Puolet Suomen metsistä siirtyy nuoremmalle sukupolvelle vasta perinnönjaon kautta. Onnistunut omistajanvaihdos olisi helpompi toteuttaa, kun kaikki osapuolet ovat vielä elossa.
Maatilat siirtyvät jatkajille useimmiten tarkkaan harkitun suunnitelman mukaan. Metsien osalta ei ole muodostunut samanlaista käytäntöä, vaikka metsissäkin on kiinni isoja rahoja.
Metsäasiantuntija Timo Hannonen Metsänhoitoyhdistys Päijät-Hämeestä on ollut mukana kymmenissä metsätilojen sukupolvenvaihdoksissa. Hänen mielestään metsästä luopumiselle ei ole tarpeen asettaa tiettyä ikärajaa, mutta päätösten tulee olla harkittuja.
– Viimeistään siinä vaiheessa, kun ajatus ”jos minä kuolen” muuttuu muotoon ”kun minä kuolen”, kannattaisi alkaa miettiä, mitä haluaa metsäomaisuudelleen tehdä, Hannonen konkretisoi.
– Kun kaikki osapuolet ovat kaupanteon aikaan hengissä, on metsäomaisuuden siirtämisessä paljon enemmän liikkumatilaa.
Metsäomaisuuden jättämistä perinnönjakoon Hannonen ei näe taloudellisesti viisaana ratkaisuna. Ehkä yksi poikkeus siihen on.
– Jos näkee, että metsäomaisuus ei pysyisi perillisellä esimerkiksi ulosotossa olevien velkojen vuoksi, on viisasta jättää sukupolvenvaihdos tekemättä. Siinäkin tapauksessa on hyvä kuitenkin katsoa metsälle hyvissä ajoin jokin toinen omistaja.
– Tilanteessa, jossa metsänomistajalla ei ole omia perillisiä, kannattaa omistajanvaihdos miettiä tarkasti etukäteen. Toisessa perintö- ja lahjaveroluokassa olevien sukulaisten lahjavero pomppaa helposti 30 prosenttiin omaisuuden arvosta.
Maatilojen sukupolvenvaihdoksia tuetaan melko avokätisesti verokevennyksillä. Myös metsätilojen sukupolvenvaihdoksiin saa veroetuja.
Jos metsätila sisältää yli viisi hehtaaria maataloustukikelpoista peltoa, kannattaa sukupolvenvaihdos yleensä tehdä maatilan sukupolvenvaihdoksena. Sillä ei ole merkitystä, ovatko kyseiset pellot omassa viljelyssä vai vuokrattuna muille.
– Lahjaveroseuraamukset ovat maatilan sukupolvenvaihdoksessa pienemmät kuin metsätilan sukupolvenvaihdoksessa. Maatilaan liittyvän metsäpalstan hinta voikin siten olla matalampi. Maatilan sukupolvenvaihdoksen etujen piiriin pääseminen edellyttää, että ostaja harjoittaa itse maataloutta vähintään viisi vuotta sukupolvenvaihdoksen jälkeen, Hannonen kertoo.
Jos haluaa päästä puhtaan metsätilan sukupolvenvaihdoksessa ilman lahjaveroseuraamuksia, pitää kauppahinnan olla yli 75 prosenttia metsätilan käyvästä arvosta. Maatilan sukupolvenvaihdoksessa metsän hinnan voi laskea puoleen käyvästä arvosta.
Luopujalle voi tulla maa- ja metsätilan myynnistä luovutusvoittoveroseuraamuksia, jos hän on omistanut tilan alle kymmenen vuotta.
– Veroja ei kannata pelätä liikaa. Lahjaveroasteikko on ensimmäisen lahjaveroluokan eli lasten ja sisarusten osalta melko maltillinen, Hannonen muistuttaa.
Siirtyipä metsätila seuraavalle omistajalleen millä tavalla tahansa, maksetaan kauppasummasta aina varainsiirtovero, joka on neljä prosenttia kauppasummasta. Jos kyseessä on lahjoitus, ei varainsiirtoveroa luonnollisestikaan tule maksettavaksi.
Hannonen muistuttaa, että tulevia perintöveroja voi pienentää siten, että vanhempi polvi lahjoittaa vähitellen metsäkaupasta itselleen kertynyttä varallisuutta takaisin metsäpalstan ostajalle.
Verohallinto kannustaa uusia metsänomistajia metsäkauppoihin metsävähennyksellä. Toteutuneesta kauppahinnasta 60 prosenttia siirtyy metsävähennyspohjaksi. Tämä tarkoittaa, että metsäpalstan ostaja saa tehdä puukauppoja verovapaasti tähän summaan saakka. Sadan tuhannen euron metsäpalstan ostaja voi siten myydä 60 000 euron arvosta puuta pääomaverovapaasti. Tämä tarkoittaa 18 000 euron säästöä pääomaverossa.
Metsätilasta halutaan joskus irrottaa luopujille mökkitontti tai jokin muu määräala. Verotuksellisesti on järkevämpää, jos kyseisen lohkomisen maksaa jatkaja, sillä hän saa lohkomiskulun metsävähennyspohjaan.
Muutama vuosi sitten voimaan tullut metsälahjavähennys on jäänyt Hannosen mukaan kuolleeksi kirjaimeksi. Metsälahjavähennyksen järkevä käyttö edellyttää yleensä isoa metsäalaa ja puukauppoja mielellään joka vuosi. Hannosen kohdalle on osunut vain yksi sukupolvenvaihdos, jossa päädyttiin hyödyntämään metsälahjavähennystä.
Metsän myyjälle pidätetyistä hallintaoikeuksista Hannonen ei oikeastaan halua kertoa, sillä niistä ei yleensä seuraa mitään hyvää. Pieni säästö veroissa voi kasvaa isoksi menetykseksi, kun metsäpalstalla ei ole yhtä selkeää omistajaa.
Hallintaoikeuden pidättämistä on perusteltu järkeväksi silloin, jos luovuttaa metsänsä alaikäiselle lapsenlapselle.
– Metsää ei kannata mielestäni luovuttaa alaikäiselle hallintaoikeudella eikä ilman. Nuoren ihmisen tulevaisuus on vielä hämärän peitossa ja metsä saattaa jäädä ilman hoitoa tai mennä myyntiin, Hannonen sanoo.
Kun metsänomistaja on selventänyt itselleen, milloin haluaisi luopua metsästään, kannattaa kutsua kaikki perheenjäsenet saman pöydän ääreen.
– Avoin keskustelu on paras lähtökohta sukupolvenvaihdokselle. Vaikka metsänomistaja tietäisi, kenelle haluaa metsänsä luovuttaa, on hyvä, että kaikki ovat kuulolla ja saavat kertoa mielipiteensä. Lasten avio- ja muut puolisot jättäisin tästä keskustelusta pois. Asiaan kuulumattomat voivat turhaan mutkistaa asioita, Hannonen neuvoo.
– Alustavassa keskustelussa voi olla jo asiantuntijakin mukana, jos osapuolet niin haluavat. Asiantuntija pystyy kertomaan selkeästi vaihtoehdot ja niiden seuraamukset. Oikea tieto tulee samalla kertaa kaikille.
Hannosen mielestä pyöreän pöydän keskustelussa voi olla mukana myös alustavia laskelmia siitä, mitä eri vaihtoehdot merkitsisivät kullekin osapuolelle.
Kun metsänomistaja on tehnyt henkisen päätöksen metsäomaisuudestaan luopumisesta ja metsätilalle on löytynyt innokas jatkaja, on varsinainen sukupolvenvaihdosprosessi nopea ja helppo.
Metsäkauppa, kuten muutkin kaupat, perustuvat omaisuuserän käypään arvoon. Metsän käyvän arvon saa selville metsäarviolla. Metsäarvioita laativat metsänhoitoyhdistysten ja metsäpalveluyritysten asiantuntijat.
Metsänarvioija käy metsässä paikan päällä ja laatii arviokirjan, joka on luotettava kuvaus metsän todellisesta arvosta. Kun on olemassa luotettava arvio metsätilan käyvästä arvosta, voivat myyjä ja ostaja pohtia keskenään sopivan kauppahinnan. Kauppahinnan osaltakin on hyvä pitää koko perhe tietoisena siitä, mihin hinta perustuu, jottei kenellekään tule vääriin luuloihin perustuvia ajatuksia ostajan suosimisesta.
– Useimmissa lähisukulaisten välisissä metsäkaupoissa hinnaksi sovitaan 75,1 prosenttia metsätilan käyvästä arvosta. Silloin ostajalle ei tule maksettavaksi lahjaveroa. Joskus metsä vaihtaa omistajaa täydellä arvollaan, joskus se lahjoitetaan. Hinta riippuu täysin ostajan ja myyjän henkilökohtaisista tilanteista, Hannonen tietää.
Hän painottaa, että kauppakirjan laatimiseen kannattaa ehdottomasti ottaa mukaan kokenut asiantuntija. Netistä otetuista kauppakirjapohjista saattaa puuttua hyvinkin olennaisia asioita.
– Jokaisen on oikeasti ymmärrettävä, mitä allekirjoittaa ja mihin sitoutuu. Jos et ymmärrä kaikkia kohtia, kysy, Hannonen painottaa.
Nykyisen ja tulevan metsänomistajan etu on, että metsää hoidetaan koko ajan metsäsuunnitelman mukaisesti. Silloin jatkajalle ei kerry kiinni kurottavia hoitorästejä.
Jos luopuva sukupolvi haluaa auttaa jatkajaa metsänhoidon sujuvassa aloittamisessa, voi luopuva metsänomistaja tehdä joitain ajankohtaisia hoitotoimia vielä oman omistuksensa aikana.
– Luopuja voi teettää vaikkapa taimikonhoitoja tai metsälannoituksen viimeisenä vuotenaan omistajana, jolloin uuden omistajan ei tarvitse sijoittaa rahaa näihin hoitotoimiin heti omistajuutensa alkumetreillä, Hannonen kertoo.
– Hakkuita ei kannata tehdä ennen sukupolvenvaihdosta, sillä uusi omistaja saa ensimmäisistä puukaupoistaan metsävähennyksen, jolloin puukauppatulo on osittain verovapaata.
Kemera-tuet ovat aina henkilökohtaisia, joten luopujan kannattaa hakea avoinna olevat Kemera-tuet itselleen.
Metsätilan sukupolvenvaihdoksen suunnitteluun kannattaa käyttää aikaa ja asiantuntijan apua. Vaihtoehtoja vertailemalla ja omalle tilalle parhaiten sopivalla ratkaisulla voi saavuttaa merkittäviä veroetuja.
Eri-ikäisrakenteisella metsänhoidolla haetaan parasta pitkän aikavälin tuottoa. Metsänhoitotapaan innostunut metsänomistaja katsoo asiaa myös maisemallisesta, riistanhoidollisesta ja virkistyskäytön näkökulmasta.
Sertifiointi on metsälle sama kuin korkeakorkoinen pankkitili rahalle. Sertifioitu metsä kartuttaa metsänomistajan varallisuutta ottaen samalla huomioon myös ympäristöarvot. Maailmalla yleinen FSC-sertifikaatti on yleistymässä myös Suomessa.
Ympärivuotinen puunkorjuu ja leudot talvet ovat lisänneet korjuuvaurioita hakkuutyömailla. Viime vuonna korjuujälki oli hyvää vain joka kolmannessa tarkastetussa kohteessa.