Pellon vuokraaminen Länsi-Suomesta on kallista. Viljan viljelyä on vaikea saada kannattamaan vuokrapellolla, koska tuotantokustannukset ovat liian suuret pellon tuottoon nähden.
Pöydän päässä istuu vakava mies paperinippu kourassaan. Sovitaan, että hänen nimensä on Jussi, koska hän ei halua esiintyä tässä jutussa omalla nimellään. ProAgrian asiantuntija oli käynyt tekemässä Jussille laskelmat tilan viime vuoden taloudellisesta tuloksesta. Ne vahvistivat sen minkä isäntä jo tiesikin.
”Näin ei voi jatkaa. Rahat on loppu. Montaa vuotta ei kannata hakata päätä seinään ja ottaa lainaa, jotta voi jatkaa viljelyä”.
Laajentaminenkaan ei ole auttanut. Tulot eivät ole lisääntyneet samassa suhteessa kuin pinta-ala. Siihen Jussi nimeää kolme syytä: liian korkeat pellon vuokrat, matala viljan hinta ja heikentyneet tuet. Viime kesän tulosta heikensivät lisäksi sateet, jotka rokottivat satotasoa kymmenillä prosenteilla.
Jussin kasvinviljelytila sijaitsee Varsinais-Suomessa A-alueella. Hänen peltotukensa olivat viime kesältä keskimäärin 470 euroa hehtaarilta. Se oli 80–90 euroa vähemmän kuin edellisen kesän tuki. Tulevan kesän tukimäärää laskee entisestään kerääjäkasvien käytön rajoittaminen ja ympäristötuen kasvipeitteisyyden ehtojen muuttaminen kesken tukikautta.
Pellon vuokrat vaihtelevat rajusti alueittain. Lisäksi saman alueen sisällä vuokrissa on suuri hajonta. Oman mausteensa soppaan tuo kotieläin- ja kasvinviljelytilojen tukiero. Jotkut kotieläintilat ovat lisäksi pakkoraossa, kun niiden on pakko hankkia lisää lannanlevitysalaa. Joillakin lohkoilla vuokrahintaa nostaa maalaji, joka soveltuu viljaa parempituottoisten kasvien kasvattamiseen.
Vuokrapellon hintaan vaikuttaa siis moni seikka, mutta loppupeleissä pellon hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan. Potentiaaliset vuokralaiset käyvät huutokauppaa toisiaan vastaan. Osansa on myös puskaradiolla. Kukaan ei halua antaa peltoaan vuokralle alempaan hintaan kuin naapuri. Kun vielä julkisuudessa toitotetaan huippuvuokrista, vuokranantajien hintatietoisuus on huipussaan.
Kalleinta vuokrapelto on Varsinais-Suomessa ja Etelä-Pohjanmaalla. Varsinais-Suomessa 500 euroa hehtaarilta on melko yleinen vuokrahinta. Naapurimaakunnassa Hämeessä käypä hinta on runsaan satasen halvempi. Peltojen kasvukunto ei eroa selitä.
Ylihintaisia vuokrasopimuksia tehdään vieläkin, vaikka maatalouden heikon kannattavuuden luulisi jo olevan kaikkien tiedossa. Esimerkiksi Kosken kunta antoi tänä keväänä vuokralle kaksi peltotilaa viideksi vuodeksi. Molemmat vuokrattiin yli 600 euron hehtaarihinnalla.
”Vuokrahinnat ovat liian korkeat tilojen kannattavuuteen nähden. Tuskin mikään viljatila on oleellisesti muita kannattavampi. Eivätkö viljelijät vieläkään ymmärrä – vai onko niillä tilan ulkopuolisia tuloja? Nyt maatalouden rahavirrat valuvat pellon omistajille, vaikka tuki on tarkoitettu aktiiviviljelijöille”, Jussi sanoo.
Hän maksaa varsinaissuomalaisista vuokrapelloistaan keskimäärin 475 euroa hehtaarilta. ”Jos olisin vuokrannut omat peltoni ulos, olisin päässyt parempaan taloudelliseen tulokseen kuin viljelemällä omia ja vuokramaita. Jos homma on jatkossa näin huonoa, kukaan ei halua ruveta viljelijäksi”, Jussi ennustaa.
Monet seikat puoltavat vuokrien laskemista. Maatalouden kannattavuus on heikentynyt montaa kautta. Viljan hinta on heikko ja tukitaso on laskenut. Nousua ei ole tiedossa kumpaankaan. Maatalouden tuotantopanoksista polttoöljy on käytännössä ainoa, joka hinta on laskenut. Öljyn hinta ei kuitenkaan ole vetänyt esimerkiksi lannoitteen hintaa alaspäin.
Vuokrahinnassa ei yleensä huomioida riittävästi pellon kasvukuntoa ja ojituksen toimivuutta. Suomeenkin olisi tervetullut esimerkiksi Saksassa käytössä oleva pellon pisteytys. Se antaisi selkänojaa pellon hinnoittelulle sekä vuokratessa että ostettaessa. Jokaisella ei voi olla keskivertoa parempia peltoja, kuten nyt tuntuu olevan.
Jussi on nyt pari vuotta teettänyt ProAgrialla kasvikohtaiset talouslaskelmat. Ne vahvistavat sen havainnon, että keskimääräisellä satotasolla ei tehdä tulosta. ”Minulle oli herätys, että alle neljän tonnin satotaso viljalla ei riitä mihinkään. Yli 5 500 kilolla pääsi plussalle. Öljykasvista pitäisi tulla kaksi tonnia, vaikka valtakunnan keskisato on noin 1 500 kiloa.”
Vehnän viljely on kallista ja riskialtista. Viime vuoden vehnät menivät Jussilta rehuksi, kun valkuainen jäi liian matalaksi.
ProAgrian keskiarvoihin verrattuna Jussi maksaa pelloista korkeampaa vuokraa, ja hänen konekustannuksensa ovat suuremmat. Hän käyttää myös siemeniin, lannoitteisiin ja kasvinsuojeluaineisiin keskimääräistä enemmän rahaa. Positiivista on, että satotaso on yleensä keskivertoa korkeampi. Polttoainekulut pysyvät myös kurissa hakekuivurin ansiosta.
Laskelmat ovat hyvä apuväline, mutta niitä ei pidä tuijottaa sokeasti. Maatalous on myös agronomiaa eikä pelkkää ekonomiaa. Jos minimoi ostopanosten käytön ja lakkaa investoimasta, maatila lakkaa kehittymästä. Jotta päästään korkeisiin satoihin lajikkeita on uusittava, ja pellon kasvukunnosta on huolehdittava.
Tärkeää on myös viihtyä omalla maatilallaan ja motivoitua työstään. Kaikille ei sovi museomaatalous, vaikka uuden koneen hankkiminen ei näytäkään laskelmassa hyvältä.
Maa- ja metsätalousverotukseen tuli viime ja tänä vuonna joitain muutoksia, jotka parantavat maa- ja metsätilan verosuunnittelumahdollisuuksia. Ne kannattaa hyödyntää heti kevään veroilmoituksessa.
Suomen maataloutta pitää monipuolistaa ja saada ravinteet ja raaka-aineet kiertämään nykyistä tehokkaammin, sanoo yksikönjohtaja Anu Kaukovirta Luonnonvarakeskuksesta (Luke). Hän katsoo, että politiikkamuutos ja uudet kannustimet vauhdittaisivat tätä kehitystä.
Maatalous, maaseudun asiat ja elintarviketalous tulivat tutuiksi Päivi Kujalalle yritysneuvojana ja tukihallinnossa. Nyt hän edistää maaseudun elinvoimaisuutta tutkimuksen keinoin.
Vuodenvaihde on hyvä hetki tarkastella maatilan yritystoimintaa kokonaisuutena: tehdä yhteenvetoa menneestä ja suunnitella tulevaa sekä laatia tuleville vuosille toimintastrategia. Strategian teko sai Aki Laaksosen pohtimaan aiempaa perusteellisemmin, mihin suuntaan hän haluaa kasvinviljelytilaansa viedä, millaisin panoksin ja mitä toiminnalla tavoitellaan.
Ulkoriveissä kasvanut syysvehnä tuotti kaistasekaviljelyä tutkineessa kokeessa yli kaksinkertaisen sadon keskiriveihin verrattuna. Tutkijat kehittivät puimuriin omat kaistasukset parantamaan kaistojen puintia, ja tutkimusta viljelytavan hyödyistä tarvitaan lisää.
Lakiosa ei periaatteessa kuulu maatilan sukupolvenvaihdokseen, mutta käytännön elämässä on viisasta huomioida se tilakaupan yhteydessä. Lakiosan tarkoituksena on, että kaikki lapset saavat vanhemmiltaan perintönä jotakin – vähintään lakiosan. Vanhemmat eivät voi siten jättää ketään lapsistaan niin sanotusti perinnöttömäksi, vaan laki takaa kaikille osansa vanhempien perinnöstä. Maatilan ja maanviljelijöiden kohdalla lakiosalogiikka saattaa olla haasteellinen. Miten huomioida
Tapaturmat ja sairauskohtaukset tulevat ilmoittamatta. Maatilayrityksen tärkeimpien talousasioiden hoitamiseen tulisi olla varahenkilö, jolla on lupa käyttää yrityksen tilejä ja hoitaa muitakin talousasioita.
Tampereella pidetyn KoneAgria 2025 -näyttelyn yhteydessä lehdissä näki uutisointia, että kävijöiden mielissä oli havaittavissa selvää optimismia. Jos näin oli, niin kävijöiden keskuudessa tehdyt kyselyt tuonevat aiheeseen jotain valaistusta. Kuitenkin muutamien tosiasioiden analysointi on paikallaan. 1990-luvun alusta lähtien neljä maakunnallista kesänäyttelyä on vähentynyt yhteen kesä- ja syksynäyttelyyn sekä lukuisaan määrään paikallisia näyttelyitä. 30–40 vuotta sitten kussakin
Maatalousyrittäjien tulevaisuudenuskoa voidaan vahvistaa nuoria viljelijöitä tukemalla ja hakemalla leveämpiä harteita isojen investointien kantamiseen.
Maatilojen investointiproblematiikka on ollut viime vuosina vahvasti esillä: miten turvata maatalouden ja -tilojen jatkuvuus? Asia on noussut yhdeksi kiinnostavimmaksi ja merkittävimmäksi maa- ja metsätalouden laaja-alaisessa kentässä. Ammattimedian tuottaja on siinä suhteessa onnellisessa asemassa, että saa päivittäin työkseen kaivella maataloussektorin eri puolia ja perehtyä aiheisiin. Lehden sisältöä työstäessä EU-politiikkaa käsittelevän jutun lause pysäytti perusteelliseen pohdintaan: "Tilakoosta
