Metsätilan sukupolvenvaihdoksen suunnitteluun kannattaa käyttää aikaa ja asiantuntijan apua. Vaihtoehtoja vertailemalla ja omalle tilalle parhaiten sopivalla ratkaisulla voi saavuttaa merkittäviä veroetuja.
Metsät siirtyvät yleisimmin seuraavalle omistajalle perintönä. Metsätilan nykyisen omistajan ja jatkajan kannalta jo omistajan elinaikana tehty sukupolvenvaihdos on monesti parempi vaihtoehto niin verotuksen kuin hyvän metsänhoidonkin näkökulmasta.
Metsänomistajuus akkautuu ja ukkoutuu. Suomalaisten metsänomistajien keski-ikä on yli 62 vuotta, puolet metsänomistajista on yli 65-vuotiaita. Monella maatilalla vanha isäntäpari vuokraa tai myy pellot, mutta pitää metsät itsellään. Panostus metsänhoitoon voi kuitenkin vähetä iän karttuessa.
Metsä on perinteisesti ollut monelle pankki, varanto pahan päivän varalle. Hakkuita on saatettu myös lykätä turhan pitkään.
– Vanhan kansan sanoin: kirves on metsän paras ystävä. Oikea-aikaiset hoitotoimet ja hakkuut pitävät metsät terveinä ja tuottavina, MTK:n verojohtaja Timo Sipilä muistuttaa.
Metsäasiantuntija Mikko Kriikku MTK:sta kehottaa puhumaan perillisten kanssa metsäomaisuuden tulevaisuudesta hyvissä ajoin ja tunnustelemaan heidän kiinnostustaan metsänhoitoon. Puhumattomuuden hintaa maksetaan liian usein euroissa ja ihmissuhteissa.
– Ihan ensimmäiseksi pitää selvittää metsien arvo luotettavasti. Metsäasiantuntijalla teetetty tila-arvio ja metsäsuunnitelma antavat hyvän pohjan keskusteluille. Silloin kaikki osapuolet tietävät, minkä arvoisesta omaisuudesta on kyse ja millaisia tuloja on odotettavissa. Ilmaispalveluna tarjottaviin metsäarvioihin en luottaisi, Kriikku sanoo.
Vaikka arvion ja suunnitelmien teettäminen osaavalla asiantuntijalla maksaa, kulut ovat vähennyskelpoisia ja yleensä lopputuloksen kannalta vähäpätöisiä.
Jos metsätilan sukupolvenvaihdos on ajankohtainen, kannattaa olla hyvissä ajoin yhteydessä metsäasiantuntijoihin. Kunnolla valmisteltu omistajanvaihdos vähentää kiireessä tehtyjä harkitsemattomia ratkaisuja, joista voi myöhemmin koitua jatkajille harmia. Neuvoja omistajanvaihdokseen saa esimerkiksi Metsänhoitoyhdistyksiltä, Suomen metsäkeskuksesta sekä monilta metsäalan yrityksiltä.
Sipilä rohkaisee aktiiviseen sukupolvenvaihdokseen, sillä passiivisuuden seurauksena joudutaan usein maksamaan ylimääräisiä lahja- ja perintöveroja.
Metsätila voi siirtyä jatkajalle kaupalla, lahjaluonteisella kaupalla tai lahjana. Toteuttamistapa vaikuttaa veroseuraamuksiin. Miten sukupolvenvaihdos tehdään, riippuu metsäomaisuuden laadusta, luovuttajien ja jatkajien tahtotilasta sekä varallisuudesta. Siksi yhtä parasta vaihtoehtoa ei ole, vaan se löytyy vertailemalla eri vaihtoehtoja. Verotusta on kuitenkin mahdollista optimoida.
– Asiantuntija kannattaa ottaa avuksi, sillä vaihtoehtoja on monia eikä omin päin välttämättä keksi kaikille osapuolille edullisinta ratkaisua, Sipilä toteaa.
Lahja- ja perintöverotuksen sekä sukupolvenvaihdoskauppojen ehdot tunteva ammattilainen osaa laskea eri vaihtoehtojen taloudelliset vaikutukset. Silloin on mahdollista vertailla kaupan, lahjan tai testamentin etuja ja rajoitteita.
Lahjavero määräytyy pääsääntöisesti metsän käyvän arvon mukaisesti eli mikä palstasta saataisiin, jos se myytäisiin vapailla markkinoilla. Sipilä muistuttaa, ettei verottajalle riitä keskimääräinen tai laskennallinen arvo.
– Kun sukupolvenvaihdosta tehdään, verottajalta kannattaa aina hakea ennakkoratkaisua. Sillä suljetaan pois yllättävät veroseuraamukset. Päätöksen saa yleensä muutamissa viikoissa.
Puhtaalla metsätilalla ei ole yrittäjän lahjaverohuojennusta. Jos metsätilaan liittyy aktiiviviljelyssä olevia peltoja, silloin huojennuksen anominen on mahdollista. Lahjaveron huojennusta voidaan käyttää silloin, kun luovutuksen saaja jatkaa maatalouden tai metsätalouden harjoittamista. Jatkajan pitää viljellä peltoja itse vähintään viiden vuoden ajan, eikä niitä voida esimerkiksi vuokrata ulkopuoliselle, Sipilä selvittää.
Lahjaveron huojennuksen peruste on 40 prosenttia varojen arvostamislain mukaisesta arvosta tai käyvästä arvosta. Huojennussäännöksen soveltamista on vaadittava ennen lahjaverotuksen toimittamista.
Lahjaveron maksuaikaan on mahdollista saada pidennystä, kuitenkin enintään kymmenen vuotta.
– Huojennus voidaan periä takaisin, jos verovelvollinen luovuttaa pääosan tilasta alle viiden vuoden kuluessa. Lahjavero pannaan tällöin maksuun korotettuna 20 prosentilla, Sipilä huomauttaa.
Jos luopujilla ei ole tarvetta metsäkaupan tuloille, lahja voi olla hyvä vaihtoehto. Mikäli omistajilla on myös muuta omaisuutta, voivat muut perilliset saada osuutensa, vaikka metsät siirrettäisiin vain yhdelle heistä. Testamenttimääräyksillä on mahdollista huolehtia perillisten tasapuolisesta kohtelusta ja myös lesken asemasta.
Kun metsän saa lahjana, jatkaja ei saa uutta metsävähennysoikeutta. Mikäli kuitenkin edellisellä omistajalla on metsävähennysoikeutta, se siirtyy jatkajalle.
Monesti metsät myydään tai luovutetaan yhteisomistukseen ikään kuin tasapuolisuuden nimissä. Käytännön elämässä tämä ei Sipilän mukaan ole useinkaan kovin hyvä vaihtoehto.
– Yhteisomistuksessa päätökset pitää tehdä yksimielisesti. Osakkaiden mielipiteet esimerkiksi metsänkäsittelytavoista voivat erota jyrkästi toisistaan. Kun päätöksiä ei kyetä tekemään, metsän tuotto ja kasvukyky heikkenevät ja sisarusten välit tulehtuvat. Yleisiä riidanaiheita ovat myös osakkaiden erilaiset työpanokset metsänhoitotöissä.
Hallintaoikeuden pidättämisellä on mahdollista alentaa saajan maksamaa lahjaveroa. Toisaalta se estää metsävähennyksen käytön. Sipilä pitää hallintaoikeutta metsän osalta hankalana ja osin toimimattomana työkaluna, varsinkin elinikäistä hallintaoikeutta tulisi välttää. Tästä on monia ikäviä esimerkkejä.
Monesti metsätilan myynti omalle rintaperilliselle voi olla hyvä vaihtoehto, etenkin jos metsäpalstalta voi lähiaikoina saada hakkuutuloja. Ostajan ei tarvitse maksaa lahjaveroa, ja hän saa käyttöönsä metsävähennyksen, joka vähentää puunmyyntituloista maksettavan veron määrää. Sipilän mukaan tämä on hieno kädenojennus verottajalta metsätilojen jatkajille.
– Metsävähennys on tällä hetkellä 60 prosenttia hankintamenon määrästä, mutta hallituksella on suunnitelmia sen nostamiseksi 75 prosenttiin. Hankintamenoon luetaan myös kaikki ostoon liittyvät kulut kuten varainsiirtovero, lainhuutomaksu ja välityspalkkio, hän täydentää.
Maa- ja metsätilan myyjän ei tarvitse maksaa kaupasta luovutusvoittoveroa, mikäli hän on omistanut metsän yli 10 vuotta ja hän myy sen rintaperilliselleen tai lähisukulaiselleen (veli, sisar, tai veli- tai sisarpuoli).
Kun lahjaluonteisessa kaupassa hinta on yli 75 prosenttia käyvästä hinnasta, lahjaveroa ei panna maksuun.
Jos omaisuus myydään alihintaan, eli enintään 75 prosenttia käyvästä arvosta, luovutus jaetaan vastikkeelliseen ja vastikkeettomaan osaan. Luovutusvoittoa laskettaessa vähennetään sen suhteellinen osa hankintamenosta, joka kohdistuu vastikkeelliseen luovutukseen.
Sukupolvenvaihdoksista ei peritä arvonlisäveroa.
Timo Sipilä kehottaa kaikkia metsätalouden piirissä olevia suunnittelemaan metsänomistuksen tulevaisuutta perusteellisesti ja ajan kanssa koko perhettä kuunnellen. Silloin on mahdollista löytää paras vaihtoehto.
Aina omasta väestä ei löydy metsänhoidosta kiinnostuneita. Verotuksellisesti voi kuitenkin olla edullista myydä metsät lapsille, jolloin luopuja ei maksa luovutusvoittoveroa. Lapset puolestaan voivat myydä palstat vaikka vuoden kuluttua niin halutessaan.
– Jokainen metsätila on erilainen ja omistajilla on erilaisia toiveita metsiensä suhteen. Hyvin suunnittelemalla voi huojentaa verotaakkaa. Pienillä yksityiskohdillakin voi olla iso merkitys. Ennen muuta asiaa pitää tarkastella kokonaisuutena, eikä verojen suunnittelussakaan pidä pyrkiä äärimmäisyyksiin, Sipilä muistuttaa.
Vanha kansa vietti talven pimeimmän ajan pesäpäiviä. Aurinko pysyi pesässään, joten niin oli hyvä ihmisenkin tehdä. Levätä ja kääntää kylkeä uuninpankolla. Mekin vietimme vuodenvaihteen pesässä, mökillä erämaan reunalla. Teki oikein hyvää katsoa aamulla lämpömittariin ja todeta sen näyttävän enemmän kuin 20 pakkasastetta. Ei muuta kuin laittaa puita kaminaan, kiehauttaa sopat ja kahvit ja ryömii takaisin
Konsultti selitti yrityksen henkilöstölle, kuinka yhdessä luotaisiin yritykselle arvot, visio ja missio. Niiden pohjalta olisi hyvä lähteä kehittämään yritykselle uutta strategiaa kohti loistokkaana siintävää tulevaisuutta. Kun henkilöstö sitoutettaisiin yhteiseen kehitystyöhön, niin strategian jalkauttaminen sujuisi helposti. – Millaisia ajatuksia tämä organisaatiossa herättää? "Nuo on niitä herrojen huaveita", huikkasi vääräleuka savolainen kokoustilan nurkkapöydästä. – Ei ollut erityisen
Yritystoiminnan kehittäminen tarkoittaa usein investointeja, joskus suuriakin. Tavoitteena on yrityksen kannattavuuden parantaminen, mutta se ei toteudu automaattisesti.
Löytyykö Suomesta elinvoimaisia maatiloja? Maatalousyritysten heikentynyt kannattavuus on ollut paljon esillä viime vuosina. Se ei kuitenkaan kerro koko totuutta.
