Suomessa on ainakin 12 miljoonaa rajamerkkiä, joista joka viides on hukassa. Rajojen etsimisestä aiheutuu ylimääräisiä kustannuksia muun muassa puunkorjuuseen.
Kasvillisuuden peitossa olevat metsäkiinteistöjen rajamerkit ja umpeen kasvaneet rajalinjat teettävät jatkuvasti ylimääräistä työtä kaikille maastossa työskenteleville. Metsätalousinsinööri Pekka Kasurinen Sodankylästä harppoo lehtipuuvesakon verhoamassa vaikeakulkuisessa ryssänpää- eli tupassara-mättäikössä, joka kätkee kadonneen rajapyykin.
– Kiinteistökartalla näkyvän puron uoma on aikojen saatossa vaihtanut reittiä, joten kartta-aineisto ei pidä siltä osin paikkaansa. Pyykin pitäisi kartan mukaan sijaita aivan tässä puron rannalla, mutta ei sitä kyllä tästä löydy, Kasurinen pähkäilee.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Maatilan Pellervon digissä yli 20 uutta artikkelia kuukaudessa ja 700 jutun arkisto. Nyt ensimmäinen kuukausi vain 1 € (Eläin-sisällöillä 1,90 €).
Oletko jo tilaaja?
Silmälle sopiva ja virkistyskäyttöä palveleva metsä päätehakkuun jälkeenkin. Tämä oli metsänomistaja Kaisa Vasama-Kakon toive ja tavoite, kun puunkorjuu rakkaasta kotimetsästä kävi ajankohtaiseksi.
Harvennushakkuu moottorisahalla on kannattavaa työtä omatoimiselle metsänomistajalle. Erityisesti silloin, kun saantona on kuitua ja energiapuuta.
Metsäsijoittaja Harri Suutari tekee harvennushakkuut omalla korjuukalustolla. Tavoitteena on kasvattaa kuiturungot tukeiksi.
Metsien hiilensidontaa voi parantaa tekemällä taimikonhoitotyöt ajallaan, välttämällä voimakkaita harvennushakkuita ja lykkäämällä metsän uudistamista, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jari Hynynen.
