Koulutusta, sitoutuneisuutta, intohimoa ja nuoruuden vimmaa – siinä uuden polven maatalousyrittäjän peruspaketti. Näihin arvioihin uskoo myös Aleksi Kivelä, joka ennen maidontuottajaksi ryhtymistään kouluttautui agrologiksi ”ihan vain varmuuden vuoksi”.
Miehikkäläläinen Aleksi Kivelä sanoo, että koulutus on maatalousyrittäjälle hyvin tärkeää. ”Koulusta saa hyvät pohjatiedot ja kuulee sellaisistakin tavoista toimia, joita vanhempien polvien mallit eivät tarjoa. Koulu auttaa myös verkostoitumisessa, joka on tämän päivän maatalousyrittäjälle erittäin hyödyllistä.”
27-vuotias Kivelä aloitti maatalousyrittäjänä viime elokuussa sukupolvenvaihdoksen myötä. Päätös elämänurasta ei ollut nuoren miehen mielessä itsestään selvää. Kolmilapsisen perheen keskimmäisenä nykyisin isännöimällään tilalla syntynyt Kivelä oli nähnyt lapsuus- ja nuoruusvuosiensa aikana, millaista tilan pito on. Eläimet on hoidettava joka ikinen päivä, pellot viljeltävä, metsät ja kiinteistöt pidettävä kunnossa ja ”kirsikkana kakussa” ovat vielä faktatietoa ja ajan tasalla pysymistä vaativat, loputtomilta tuntuvat paperityöt. Kaikki on tehtävä pilkun tarkkojen sääntöjen, määräysten ja direktiivien mukaan.
”Ajattelin jossain vaiheessa nuorempana, että tämä on suorastaan hullun sitovaa hommaa. Siksi halusin nähdä muutakin elämää.”
Vaikka päätös elämänurasta ei ollut vielä kiveen kirjoitettu, aloitti Kivelä peruskoulun jälkeen opinnot Harjun oppimiskeskuksessa. Kaksoistutkinnon suoritettuaan nuorella miehellä oli sekä maatilatalouden perus- että ylioppilastutkintopaperit.
”Päätös jatkaa maatilan pitoa taisi kypsyä mielessäni Harjun opiskeluvuosina. Alana maatalous näytti kuitenkin sen verran epävarmalta, että halusin hankkia itselleni toisenkin ammatin. Armeijan jälkeen aloitin opinnot Mustialassa Hämeen ammattikorkeakoulussa ja valmistuin agrologiksi”, Kivelä kertoo.
Aleksi Kivelän elämän mullisti Harjun opiskeluvuosina myös lahtelainen kaupunkilaistyttö Emmi, nykyinen vaimo.
”Olin aina ajatellut, etten halua ikinä mennä naimisiin maatalousyrittäjän kanssa ja asua maaseudulla. Olin asunut koko ikäni kaupungissa ja uskoin tietäväni, miten kova laji maatalousyrittäjyys on”, Emmi Kivelä sanoo.
Pariskunta asuikin pari vuotta Lahdessa, mutta Emminkin mieli muuttui. Nykyisin hän on sopeutunut 400 asukkaan Muurikkalan kylään eteläiseen Kymenlaaksoon. Hevosia rakastavalla Emmillä on Harjun tiloissa oma hevosalan yritys. Hän ratsuttaa hevosia, opettaa ratsastusta ja kilpailee. Omat hevoset, Chanel VI ja sen varsa Quartal, ovat puoliverisiä estehevosia. Emmi tekee miehensä tavoin käytännössä seitsemänpäiväisiä työviikkoja, sillä hän osallistuu myös maitotilan pyörittämiseen.
Aleksikin viihtyi Lahdessa, mutta asettuminen kotitilalle tuntui lopulta luonnollisimmalta vaihtoehdolta. Niinpä maitotilaa asuttaa nyt opisto- ja korkeakouluasteen tutkinnot suorittanut nuori yrittäjäpariskunta, jonka arjen elämän tahti vaikuttaa hengästyttävältä. Säännöllistä päivätyötä kuukausipalkalla tekevä kaupunkilainen ei ole ehtinyt edes työpaikalleen aamulla siihen mennessä, kun Kivelät ovat pyörittäneet yritystensä töitä jo useita tunteja. Tahti jatkuu vaihtelevien töiden parissa iltamyöhään ja toistuu viikonloppuisin, pyhäpäivinä ja lomakausina. Työtä tehdään intohimon siivittämänä ja voiman lähteenä on tunne oman itsensä herruudesta.
”Itsenäisyys oli yksi niistä tekijöistä, jotka lopulta ratkaisivat omat valintani. Ehdin kokeilla kaupungissa asumista enkä kokenut sitä ahdistavaksi. Olen tehnyt myös palkkatyötä harjoittelijana maatalousalan liikkeessä ja järjestyksenvalvojana, mutta oma maitotila vei voiton”, Aleksi Kivelä sanoo.
Aleksi ja Emmi Kivelän perusarvoja ovat jatkuva kehittyminen omalla alalla ja uusien asioiden opetteleminen.
”Minun kunnianhimoni liittyvät pitkälti työhön. En ole katunut yrittäjäksi ryhtymistä. Pikemminkin tunne oman alan löytymisestä on vain vahvistunut. Paikalleni en kuitenkaan halua jäädä, vaan kehittää omaa ammattitaitoani ja viedä yritystäni eteenpäin”, Emmi Kivelä kiteyttää.
Aleksille samat arvot merkitsevät käytännössä muun muassa keinoja tehdä vanhoja asioita uudella tavalla. Pohjaa tähän antaa alan koulutus ja verkostoituminen.
”Maatilan pitäminen on melko tiukasti määritelty erilaisilla säädöksillä ja määräyksillä. Niiden tunteminen antaa kuitenkin jonkinlaista väljyyttä ja mahdollisuuksia muuttaa arjen käytäntöjä. Muutos voi olla niinkin yksinkertainen kuin vasikoiden karsinoiden sijoittelu tai rakentaminen entistä toimivammiksi.”
Vankka koulutuskaan ei takaa jatkuvaa uudistumista. Business to business -yrityskulttuurista alkanut verkostoituminen on rantautunut myös maaseudulla toimiviin perinteisiin tilayrityksiin.
”Yhteistyöstä ja ylipäätään sosiaalisesta kanssakäymisestä oman alan muiden toimijoiden kanssa saa paljon itselleen ja pystyy myös vaikuttamaan asioihin”, Aleksi uskoo.
Siksi hän on monessa mukana: MTK:n Kaakkois-Suomen, MTK Kaakon, Miehikkälän kunnallispolitiikan, paikallisen urheiluseuran, kyläyhdistyksen sekä MTK:n Maaseutunuorten vaikuttajien joukossa. Lisäksi maitotilan isäntä ehtii vielä ”omaksi virkistyksekseen” pelata salibandya ja harrastaa thainyrkkeilyä.
Aleksi Kivelän alkutaivalta maidontuottajana ovat siivittäneet maatalousyrittäjille tutut ennakoimattomat tilanteet. Maidon tuottajahinnan romahtaminen laski Kivelän yrityksen liikevaihtoa viidenneksellä. 400 000 litraa vuodessa tuottavalle tilalle on luvassa kriisitukea neljältä kuukaudelta viime vuoden ajalta. Tuki on Kivelän mukaan ”parin sentin litraluokkaa”.
Taloutta rasittavat myös sukupolvenvaihdoksen aiheuttamat kulut. Kivelälle siirtyneellä tilalla on nykyisin kuusinumeroinen summa velkaa ja euroja kuluu myös 170-neliöisen talon remonttiin, jonka kunnostuspäätös ehdittiin tehdä ennen tuottajahintojen romahdusta.
Uskoaan Kivelä ei kuitenkaan ole menettänyt. Navetassa olevat 45 lypsävää hoidetaan kuten tähänkin asti ja remontti tehdään suunnitelmien mukaan. Omaa peltoa on 30 hehtaaria ja lisäksi vuokralla on 35 hehtaarin peltoala. Peltotöistä Kivelä ei selviydy omin voimin, vaan apuna ovat sukulaiset ja yksi ulkopuolinen työntekijä. Peltojen tuotto menee kokonaisuudessaan omien lehmien rehuksi. Metsää Kivelän tilaan kuuluu 90 hehtaaria.
Raskaan fyysisen työn lisäksi maatalousyrittäjiltä vaaditaan myös taitoa suoriutua lakisääteisistä moninaisista paperitöistä. Koulutettuna uuden polven maatalousyrittäjänä Aleksi ei kavahda tietokoneen ääressä istumista.
”Paperisota vie aikaa vaihtelevasti, yleensä muutaman tunnin viikossa. Lisäksi täytyy tietenkin hoitaa viljelysuunnitelma, verokirjanpito ja tukihaut. Teen itse suurimman osan paperitöistä ja ProAgria hoitaa loppusilauksen.”
Kivelän mielestä koulutuksesta on hyötyä myös paperitöiden tekemisessä. Vaikka tietokoneohjelmat käydäänkin koulussa läpi nopeassa tahdissa, madaltaa niiden tunteminen kynnystä istahtaa oman tietokoneen ääreen ja perehtyä ohjelmiin tarkemmin.
”Lähitulevaisuuden suunnitelmiini ei kuulu suuria muutoksia. Määrällisten laajennusten sijaan olen miettinyt laadullisia muutoksia. Haluaisin eläimille ja ihmisille enemmän tilaa ja hyvinvointia. Työtä voisi sujuvoittaa vaikkapa robottinavetalla – joskus tulevaisuudessa.”
Ylä-Leskelän tilalla vietettiin uuden pihaton valmistujaisia vuoden 2023 marraskuussa. Täyttö alkoi vauhdikkaasti, ja kaikki lehmäpaikat olivat käytössä jo toukokuussa 2024. Hiekkaparret ja hyvät oltavat kirittivät päivämaidot pienen notkahduksen jälkeen uusiin lukemiin.
Perusmaatalous ja sen oheen sopivat liitännäiselinkeinot tuottavat Kämärin viljelijäperheen toimeentulon.
Pellervo-lehti ja siitä myöhemmin eriytetty Maatilan Pellervo on toiminut keskeisenä julkaisuna ja tiedonlähteenä suomalaisen maatalouden ja osuustoiminnan kehityksessä. Lehden 125-vuotinen historia kietoutuu vahvasti yhteen maatalouden merkittävien vaiheiden kanssa.
Yritystoiminnan kehittäminen tarkoittaa usein investointeja, joskus suuriakin. Tavoitteena on yrityksen kannattavuuden parantaminen, mutta se ei toteudu automaattisesti.
