Lihantuotannossa olevilla kyytöillä on Arvilan tilalla arvokas tehtävä, sillä ne lisäävät luonnon monimuotoisuutta laiduntamalla. Maatiloilla tuetaan luonnon monimuotoisuutta monin eri keinoin.
Pörheäturkkisten kyyttöjen lämmin hengitys höyryää aamupäivän pakkasilmassa. Lumi pöllyää, kun valpas lauma nelistää aitauksen portille emäntä Laura Heikkilää vastaan. Pukkilalaisella Arvilan tilalla on 47 kyyttöä, joista parikymmentä emolehmää. Idyllistä pihapiiriä elävöittävät myös suomenhevoset Lumi ja Uljas. Lampaat, poni sekä kanat ja kukko pysyttelevät navetan lämpimissä.
Arvilan tilan juuret ulottuvat vuoteen 1672. Nykyisen isännän Arvi Heikkilän vanhemmat luopuivat lypsykarjasta 80-luvulla, ja luonnonmukaiseen viljelyyn pellot siirtyivät liki 30 vuotta sitten. Sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 2016.
– Halusimme alkuperäiskarjaa, muuten emme olisi tähän ehkä lähteneet. Luomussa kyytöt ovat olleet melkein alusta lähtien, pariskunta kertoo.
Tilan johtotähtenä on kyyttöjen eli itäsuomenkarjan harvinaisen geeniperimän säilyttäminen ja ruuan tuottaminen eettisin ja ekologisin periaattein.
Viljelyssä on luomunurmea ja -härkäpapua sekä sopimusviljeltyä puhdaskauraa, joka myydään Kinnusen myllylle Utajärvelle.
– Viime vuonna kokeilimme myös tattaria. Se onnistui niin hyvin, ettei ole poissuljettua, vaikka jatkaisimme sen viljelyä, Arvi sanoo.
Kesäisin kyytöt syövät villiruokaa luonnonlaitumilta, talvisin niille tarjotaan nurmesta korjattua luomuapilasäilörehua ja -heinää. Nuorkarjan lisärehuna on luomukauraa ja -härkäpapua.
Lihantuotannon ja viljelyn lisäksi pienellä tilalla tarvitaan liitännäiselinkeinoja. Pihapiirissä olevaa, liki satavuotiasta Vähätupaa vuokrataan matkailijoille. Airbnb-palvelu sekä puskaradio ovat osoittautuneet tepsiviksi markkinointikanaviksi.
– Kesäaikoina mökki on melkein koko ajan täynnä. Muun muassa polttariporukat ovat löytäneet tänne. Olemme järjestäneet vieraille pienimuotoista ohjelmaakin, mutta monille riittää jo se, että ympärillä näkyy koko ajan eläimiä, Laura kertoo.
Pariskunta tapasi toisensa aikoinaan Helsingissä, missä Laura opiskeli eläinlääkäriksi ja Arvi agronomiksi. Akateemisia taitoja hyödynnetään maatalouden rinnalla. Laura työskentelee osa-aikaisena tarkastuseläinlääkärinä Ruokavirastolla ja Arvi tekee tiloille kirjanpitoa.
Uhanalaisia kyyttöjä on Suomessa vajaat 2 000. Laura toteaa, että heidän tilallaan rodun ylläpito perustuu siihen, että lihaa saadaan kaupaksi. Vasikat kasvatetaan omista emolehmistä, joista ne vieroitetaan puolivuotiaina. Teuraaksi eläimet viedään parivuotiaina.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä Eläin-sisällöillä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?
Millolan emolehmätilan herefordit saavat viettää mahdollisimman vapaata ja itsenäistä elämää. Tilanpidossa tehdyt muutokset ovat lisänneet sekä eläinten että ihmisten hyvinvointia. Sitä mieltä ovat tilan yrittäjät, Mikko Leikola ja Anu Juurakko.
Rauharannan tilan nuorille on pyritty antamaan realistinen, mutta myönteinen kuva maatalousyrittäjyydestä. Nuoren väen tultua mukaan saatiin työ- ja vapaa-aika kirjattua yhteiseen kalenteriin.
Juvalla toimiva monialayritys Farmila Oy on saanut hevosharrastustoiminnasta yllättävän hyvin uutta tuulta siipiensä alle. Kananmunistaan kuulu tila tunnetaan nyt paremmin irlannincob-hevosistaan Muumista ja Myrtistä sekä hevoskuiskaaja-emännästään.
Meillä on rakennettu jotakin lähes koko sen ajan, kun olemme tilallisina olleet. Ensin korjasimme tilan entisiä navettoja. Seuraavaksi rakensimme lähiruokatoimintojemme päärakennuksen, jonka ydin on teurastamo ja lihanjalostamo. Sitten teimme kolme suurta pihattorakennusta, ja nyt biokaasulaitoksen rakentaminen on loppusuoralla. Monenlaista haastetta, suunnitelmien muutosta ja rahoituspäätöksen odottelua on mahtunut matkaan, mutta valmista on aina syntynyt. Tilaajille Maatilan
Utaretulehdusta aiheuttavat bakteerit jaetaan tartunnallisiin ja ympäristöperäisiin bakteereihin. Useilla bakteereilla esiintyy kuitenkin molempia kantoja.
Eläin Pellervon lukijat ovat syksyn ajan seuranneet Kaustisen tilan pihattohankkeen etenemistä. Kauha kuopaisi maata ja rakennustyöt alkoivat heinäkuussa, ja marraskuun lopulla uuteen pihattoon saapui tuhatkunta vierasta juhlimaan avajaisia. Päivi ja Jouni Kaustisen mukaan kävijöiden innostunut ja positiivinen tunnelma jäi erityisesti mieleen. He uskovat sen kertovan myös alan arvostuksen noususta. Avoimuus rakennusprojektin etenemisestä ja vaiheista mediassa
Jokainen maatilayrittäjä haluaa, että omat eläimet ovat terveitä ja voivat hyvin. Myös kuluttajat arvostavat tuotantoeläinten hyvinvointia. Mutta mitä hyvinvointi tarkoittaa eläimelle?
Kaustisen tilan uusi lypsyrobottipihatto rakennettiin viidessä kuukaudessa valmiiksi viiden miehen voimin. Marraskuussa vuorossa oli koneiden ja laitteiden asennuksia ja käyttöönottoja, kertoo Päivi Kaustinen juttusarjan kolmannessa osassa.
Säilörehun osuus maidon tuotantokustannuksista on tyypillisesti 17–32 senttiä litralta. Kun karkearehun tuotantokustannukset lasketaan tarkasti, voidaan tunnistaa sekä säästömahdollisuudet että tuotannon pullonkaulat.
Uuteen vuoteen, seuraavaan satokauteen ja jälleen lähestyvään poikimakauteen tulee vuosittain suhtauduttua innostuksella, ja joka kerta seuraavan vuoden näkee parempana. Onko siinä kenties ikuisen yrittämisen salaisuus? Onko siinä myös syy, miksi maatalous vain jatkaa porskuttamistaan, vaikka kannattavuuskertoimen mukaan tiloista valtaosan pitäisi olla jo kuolleita ja kuopattuja? Rehellisen raadollisesti nyt on aika, jolloin viimeistään pitäisi olla kaivettuna
