
Kasvava metsä sitoo hiiltä
Metsien hiilensidontaa voi parantaa tekemällä taimikonhoitotyöt ajallaan, välttämällä voimakkaita harvennushakkuita ja lykkäämällä metsän uudistamista, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jari Hynynen.
Aira ja Heikki Laihian harras toive täyttyi keväällä, kun sääksi, tuttavallisemmin kalasääski, palasi pesimään Laitilan Silon kylään vuosien tauon jälkeen. Muutamien runkojen poisto pesäpuun ympäriltä sai kalasääsken kiinnostumaan vanhasta pesäpaikasta. Rauhoitetun pesäpuun lähiympäristön käsittely on luvanvaraista, mutta suojelu ei estä metsänhoitoa.
Kalasääsken pesä on ollut iät ja ajat Laihian pariskunnan metsässä, mutta asukkaita siellä ei ollut näkynyt vuosiin. Pesäpuu oli jäänyt korkeiden mäntyjen katveeseen, ja ehkä sen vuoksi se ei kelvannut pesintäpuuhiin.
Runsas vuosi sitten Heikki Laihia meni yhdessä Metsä Groupin metsäasiantuntija Niina Nupposen kanssa silmäilemään maastoon lähiajan metsänhoitotarpeita. Taimikonhoidon ohella männikkö kaipasi kakkosharvennusta. Erikoislaatuiseksi harvennustyön suunnittelun teki se, että samaisessa männikössä sijaitsee myös kalasääsken pesäpuu.
Kun metsässä on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu petolinnun pesäpuu, metsänhoidossa on noudatettava suojelukohteiden ohjeistusta, rauhoitusaikoja sekä suoja- ja häiriövyöhykkeitä. Pesäpuun ympärillä oleva 50 metrin alue tulee jättää koskemattomaksi.
Häiriöalueella eli 500 metrin etäisyydellä pesäpuusta kaikki metsänhoitotoimet tulee ajoittaa syys- tai talvikuukausiin pesintäajan ulkopuolelle: maanmuokkauksesta ja istutuksesta taimikonhoitoon ja hakkuisiin. Huhtikuun alusta syyskuun puoliväliin metsätöitä ei siis voi tehdä.
Kalasääsken pesäpuu on vuosia ollut rauhoitettu, joten asia oli Laihialle ennestään tuttu. Häntä kuitenkin askarrutti, olisiko jotain tehtävissä, jotta sääksi palaisi alueelle pesimään. Hän kysyi sitä metsäasiantuntijalta.
Nupponen otti asiasta kopin ja ryhtyi selvittämään ely-keskuksen kanssa, voitaisiinko pesäpuun ympäriltä poistaa muutamia puita, ja olisiko se keino saada kalasääski palaamaan alueelle.
Asia lähti etenemään. Ely-keskus konsultoi Luonnontieteellisen keskusmuseon kalasääskiasiantuntijaa. Pesäntarkastaja Jenni Lindstedt tuli tarkistamaan pesän ja määrittämään poistettavat puut. Lisäksi arboristi Raine Kulmala kiipesi pesäpuuhun ja vahvisti pesää.
Ely-keskuksen poikkeusluvalla pesäpuun ympäriltä saatiin poistaa muutamia runkoja. Tällä mahdollistettiin se, että linnuille saatiin esteetön lentosuunta pesälle ja pesältä. Ennen harvennusta männikköä ehti moukaroimaan seudulla ankarana riehunut Lyly-myrsky, joka kaatoi puita pesäpuun ympäriltäkin. Tuulenkaatojen ja vaarallisten kenopuiden korjaamiseen piti pyytää ely-keskukselta uusi poikkeuslupa.
– Lopputulos oli onnistunut, sillä kalasääski palasi metsikköön. Pesässä kuoriutui kaksi untuvikkoa, mutta kaikeksi harmiksi ne päätyivät jonkin petolinnun suuhun, Laihia ja Nupponen surevat.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä vain 4,90 euroa..
Oletko jo tilaaja?