Laatuheinärengas tuo markkinointikanavan hevosheinän tuottajille. Hevosten omistajat puolestaan saavat takuutuotettua heinää.
Muhoksen Kylmälänkylässä hevosheinää viljelevä Mika Kukkohovi on Pohjois-Pohjanmaan Laatuheinärenkaan puheenjohtaja ja yksi toiminnan alullepanijoista. Rantalan kasvinvilelytilalla on vuokrapeltoineen nurmella 40 hehtaaria, joista 25 tuottaa hevosheinää. Metsää on 60 hehtaaria.
Sukupolvenvaihdos 1990-luvulla antoi uudelle isännälle mietittävää: jatketaanko lypsykarjan pitoa vai siirrytäänkö uusille urille.
”Muutaman vuoden pidimme avovaimoni Jelena Vuorimiehen kanssa lypsykarjaa, mutta kun navetan uudistaminen tuli ajankohtaiseksi, päätimme laittaa lehmät pois 1998 ja keskittyä nurmen ja jonkin verran kauran viljelyyn. Päätökseen vaikutti myös se, että lehmillä oli ollut kuivaheinäruokinta, ja siksi meillä oli jo kalustoa valmiina. Jelenalla oli myös hevonen ja saimme idean lähteä kokeilemaan hevosheinänviljelyä, koska sen alan tuottajia näytti tällä alueella vielä silloin olevan harvassa.”
Ensimmäinen kesä oli hyvin sateinen ja heinäsato jäi yleensä heikohkoksi.
”Heinänkuivurin avulla saimme sadosta kohtalaisen hyvän. Olimme kertoneet ystäville ja tuttaville heinänviljelyksestämme, ja ‘puskaradio’ toi meille asiakkaita. Tältä pohjalta jatkettiin eteenpäin”, Jelena kertoo. Hän on koulutukseltaan agrologi.
Hevosheinä ei ole tilan ainoa tulolähde. Turvesuolla turvetuotannossa on 1–2 traktoria kerralla ja isäntä tekee myös työkoneiden ja traktoreiden ilmastointihuoltoja. Keväisin Mika käy Oulun seudun ammattiopiston Muhoksen yksikössä pitämässä opiskelijoille tietoiskuja turvesuolla työskentelystä.
Myös Pohjois-Suomessa alkukesä oli tänä vuonna kylmä ja sateinen. Rantalan tilalla siitä kärsivät sekä heinäntuotanto että turvesuoyrittäjyys. Hevosheinän ensimmäistä satoa päästiin korjaamaan vasta heinäkuun puolivälin tienoilla. Toisesta sadosta korjataan tänä vuonna vain osa, koska kaikki ei ole ehtinyt valmistua.
”Ihanne olisi päästä korjaamaan pääsato heinäkuun kymmenennen päivän tienoilla. Tänä vuonna näin ei käynyt. Satoa on saatu 5 000 kiloa hehtaarilta ja kokonaistuotantomäärä on ylittänyt 100 000 kiloa. Laatu on ollut kohtuullisen hyvä. Myytävät tuotteemme ovat latokuivattu heinä, pyöröpaaliheinä sekä kaura ja olki paaleina”, Mika kertoo.
Rantalan tilalla perustaminen tehdään pelkkänä nurmikasvustona tai kauran suojaviljaan. Nurmiviljely on suurimmaksi osaksi timoteitä, mutta kokeilumielessä muutama prosentti on timotein jasinimailasen seosta, koska Jelena – itsekin kolmen puolilämminverisen omistaja – tietää sen olevan hyväksi hevosen vatsantoiminnalle.
Tilalla on ulkoistettu perustamiskylvö ja pyöröpaalaus. Ruiskutukset, lannoitukset ja heinänkorjuu tehdään omalla väellä. Kuivurissa apuna on Mikan äiti siltanosturia hoitamassa.
”Heinävarastossa on kolme puhallinta, jotka kuivattavat heinää noin viikon ajan, jolloin kosteus laskee viiteentoista prosenttiin. Kuiva heinä paalataan pikkupaaleihin ja toimitetaan asiakkaille joko pakettiautolla ja perävaunulla tai traktorilla ja peräkärryllä. Osa ostajista hakee tavaran itse”, Mika kertoo.
Heinän menekki on hyvä ja Rantalan tilalla kolme neljäsosaa ostajista on vakioasiakkaita. Heinää menee sadan kilometrin säteellä hevostiloille ja lampoloille.
Hevosheinän hinta riippuu laadusta ja tuotantotavasta. Alueen tuottajat kertovat hintahaitarin olevan 15–35 senttiä kilolta.
Mika näkee hyvän laadun ja luotettavuuden olevan avainasemassa. Jos on kyseessä huonompi erä, siitä kerrotaan asiakkaalle suoraan ja hinnoittelu on sen mukaista.
”Annamme tuottamallemme heinälle takuun. Ammattimaisella asenteella halutaan tuottaa laadukasta heinää. Yhteistyössä muiden laatuheinärenkaan jäsenten kanssa vaihdamme kokemuksia ja teemme yhteistyötä. Toimeentulomme ei ole pelkästään säiden armoilla olevan heinän tai turpeentuotannon varassa. Olen tehnyt viitisen vuotta ilmastointihuoltoja traktoreihin ja työkoneisiin maatiloille ja turveurakoitsijoille toiminta-alueena lähes koko Pohjois-Suomi.”
Huoltolaite kulkee mukana pakettiautossa huoltopaikalle, eikä traktoria tai työkonetta tarvitse kuljettaa esimerkiksi metsästä tai pellolta huoltohallille.
”Pyrin lähtemään asiakkaan luo mahdollisimman nopeasti. Osa varaosista kulkee autossa ja mikäli sopivaa ei löydy, KHP-myynti toimittaa ne yleensä seuraavalle päivälle.”
Jelena kertoo aluksi jännittäneensä poutasäitä odoteltaessa, mutta ajan oloon tilanteeseen on jo tottunut.
”Ei tämä mitään huonohermoisen hommaa ole. Huonoina kesinä asiat on vain hyväksyttävä ja odotettava parempaa.”
Jelenalla ja Mikalla on mieluisia harrastuksia, jotka antavat vaihtelua ja virkistystä arkisen aherrukseen. Jelenalla on kolme komeaa puoliveristä ratsua, ratsastuksenohjaajan koulutus ja koira, jonka kanssa käydään näyttelyissä. Mika ajaa rallisprinttiä ja soittaa bassoa bändissä. Yhdessä perheen kahden lapsen kanssa pyritään piipahtamaan lomilla kauempanakin mahdollisuuksien mukaan.
Kun Jukka Tenhu katseli aiemmin maata myöten olevaa heinäpeltoaan, hän ajatteli saavansa huonon sadon. Näin ei kuitenkaan käynyt ja satoa saatiin. Ensimmäisenä korjuupäivänä sateisten päivien jälkeen tummat pilvet makasivat matalalla yläpuolella heinäväen vilkuillessa huolestuneena taivaalle. Heinäntekoon kuitenkin päästiin.
”Hevosheinällä meillä on parikymmentä hehtaaria. Se pääasiassa timoteitä, mutta uudistuksessa käytetään suojaviljana ohraa ja kauraa. Päätuotteemme on latokuivattu heinä, joka kerätään ja kuivataan pyöröpaaleissa. Niistä voi sitten tarvittaessa paalata pienpaaleihin. Teemme myös esikuivattua säilöheinää pyöröpaaleihin.”
Aittakummun tila on Leila-emännän kotitila. Aiemmin tilalla oli lypsykarjaa, mutta nykyään harjoitetaan pienimuotoista ravihevosten kasvatusta. Aitauksessa heinää rouskuttaa kaksi itse kasvatettua ravuria, Millbrook Adele ja Millbrook Charmer.
Lähellä asuvien viljelijöiden kanssa on hyvä yhteistyö niin, ettei itsellä tarvitse olla kaikkia työkoneita eikä kaikkia työvaiheita joudu itse tekemään. Jukka työskentelee myös Ammattiopisto Luovin logistiikkapuolen liikenneopettajana.
Sateisen kesän takia maa on märkä ja pehmeä, mikä vaikeuttaa pöyhimistä ja karhotusta.
”Tarkoitus on tehdä noin 230 kilon pyöröpaaleja, jotka kuivattuina painavat noin 200–220 kiloa. Nyt näyttää siltä, että heinän kosteus hieman vaikeuttaa paalaamista. Ensimmäisestä paalista mitattuna juuri paalatun heinän kosteusprosentti on 27. Kuivauksen jälkeen kosteusprosentti on 15.”
Kuivaamossa lämmitetty ilma tulee lattialla olevista seitsemästäkymmenestäkahdesta pyöreästä reijästä, joiden päälle paalit laitetaan kahteen kerrokseen. Kuivausaika vaihtelee 7:stä 10 vuorokauteen.
”Latokuivatusta heinästä päivän hinta on 35 senttiä kilolta. Kaikki menee vakituisille asiakkaille, joista osa on ostanut ensimmäiset erät jo 1990-luvulla.”
Ylä-Leskelän tilalla vietettiin uuden pihaton valmistujaisia vuoden 2023 marraskuussa. Täyttö alkoi vauhdikkaasti, ja kaikki lehmäpaikat olivat käytössä jo toukokuussa 2024. Hiekkaparret ja hyvät oltavat kirittivät päivämaidot pienen notkahduksen jälkeen uusiin lukemiin.
Pellervo-lehti ja siitä myöhemmin eriytetty Maatilan Pellervo on toiminut keskeisenä julkaisuna ja tiedonlähteenä suomalaisen maatalouden ja osuustoiminnan kehityksessä. Lehden 125-vuotinen historia kietoutuu vahvasti yhteen maatalouden merkittävien vaiheiden kanssa.
Riistaruualla saa lisätuloja, kunhan laatu on hyvä ja myynti- ja liiketoimintaosaamista löytyy. Alalla on kuitenkin riskinsä ja kasvu vaatii investointeja.
Tilustenvaihtoa, koneyhteistyötä ja pieniä parannuksia joka vuosi. Torniolaista Kukkolanmaan lypsykarjatilaa kehitetään pohjoinen sijainti huomioiden.
