Siirry sisältöön

Kerääjäkasvitutkimusta on tehty Suomessa laajasti jo 1990-luvulla. Silloin puhuttiin aluskasveista. Tuohon aikaan tarkoituksena oli useimmiten sitoa typpeä maahan ilmasta. Niinpä monissa tutkimuksissa käytettiin kasvilajina apiloita. Ne kykenivät hyvissä oloissa sitomaan muutamia kymmeniä kiloja typpeä hehtaarille ilman merkittävää haittaa satokasville.

Nykyään aluskasvien tarkoituksena on entistä useammin kerätä itseensä hiiltä ja huuhtoutumiselle alttiita liukoisia ravinteita, mistä termi kerääjäkasvi juontaa juurensa.