ja syksyllä nitistettiin rikkaruohopesäkkeitä.
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun yhdessä vilja-alan Grand Old Man Seppo Koivulan kanssa järjestimme viljamarkkinakoulutuksen 15 viljelijälle ja alan vaikuttajalle. Sepon kontakteilla pääsimme Chicagon viljapörssin sisimpään opiskelemaan markkinoiden toimintaa, riskienhallintaa ja kaupanteon pelisääntöjä. Amerikan oppeja täydennettiin vielä tutustumalla Britannian viljamarkkinoihin ja kansainvälisen viljakaupan organisaatioihin sekä Saksan tuottajaosuuskuntien toimintaan. Tuo koulutusharjoitus osui aikaan,…
Kasvinsuojeluruiskutus drooneilla on vielä tällä hetkellä Suomen ja EU:n lainsäädännön mukaan lentolevitystä, joka on kiellettyä ilman erityisen painavia perusteita. EU on kuitenkin jo lieventänyt kieltoa droonien osalta, ja parhaillaan laaditaan ohjeistusta riskien arviointiin.
