Kaupan rakenteet liikkeessä

Suomen päivittäistavarakaupassa vallitsee harvainvalta. S- ja K-ryhmä ovat ajan mittaan kahmineet yhteen laskettuna yli 80 prosentin markkinaosuuden. Lidl on onnistunut kasvattamaan parissakymmenessä vuodessa likimain kymmenen prosentin osuuden. Muille jääkin sitten vähän jaettavaa. On kulunut monta vuotta ihmetellessä, että onko kaupan rakenne kiveen piirretty. Mutta ei aivan.

Käyttötavarakauppa Tokmanni ilmoitti alkuvuodesta, että se on tehnyt sopimuksen Spar Internationalin kanssa ruokakaupan aloittamisesta Suomessa. Spar on meillä entuudestaan tuttu, mutta myymälöitä ei ole ollut Suomessa 20 vuoteen. 1900-luvulla Spar oli Tukon käsissä. Se kuitenkin poistui markkinoilta Tukon vaikeuksien takia, kun kyseinen liike ajettiin alas pilkkomalla. Spareista tuli S-marketteja tai Sale-kauppoja. Samanaikaisesti Kesko muutti Valinta­taloja K-marketeiksi. Tukon ja E-liikkeen saattohoito tuli päätökseen.

Tokmannin ratkaisua on laajalti tervehditty positiivisesti. On kaivattu lisää kilpailua pitkään jatkuneen keskittymisen sijaan. Tiettyjä onnistumisen elementtejä on ilmassa. Tokmannilla on kohtuullisesti maan kattava myymäläverkosto, ja melkein kaikissa myymälöissä on tarjolla kuivia elintarvikkeita. On myymälöitä, joissa on laajempaakin elintarviketarjontaa. Tähän verkostoon kansainvälisellä Spar-hankintaketjulla on tarjota kilpailukykyistä valikoimaa keskitetyn hankintansa ansiosta.

Täysmittaisen ruokakaupan täytyy kehittää tuore­tuotteiden valikoimaa, siis vihanneksia, juureksia, hedelmiä ja lihatuotteita. Niitä täytyy hankkia myös kotimaasta tuoreuden säilyttämiseksi. Lidlin kehitysprosessissa nähtiin, että alkuun valikoimiin tuli paljon saksalaisperäisiä tuoretuotteita, mutta toimitusketjun lyhentämisen tarve ja asiakkaiden tottumukset ohjasivat hankintoja kotimaisuuden suuntaan.

Maataloustuottajien näkökulmasta kaupan vaihtoehtojen lisääntyminen on hyvä asia. On kuitenkin muistettava, että Tokmanni on halpa­kauppa ja riittävää kilpailua on jo olemassa. Näin ollen viljelijän ei ole välttämättä helppoa saada parempaa ansiota ainakaan lyhyellä tähtäimellä. Juuri se on elintärkeää maatalouden näkö­kulmasta.

Siitä on kuitenkin lähdettävä, että Tokmannin vaikutukset ruokakauppaan ovat nähtävillä usean vuoden aikajänteellä. Varsinainen onnistuminen on kovan väännön takana, siitä pitävät S- ja K-ryhmä huolta. Myöskään Tokmannin nykyisten myymälöiden määrä ei mahdollista merkittävän markkinaosuuden lisäämistä. Paljon on kehitettävää sillä sektorilla.

Laajennuspäätös nostatti taas keskustelun Suomen keskittyneestä kaupan rakenteesta. Monet ihan fiksutkin ihmiset alkoivat manata kilpailu­viranomaisia esiin. – Nyt olisi taas aika ryhtyä lainsäädäntötoimiin keskusliikkeiden liike­toimintojen pilkkomiseksi.

Voi kysyä, että millä lihaksilla? Kun pienet kauppabrändit ovat osoittaneet meidän oloissa elinvoimattomuutensa, ei niitä lainsäädännöllä enää puhalleta henkiin. Herkku Stockmannin katoaminen on luettava menneen talven lumiksi.

Tokmannin perustaja ja entinen pää­omistaja Kyösti Kakkonen löi oman lusikkansa keskusteluun. Hänen mielestään viljelijää ryöstetään ja työstä kuuluisi saada parempi palkka. Kannatettava ajatus, mutta ilman konkretiaa se menee populäärikulttuurin piiriin.