Siirry sisältöön

Perinteikkään Tipakan tilan historia ulottuu 1700-luvun puoliväliin saakka. Kun Viikissä maa- ja metsätalousmaisterin tutkintoja opiskelleet Mika ja Marita Mattila ottivat tilan pyörittääkseen, työpäivää rytmitti lihakarja. Siitä luovuttiin vuonna 1998, ja sen jälkeen pelloilla on viljelty kuminaa ja hevosheinää.

– Vaimo esitteli erilaisia viljelykasveja, ja kumina löytyi sattumalta. Siihen aikaan kuminaa viljeltiin vain muutamalla sadalla hehtaarilla tässä maassa. Nyt hehtaareja on jo noin 25 000.

– Puintiaikana tsekkaan joka aamu, variseeko kuminan pääkukinto. Kun pääkukinto tyhjenee ja kasvi on tummanharmaa, pitää vain toivoa, että puimuri kestää, Mika Mattila tuumii.

Viljelyala tuplaantui

Kuminan viljelyn alkuun päästiin, kun Arctic Taste antoi viljelyohjeet ja kylvösiemenet. Mattila on ollut sen verran tyytyväinen alkuperäiseen lajikkeeseen, että viljelee sitä edelleen.

– Sattumalta ensimmäinen sato onnistui mainiosti. Tykästyin kasviin, kun se kukkii kauniin valkoisena alkukesästä. Pidän tuoreen kuminan tuoksusta, kun puin sitä kopittomassa puimurissa naama mustana, mutta suupielet ylöspäin.

Halmeniemen kylän hietamoreenimaille kumina sopii hyvin, sillä se ei kärsi poutakeleistä. Silloin rikkakasveista on vähemmän haittaa. Alussa kuminaa kasvatettiin 4–5 hehtaarilla, nykyään viljelyala on yli 10 hehtaaria omia ja vuokrapeltoja.

Kuminaa viljellään osana yhdeksän vuoden viljelykiertoa. Alkuaikoina kuminaa korjattiin kylvövuoden jälkeen kolmena vuonna, nykyään enää kahtena. Sen jälkeen peltolohko kasvoi kolme vuotta heinää hevosille ja sitten kylvettiin kolmeksi vuodeksi apilapitoinen viherlannoitusnurmi.

Kuminaa voi kylvää kynnettyyn tai kevytmuokattuun peltoon tai suorakylvönä. Mattila on luopunut kyntämisestä ja käyttää yleensä suorakylvöä, jossa on vähiten työtä, mutta eniten riskejä.

– Kuminalla on kapinallinen mieli, joten jos sitä lannoittaa paljon, se voi karkailla. Kumina itää paremmin muokatussa maassa. Se kylvetään kahden sentin syvyyteen. Suorakylvö on haastavaa, kun siemenen päällä on oltava maakerros. Jos aurinko paistaa siemeneen, se ei idä.

Syvine juurineen kumina on myös hyvä maanparannuskasvi.

– 90 prosenttia sen vihermassasta jää takaisin peltoon, mikä lisää maan multavuutta. Painavillakin koneilla voi liikkua kuivalla pellolla toukokuusta elokuun puoliväliin.

Kumina kasvaa hyvin kalkitussa maassa, kuten muutkin viljelykasvit. Nykyään Mattila kalkitsee peltohehtaaria noin viidellä tonnilla kalkkia viiden vuoden välein.

– Lannoitan maltilla, että kumina pysyy pystyssä. Kumina nousee hyvin pystyyn kuurojen jälkeen, eikä traktorin jälkiä yleensä näy kasvustossa enää viikon jälkeen.

Korjuukypsä kumina muuttuu tummanharmaaksi, ja siemenet erottuvat hyvin.

Rikkakasvit voivat olla riesa

Kuminapellon perustamisessa ykkösasia on poistaa rikkakasvit. Mattila käyttää syksyisin glyfosaattivalmisteita tyhjentääkseen pellon rikkakasveista, kevytmuokkaa pellot keväällä tai kylvää suoraan. Rikkakasveista haastavimpia ovat juolavehnä ja saunakukka.

– Kyntö olisi varma konsti hävittää niitä, mutta kivisillä mailla kyntökustannus on kova ja hävittää katetta. Saunakukka on kova leviämään ja sitä on hankala torjua, kun moni torjunta-aineista on poistunut käytöstä. Saunakukka on minullakin muutaman kerran pilannut satoa ja tukkinut puimurin. Rikkakasvien torjunta on eräänlaista nuorallatanssia.

Pahkahometta Mattilan pelloilla ei ole ollut, ja kuminakoikin ilmaantui vasta parisen vuotta sitten yhdelle vuokrapellolle.

– Kuminakoista on vaikea päästä eroon. Minulla on iso kynnys hyönteismyrkkyjen käyttöön. Kumina on hyönteispölytteinen kasvi, joten koin torjunta hyönteismyrkyillä on riski. Niitä voisi levittää korkeintaan öisin, kun vain koi liikkuu. Kimalaisia pitäisi olla kymmenen pölyttämässä yhtä neliötä.

Kannattavuus on suoraan verrannollista siihen, paljonko työtä viljely vaatii ja paljonko käytetään ostopanoksia, kuten lannoitteita tai torjunta-aineita.

– Kumina on periaatteessa helppotöinen viljelykasvi, mutta se on tarkka ajasta, milloin mitäkin tehdään. Kylvövuonna joko onnistutaan tai ei. Ruiskutukset on ajoitettava oikein, eikä niitä voi tehdä enää satovuosina. Silloin vain katsotaan tilanne ja rasvataan puimuria.

Hulppean kokoinen heinäkuivuri valmistui parisenkymmentä vuotta sitten ja nyt sille etsitään uutta käyttöä. Kuivuriin mahtuu 100 000 kiloa kuivaa heinää.

Puinti on tarkkaa hommaa

Puinti onkin yksi kriittisistä työvaiheista. Kuminan pääkukinnossa on 30 prosenttia siemenistä ja sivukukinnoissa loput. Pääkukinto kypsyy ensin, joten oikea hetki puinnille koittaa, kun pääkukinnon siemenet alkavat varista, mutta sivukukinnoissa ne ovat kiinni.

– Kasvin on oltava kokonaan puintivalmis, ettei satoon jää vihreitä siemeniä. Kaatokelan nopeuden on oltava sama kuin puimurin eli hellä sisäänheitto, mutta silti peltoon varisee noin kolmasosa siemenistä. Toisaalta ne auttavat seuraavan vuoden satoa.

Korjattu kumina kuivatetaan nopeasti kylmäilmakuivurissa. Mattiloilla kuivaus kestää 4–5 päivää. Ostajat hinnoittelevat sadon sen öljypitoisuuden perusteella, joten öljyä ei saa haihtua siemenistä peräkärryssä tai kuivauksessa. Mattiloilla on entisessä kylmäpihatossa oma kuivailmakuivuri, jolla saadaan nopeasti kumina optimikuivaksi eli 11 prosenttiin.

– Kuminan öljypitoisuus on se, mikä tekee suomalaisesta kuminasta maailman parasta. Kiitos kesäpäivän pitkän valoisan ajan.

Kuivatettu kumina varastoidaan tilalla suursäkkeihin, jotka toimitetaan sopimuskumppanille kevättalvella Kiitolinjan kuljetuksella.

– Säkkien kannattaa muuten olla täynnä, koska rahtimaksu on säkkikohtainen.

Maailmanmarkkinat määrittelevät kuminan hinnan. Joskus Itä-Euroopasta ja Kanadasta tulee suuria eriä huonolaatuisempaa kuminaa markkinoille, mikä näkyy hinnassa.

– Vuosittain vaihteleva hinta on tietysti yksi riskitekijä, mutta kyllä hinta on useammin yllättänyt positiivisesti, etenkin, jos ei ole suuria odotuksia. Asiakas edellyttää käytännössä täysin puhdasta kuminaa ja erottelee vihreät siemenet joukosta. Siinä vähenee noin 20–30 prosenttia toimitetusta kuminasta eli tulos muuttuu vielä siinäkin vaiheessa.

Marita Mattila tunnetaan tulisieluisena tanssillisen voimistelun edistäjänä ja maaseudun kehittäjänä.

Tutkimusta tarvitaan

Mattila muistuttaa, että mitään ohjelistoja kuminan viljelystä kiinnostuneille ei voi antaa, koska kumina tekee lopulta kuitenkin mitä se itse lystää.

– Edelliskeväänä kylvin toukokuussa. Alkukesä oli kuiva, eikä kumina näyttänyt itävän. Kuuden viikon päästä alkoi sitten nousta tasaisia, kauniita rivejä. Ihan kuin kumina olisi sanonut minulle, että saatiinpa taas narrattua sinua.

Suuria investointeja kuminan viljelyn aloitus ei välttämättä edellytä, jos tilalta löytyvät koneet kylvöön, ja käytettävissä on puimuri ja kylmäilmakuivuri.

– Viime vuonna minulla oli yksi iso pelto kevytmuokkauksella ja loput suorakylvöllä, ja kumina kasvoi molemmilla tavoilla ihan yhtä hyvin. Nyrkkisääntö voisi olla, että kumina yllättää sinut kuitenkin aina.

Mattila arvioi savolaisittain, että viljely sopii suurpiirteiselle viljelijälle, joka kestää suuria satovaihteluita. Hän on tyytyväinen tuhannen kilon hehtaarisatoon, vaikka tietää nykyisin korjattavan tuplamääriäkin.

– Tutkijat voisivat kehittää lajikkeita, joilla viljelyvarmuus parantuu. Myös nykyistä edullisemmille torjunta-aineille olisi tarvetta. Glyfosaatteja korvaavia aineita pitäisi saada markkinoille, kun käyttökielto alkaa.

 

Heinätyöt jäivät historiaan

Mattiloilla eletään nyt uutta elämänvaihetta. Aikaa jää lapsenlapsille ja esimerkiksi kalastelulle.

Heinää tehtiin 20 vuotta noin 20 asiakkaalle. Heinän kauppakunnostus piti kolmilapsisen perheen kiireisenä. Vuonna 2000 valmistui oma kuivuri, johon mahtui 100 000 kiloa kuivaa heinää. Nyt kuivurissa on jäljellä enää yksi kuorma.

– Kun heinäntekoaika oli yhtä stressiä ja työllisti ympäri vuoden, kuminaa voi kylvää tarvittaessa vaikka juhannukseen asti. Nyt meillä on haussa viljelykasvi, joka sopisi viljelykiertoon kolmeksi vuodeksi korvaamaan heinän. Laittakaahan vinkkejä, yrittäjä heittää.

Mattiloilla kuminaan liittyvä työnjako on ollut selkeä.

– Vaimo hoitaa yhteydet järjestäytyneeseen yhteiskuntaan ja minä yritän säilyttää illuusioni siitä, että olen vapaa talonpoika.