Lihantuotannossa olevilla kyytöillä on Arvilan tilalla arvokas tehtävä, sillä ne lisäävät luonnon monimuotoisuutta laiduntamalla. Maatiloilla tuetaan luonnon monimuotoisuutta monin eri keinoin.
Pörheäturkkisten kyyttöjen lämmin hengitys höyryää aamupäivän pakkasilmassa. Lumi pöllyää, kun valpas lauma nelistää aitauksen portille emäntä Laura Heikkilää vastaan. Pukkilalaisella Arvilan tilalla on 47 kyyttöä, joista parikymmentä emolehmää. Idyllistä pihapiiriä elävöittävät myös suomenhevoset Lumi ja Uljas. Lampaat, poni sekä kanat ja kukko pysyttelevät navetan lämpimissä.
Arvilan tilan juuret ulottuvat vuoteen 1672. Nykyisen isännän Arvi Heikkilän vanhemmat luopuivat lypsykarjasta 80-luvulla, ja luonnonmukaiseen viljelyyn pellot siirtyivät liki 30 vuotta sitten. Sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 2016.
– Halusimme alkuperäiskarjaa, muuten emme olisi tähän ehkä lähteneet. Luomussa kyytöt ovat olleet melkein alusta lähtien, pariskunta kertoo.
Tilan johtotähtenä on kyyttöjen eli itäsuomenkarjan harvinaisen geeniperimän säilyttäminen ja ruuan tuottaminen eettisin ja ekologisin periaattein.
Viljelyssä on luomunurmea ja -härkäpapua sekä sopimusviljeltyä puhdaskauraa, joka myydään Kinnusen myllylle Utajärvelle.
– Viime vuonna kokeilimme myös tattaria. Se onnistui niin hyvin, ettei ole poissuljettua, vaikka jatkaisimme sen viljelyä, Arvi sanoo.
Kesäisin kyytöt syövät villiruokaa luonnonlaitumilta, talvisin niille tarjotaan nurmesta korjattua luomuapilasäilörehua ja -heinää. Nuorkarjan lisärehuna on luomukauraa ja -härkäpapua.
Lihantuotannon ja viljelyn lisäksi pienellä tilalla tarvitaan liitännäiselinkeinoja. Pihapiirissä olevaa, liki satavuotiasta Vähätupaa vuokrataan matkailijoille. Airbnb-palvelu sekä puskaradio ovat osoittautuneet tepsiviksi markkinointikanaviksi.
– Kesäaikoina mökki on melkein koko ajan täynnä. Muun muassa polttariporukat ovat löytäneet tänne. Olemme järjestäneet vieraille pienimuotoista ohjelmaakin, mutta monille riittää jo se, että ympärillä näkyy koko ajan eläimiä, Laura kertoo.
Pariskunta tapasi toisensa aikoinaan Helsingissä, missä Laura opiskeli eläinlääkäriksi ja Arvi agronomiksi. Akateemisia taitoja hyödynnetään maatalouden rinnalla. Laura työskentelee osa-aikaisena tarkastuseläinlääkärinä Ruokavirastolla ja Arvi tekee tiloille kirjanpitoa.
Uhanalaisia kyyttöjä on Suomessa vajaat 2 000. Laura toteaa, että heidän tilallaan rodun ylläpito perustuu siihen, että lihaa saadaan kaupaksi. Vasikat kasvatetaan omista emolehmistä, joista ne vieroitetaan puolivuotiaina. Teuraaksi eläimet viedään parivuotiaina.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Maatilan Pellervon digissä yli 20 uutta artikkelia kuukaudessa ja 700 jutun arkisto. Nyt ensimmäinen kuukausi vain Eläin-sisällöillä 1,90 €.
Oletko jo tilaaja?
Juvalla toimiva monialayritys Farmila Oy on saanut hevosharrastustoiminnasta yllättävän hyvin uutta tuulta siipiensä alle. Kananmunistaan kuulu tila tunnetaan nyt paremmin irlannincob-hevosistaan Muumista ja Myrtistä sekä hevoskuiskaaja-emännästään.
Rauharannan tilan nuorille on pyritty antamaan realistinen, mutta myönteinen kuva maatalousyrittäjyydestä. Nuoren väen tultua mukaan saatiin työ- ja vapaa-aika kirjattua yhteiseen kalenteriin.
Automatisoituun ruokintaan siirtymisen edut tunnetaan parhaiten maitotiloilla, mutta nyt menetelmä on tekemässä aluevaltausta myös emolehmien kasvatuksessa ja naudanlihantuotannossa.
Meillä on rakennettu jotakin lähes koko sen ajan, kun olemme tilallisina olleet. Ensin korjasimme tilan entisiä navettoja. Seuraavaksi rakensimme lähiruokatoimintojemme päärakennuksen, jonka ydin on teurastamo ja lihanjalostamo. Sitten teimme kolme suurta pihattorakennusta, ja nyt biokaasulaitoksen rakentaminen on loppusuoralla. Monenlaista haastetta, suunnitelmien muutosta ja rahoituspäätöksen odottelua on mahtunut matkaan, mutta valmista on aina syntynyt. Tilaajille Maatilan
