Uudet koetulokset osoittavat, että nurmen typpilannoitus näkyy sadon määrässä selvästi paremmin kuin aikaisemmin. Nurmi siis käyttää typen sadonmuodostukseen.
Tällä hetkellä käytössä olevien nurmen typpilannoituksen satovastekäyrien aineisto on pääosin peräisin 1960–1970-luvuilta. Sen jälkeen on moni asia muuttunut: viljeltävät lajikkeet, viljelytekniikka ja sää. Kasvukausi on pidentynyt ja talvet leudontuneet.
”Siksi halusimme päivittää tilanteen. Halusimme selvittää, paljonko typpeä nurmi pystyy nykytilanteessa hyödyntämään”, tutkija Maarit Hyrkäs Luonnonvarakeskuksesta sanoo.
Kolmivuotisissa kokeissa sekä Maaningalla että Ruukissa tutkittiin Nuutti- ja Grinstad-timotein sekä Valtteri-nurminadan puhdaskasvustojen satoja.
Typpilannoituksen lisääntyessä nurmisato tietysti kasvaa. Kun typpeä lisätään tarpeeksi paljon, satokäyrä ei enää kasva, vaan se tasoittuu ja lopulta se kääntyy alaspäin.
Vanhat satovastekäyrät kivennäismailta tasoittuvat ja kääntyvät alasuuntaan runsaan 300 typpikilon kohdalla. Sen jälkeen typen lisääminen ei ole tuonut lisäsatoa.
Uusissa kokeissa käyrä taittuu alas paljon isompien typpimäärien kohdalla, noin 400 typpikilossa.
Tällainen määrä ei tietenkään ole nykysäännöksillä mahdollinen. Nitraattiasetuksen yläraja on 250 typpikiloa hehtaarille vuodessa. Ympäristökorvausjärjestelmä sallii vähämultaiselle ja multaville maille kolmella niitolla 240 typpikiloa hehtaarille vuodessa.
Huomattavaa on, että ProAgrian Lohkotietopankin mukaan keskimäärin tiloilla käytetään typpeä 155 kiloa hehtaarille vuodessa.
”Koeaineistossa typen käytön optimi on selvästi nykyistä rajoitusta korkeammalla. Taloudellinen optimi on biologista matalampi, mutta sekin on korkea. Näyttää siltä, että silloin kun olot ovat kohdallaan, nurmi kykenee hyödyntämään enemmänkin typpeä kuin tällä hetkellä saa antaa”, Maarit Hyrkäs summaa.
Myös koko typen satovastekäyrä on erimuotoinen kuin vanhojen koetulosten perusteella piirretty. Pienelläkin typpilannoituksella nurmi tuottaa paremman satovasteen kuin aikaisemmin.
Pellervo-lehti ja siitä myöhemmin eriytetty Maatilan Pellervo on toiminut keskeisenä julkaisuna ja tiedonlähteenä suomalaisen maatalouden ja osuustoiminnan kehityksessä. Lehden 125-vuotinen historia kietoutuu vahvasti yhteen maatalouden merkittävien vaiheiden kanssa.
Maaltamuuton siemen kylvettiin 1970-luvulla, kun ylituotantoa ryhdyttiin purkamaan urakalla ja öljykriisi nostatti polttonesteiden hintoja. Monesta tuvasta sammutettiin valot. 1990-luvulla lama-aika kuritti ja EU-aika lähestyi.
Kasvinviljelyyn ja broilerinkasvatukseen keskittyneellä Jartun tilalla katsotaan ennakkoluulottomasti tulevaisuuteen. Viime kesänä tehtiin kaksi uutta avausta: siirryttiin sokerijuurikkaan viljelyssä robottiaikaan ja aloitettiin leikkokukkien kasvatus avomaalla.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Kaura on superruokaa, jolle on nouseva kysyntä ulkomailla. Elintarvikekauraa viljelyttävä ja jalostava Raisio Oyj on tunnettu kauratuotteistaan Eurooppaa ja Aasiaa myöten. Kauralle kehitetään myös uusia käyttömahdollisuuksia.
Suurimokauran viljely on taitolaji, jossa pirkanmaalainen Koivuniemen tila on menestynyt. Tähän mennessä jokainen kaurakuorma on täyttänyt elintarvikekauran laatuvaatimukset. Ville Koivuniemen resepti laatuviljan tuotantoon on hyvä suunnittelu ja oikea ajoitus.
Luomutuotteiden kysynnän uskotaan elpyvän kuluttajien luottamuksen kohentuessa. Julkiset keittiöt ja vienti antavat hyvää vetoapua.
Maatilat eivät ole suojassa verkkorikollisten kiristykseltä tai maksuliikenteen vääristelyltä. Maatila voi joutua myös sijaiskärsijäksi, mutta se ei lohduta, jos tuotantoautomatiikka ei toimi kyberhyökkäyksen vuoksi. Kyselystä selvisi yllättäen, että nuoret viljelijät tunnistavat tietoturvan kriittisyyden vanhempia viljelijöitä huonommin.
Perinteisen viljatilan talous on ollut ahtaalla jo usean vuoden ajan. Toki samaa yskää on kaikilla maatiloilla, mutta viljatila on suhteessa kaikkein heikoimmilla. Tilakohtaisten maksuvalmiustarkastelujen vertailun perusteella perustuotantosuunnista maitotilat tekevät parasta tulosta, lihantuottajat keskinkertaista ja viljatilat heikointa. Tyypillisesti viljatilan kokonaistulo on 1 000 euroa peltohehtaaria kohden. Peltoalatukien osuus on siitä puolet ja viljan myyntitulo toinen puoli.
Härkäpavun jalostaminen elintarvikkeiksi on tuplannut Karviaisten tilan liikevaihdon. Katriina ja Martin Klinckowström kuuntelevat härkäpaputuotteita kehittäessään tarkalla korvalla niin asiakkaiden kuin perheenjäsentenkin toiveita – terveellisyydestä tinkimättä.
