Lannoitus lisää puuston kasvua ja kasvattaa metsien hiilinieluja, ja ennen kaikkea parantaa metsätalouden kannattavuutta. Parhaan tuoton lannoitusinvestoinnille saa hoidetuissa, hyväkasvuisissa ja terveissä metsissä.
Kasvatus- ja terveyslannoituksesta hyötyvä metsäala on laaja. Suomen metsäkeskuksen ja Metsäteho Oy:n yhdessä tuottaman uuden paikkatietoaineiston mukaan lannoitukseen soveltuvia alueita on peräti 1,4 miljoonaa hehtaaria. Tämän alan kertalannoituksella voitaisiin saavuttaa 30 miljoonan kuution lisäkasvu kolmessakymmenessä vuodessa. Pinta-alasta lähes miljoona hehtaaria käy kivennäismailla ennen päätehakkuuta edeltävään kasvatuslannoitukseen ja 400 000 hehtaaria turvemaiden tuhkalannoitukseen.
Metsänlannoitus on viime vuosina ollut alavireistä. Metsänomistajia se kiinnostaa, mutta toteutuksen jarruna on ollut osin tiedonpuute esimerkiksi siitä, millaisissa kohteissa ja missä kasvunvaiheessa toimenpiteelle voisi saada parhaan tuoton.
– Vastauksia moniin kysymyksiin löytyy Kohdennetulla metsänlannoituksella kestävää kasvua ja hiilensidontaa -hankkeen (KoMe) tuottamasta tiedosta, suosituksista sekä aivan uudesta paikkatietoaineistosta, metsänhoidon asiantuntija Tatu Viitasaari Suomen metsäkeskuksesta kertoo.
Suomen metsäkeskus, Luonnonvarakeskus (Luke) ja Metsäteho ovat yhteisessä KoMe-hankkeessaan tuottaneet myös kriteerit kivennäismaiden kasvatuslannoituksille ja turvemaiden tuhkalannoituksille. Ne on eritelty lannoittamatta jätettävien alueiden kriteereihin, potentiaalisten lannoitusalueiden kriteereihin sekä toteutuskelpoisuutta rajaaviin kriteereihin.
– Kriteerit on laadittu varovaisuusperiaatteella lannoituksen mahdolliset ympäristövaikutukset minimoiden. Tavoitteena ei ole ollut lannoituspinta-alan ja hiilensidonnan maksimointi, Viitasaari muistuttaa.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?
Pusulassa kokeillaan uudenlaista tapaa hoitaa metsää. Yksilökohtaisessa metsänhoidossa säästetään aarin elinvoimaisin puu ja raivataan tilaa sille ja sen seuraajalle. Tuomas Mattila on jakanut tilansa metsän blokkeihin, jotka käsitellään yksi kerrallaan 15 vuoden kiertoajalla.
Silmälle sopiva ja virkistyskäyttöä palveleva metsä päätehakkuun jälkeenkin. Tämä oli metsänomistaja Kaisa Vasama-Kakon toive ja tavoite, kun puunkorjuu rakkaasta kotimetsästä kävi ajankohtaiseksi.
Metsien hiilensidontaa voi parantaa tekemällä taimikonhoitotyöt ajallaan, välttämällä voimakkaita harvennushakkuita ja lykkäämällä metsän uudistamista, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jari Hynynen.
Koivupilkkeen kysynnälle ei näy loppua, kun sähkön hintapiikit hipovat pilviä. Polttopuut varataan nykyään hyvissä ajoin, mutta toimituserien koko on pienentynyt, kertoo polttopuita urakoiva metsätilan isäntä Ali Vaarala.
Älyteknologian kehitys tekee kasvinviljelystä aiempaa tarkempaa ja ympäristöystävällisempää. Tutkijoiden hahmottelema Maatalous 5.0 -visio arvioi sen myös monipuolistavan viljelyä – ja parantavan kannattavuutta.
Limingan Tupoksessa sijaitsevalla Sanna ja Kalle Vähäsöyringin tilalla viljellään puhdaskauraa ja tehdään haketta. Kumpikin toiminta vaatii erikoisosaamista. Riskeistä huolimatta erikoistuminen on kannattanut.
Metsät eivät ole Tervaselän tilalla vain omaisuuserä, vaan metsänhoitoon nivoutuu vankkoja perinteitä ja pitkä sukupolvien ketju. Metsiä hoidetaan aktiivisesti, mutta sijaa on myös omaehtoiselle suojelulle.
Periaatteessa oikea pellon vuokra on se euromäärä, jonka vuokranantaja ja vuokralainen hyväksyvät eli se, jolla kauppa syntyy. Mutta joskus sovittu hintakin on väärä. Seuraavassa ei tarkastella niitä poikkeustapauksia, joissa etsitään erityisiä hienohietapeltoja etelärinteessä kastelumahdollisuuksilla puutarhakasvien viljelyyn, ne kun ovat oma maailmansa. Eikä myöskään niitä tilanteita, joissa tietoisesti ollaan valmiita maksamaan selvää ylivuokraa, jotta päästään tutuiksi
Uudet kauralajikkeet ovat satoisia, isojyväisiä ja lujakortisia. Myös kuivuuden kestävyys on parantunut selvästi, sanoo kasvinjalostaja Hanna Haikka.
Seinäjoen Ylistarossa Aila-Korpelan tilalla on viljelyssä paljon vuokrapeltoja. Niistä huolehditaan kuin omista. Veli-Pekka Aila panostaa pellon kasvukuntoon ja poimii parhaat palat eri viljelymenetelmistä. – Tärkein on maan pinnan alla.
