Uudet koetulokset osoittavat, että nurmen typpilannoitus näkyy sadon määrässä selvästi paremmin kuin aikaisemmin. Nurmi siis käyttää typen sadonmuodostukseen.
Tällä hetkellä käytössä olevien nurmen typpilannoituksen satovastekäyrien aineisto on pääosin peräisin 1960–1970-luvuilta. Sen jälkeen on moni asia muuttunut: viljeltävät lajikkeet, viljelytekniikka ja sää. Kasvukausi on pidentynyt ja talvet leudontuneet.
”Siksi halusimme päivittää tilanteen. Halusimme selvittää, paljonko typpeä nurmi pystyy nykytilanteessa hyödyntämään”, tutkija Maarit Hyrkäs Luonnonvarakeskuksesta sanoo.
Kolmivuotisissa kokeissa sekä Maaningalla että Ruukissa tutkittiin Nuutti- ja Grinstad-timotein sekä Valtteri-nurminadan puhdaskasvustojen satoja.
Typpilannoituksen lisääntyessä nurmisato tietysti kasvaa. Kun typpeä lisätään tarpeeksi paljon, satokäyrä ei enää kasva, vaan se tasoittuu ja lopulta se kääntyy alaspäin.
Vanhat satovastekäyrät kivennäismailta tasoittuvat ja kääntyvät alasuuntaan runsaan 300 typpikilon kohdalla. Sen jälkeen typen lisääminen ei ole tuonut lisäsatoa.
Uusissa kokeissa käyrä taittuu alas paljon isompien typpimäärien kohdalla, noin 400 typpikilossa.
Tällainen määrä ei tietenkään ole nykysäännöksillä mahdollinen. Nitraattiasetuksen yläraja on 250 typpikiloa hehtaarille vuodessa. Ympäristökorvausjärjestelmä sallii vähämultaiselle ja multaville maille kolmella niitolla 240 typpikiloa hehtaarille vuodessa.
Huomattavaa on, että ProAgrian Lohkotietopankin mukaan keskimäärin tiloilla käytetään typpeä 155 kiloa hehtaarille vuodessa.
”Koeaineistossa typen käytön optimi on selvästi nykyistä rajoitusta korkeammalla. Taloudellinen optimi on biologista matalampi, mutta sekin on korkea. Näyttää siltä, että silloin kun olot ovat kohdallaan, nurmi kykenee hyödyntämään enemmänkin typpeä kuin tällä hetkellä saa antaa”, Maarit Hyrkäs summaa.
Myös koko typen satovastekäyrä on erimuotoinen kuin vanhojen koetulosten perusteella piirretty. Pienelläkin typpilannoituksella nurmi tuottaa paremman satovasteen kuin aikaisemmin.
Kasvinviljelyyn ja broilerinkasvatukseen keskittyneellä Jartun tilalla katsotaan ennakkoluulottomasti tulevaisuuteen. Viime kesänä tehtiin kaksi uutta avausta: siirryttiin sokerijuurikkaan viljelyssä robottiaikaan ja aloitettiin leikkokukkien kasvatus avomaalla.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Korianteri on viljelykierrollisesti ja tuotto-odotustensa vuoksi kiinnostava erikoiskasvivaihtoehto. Korianterille on maailmanlaajuiset markkinat, ja siitä voi Suomessa tulla jopa samankaltainen menestystuote kuin kuminasta. Viljelyala on nyt noin 700 hehtaaria, mutta se voi helposti kolminkertaistua lähivuosina.
Helsinkiläinen Leena Pesu etsii sopimusviljelijöitä ympäristöystävälliselle kuitupellavalle. Hän haluaa, että sitä viljeltäisiin taas Suomessa vuosikymmenien tauon jälkeen. Tiloilla Orimattilassa ja Pälkäneellä on saatu viljelystä hyviä kokemuksia, kuitupellava on hyvä lisä viljelykiertoon.
Takavuosina vääräleuat neuvoivat kotivävyn tai miniän paikkoja etsiskeleviä puolison valinnassa: "Mieluusti iäkkäiden vanhempien ainokainen, eikä sillä maatilalla ole muuten niin väliä, kunhan on runsaasti hakkuukypsää takametsää." Metsän merkitys maatilalla onkin perinteisesti ollut suuri. Metsästä saadaan lisätuloja, polttopuuta tai haketta, usein myös rakennusmateriaalia. Suomessa ei liene kovin montaa maatilaa, johon ei kuuluisi metsää. Metsän taloudellinen merkitys
Strategia on maatilan kompassi – se auttaa tekemään arjen päätöksiä, jotka vievät kohti tulevaisuuden tavoitteita. Hyvä suunnitelma tuo suuntaa, selkeyttä ja varmuutta myös maatilan metsäomaisuuden hoitoon ja hallintaan.
Kotimainen kasvinjalostus tuottaa oloihimme sopivia lajikkeita, mikä on yhä tärkeämpää ilmaston muuttuessa. Se on myös huoltovarmuuden ja kilpailukyvyn perusta, alleviivaa Borealin toimitusjohtaja Karri Kunnas.
Kotitilani pellot ja metsät sijaitsevat molemmin puolin Turku–Toijala-rataa. Vuosien mittaan on tullut selväksi, kumpi naapuruksista – rata vai tila – on David, kumpi Goljat. Radan ylittävän kylätien varteen on vuosikymmenien mittaan kasvanut kylä taloineen: muinaisen Varsinais-Suomen Seutukaavaliiton nimeämä poikkeuksellisen ehjänä säilynyt nauhakylä, varjeltava kulttuurikohde. Ratoja hallinnoineet, nimiä ja sijaintipaikkojaan vaihtaneet virastot ovat vuosien kuluessa pyrkineet
Belgialainen hedelmänviljelijä sanoo kuivuuden, lisääntyneen sääntelyn ja hallinnollisen taakan muuttaneen viljelyn arkea. Maanviljelijän työ on silti mieluista.
Luonnolla ei ole moraalia. Eikä luontokappaleilla todellakaan minkäänlaista kunnioitusta luontoa ja kestävää elämäntapaa kohtaan! Kävi nimittäin niin, että kurjet söivät meiltä kaikki perunat. Siis siemenperunat pellosta ennen kuin ne ehtivät tuottaa yhtään satoa. Ei tullut perunan perunaa. Tällaista satotappiota ei ole meillä ennen koettukaan, kaikenlaista muuta kummallista ja odottamatonta toki sitäkin enemmän. Mutta kyllä minä
