Lajikejalostus on pitkäjänteistä tulevaisuustyötä, jossa on huomioitava muuttuvat kasvuolosuhteet. Nyt työn alla olevat lajikkeet kasvavat pelloillamme vasta vuosikymmenen kuluttua. Boreal tekee yhteistyötä alan eri tahojen kanssa viljelijöistä leipureihin ja kehittää lajikkeita, joissa on lopputuotteiden kannalta erityisiä ominaisuuksia.
Jokioisissa toimiva Boreal Kasvinjalostus Oy jalostaa ohraa, kauraa, kevät- ja syysvehnää, ruista, rypsiä, hernettä ja härkäpapua sekä nurmikasveista timoteita, nurmi- ja ruokonataa ja puna-apilaa. Lisäksi se edustaa ulkomaisista lajikkeista kevät- ja syysrapseja sekä hybridiruista. Tuntumaa on otettu myös syysohran, jopa soijan testaukseen.
– Kasvinjalostus on tuotekehitystä asiakkaita varten. Viljelijän tarve on jalostustyömme ytimessä, sanoo Borealin toimitusjohtaja Karri Kunnas.
Lajikejalostus on jatkuvaa kompromissien tekemistä ja tasapainoilua, sillä yhden ominaisuuden painottaminen voi lyödä korville toista. Lajikkeesta voidaan esimerkiksi saada liki sataprosenttisesti taudinkestävä, mutta samalla satoisuus voi kärsiä. Supersatoisa lajike voi taas osoittautua lakoherkäksi.
– Kasvinjalostuksen haaste ja toisaalta viehätys on juuri siinä, miten saada ympättyä lajikkeeseen parhaat ominaisuudet niin viljelijöiden kuin tuotteita jalostavan teollisuudenkin kannalta. Päämäärämme on jalostaa lajikkeita, joita viljelijät haluavat viljellä, siemenkauppa myydä ja teollisuus käyttää, Kunnas kiteyttää.
Kotimaisen kasvinjalostuksen ydintehtävä on tuottaa meillä menestyviä viljelykasveja, jotka soveltuvat saumattomasti lopputuotteiden jalostukseen, oli sitten kyse leipomisesta, oluenpanosta tai terveyttä edistävistä elintarvikkeista.
– Kotimaisen kasvinjalostuksen kova valtti on se, että lajikkeet on kehitetty meidän tarpeisiimme ja testattu huolellisesti olosuhteissamme useiden vuosien ajan. Me emme jätä testausta viljelijöiden asiaksi, jalostuksen kehityspäällikkö Outi Manninen korostaa.
Kasvinjalostus on monivaiheista käsityötä kasvihuoneissa, laboratorioissa ja koekentillä. Siitepölystä erilaistetaan solukkoviljelyssä kasveja, jyviä analysoidaan, mitataan ja punnitaan, ja loppuvaiheessa testataan jopa herneiden keitto-ominaisuuksia tai jauhojen leipoutuvuutta.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?
Avomaankurkku on Vainion perhetilan lippulaivatuote. Suurin osa satojen tonnien sadosta lähtee tuoreena kuluttajille eri puolille Suomea, mutta tilalla valmistetaan myös suolakurkkuja perinteisin menetelmin. Veljesten suolakurkut -tuotemerkki on valloittanut paikkansa kauppojen hyllyillä.
Aspilan veljekset Eino, Lauri ja Aku ovat tyytyväisiä päätökseensä jatkaa sukutilan pitoa yhteisvoimin. Työnjaossa on huomioitu jokaisen vahvuudet, ja kaikki pääsevät vuorollaan vapaalle. Tilan kärkituotteeksi on noussut sipuli.
Pinaatti on ainoa viljelykasvimme, josta saadaan avomaalla kaksi satoa kesässä. Maatalousyhtymä Heikkilä Vampulassa on yksi harvoista sitä viljelevistä tiloista. Pinaatin viljely edellyttää säntillisyyttä. Sen lisäksi tilalla viljellään tuorehernettä ja viljoja.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Työolojen parantamisesta on hyötyä kaikille maatiloilla työtään tekeville. Maayhteisö-hankkeessa selvitettiin työperäisiä vaaratekijöitä, jotka ovat yhteisiä kaikille tiloilla työskenteleville ammattiryhmille.
Ojitetut suometsät ovat joutuneet hiilipäästöhysterian silmään. Suometsätieteen professori Annamari Laurén haluaa kauhoa suometsäkeskusteluun lisää tietoa ja monipuolisuutta. Suometsät ovat mainettaan parempia ja tarjoavat myös keinoja sopeutua muuttuvaan ilmastoon.
Alkuvuosi 2025 oli metsänomistajan näkökulmasta hyvää aikaa. Puulla oli kysyntää ja hinnatkin olivat korkeita. Mutta vuoden jälkipuolisko ei sitten ollutkaan yhtä suotuisa. Isot metsäyhtiöt, "sellunkeittäjät", alkoivat kertoa menekkivaikeuksistaan. Tällä oli tietenkin välitön vaikutus puun kysyntään ja hintoihin. Kun joulukuussa rymistellyt Hannes-myrsky toi nopeasti korjattavaa ylimääräistä puuta ehkä 10 miljoonaa kuutiota, ei markkinakuva näyttänyt yhtään lohdullisemmalta.
Hiljainen suojelu kuvastaa suomalaisten erityistä metsäsuhdetta ja tapaa hoitaa metsiään. Metsiä ei nähdä vain tulonlähteenä, vaan arvopohja on moninainen. Taloudellisen arvon ohella tärkeitä ovat luonto-, maisema-, monimuotoisuus- ja virkistysarvot.
Älyteknologian kehitys tekee kasvinviljelystä aiempaa tarkempaa ja ympäristöystävällisempää. Tutkijoiden hahmottelema Maatalous 5.0 -visio arvioi sen myös monipuolistavan viljelyä – ja parantavan kannattavuutta.
Limingan Tupoksessa sijaitsevalla Sanna ja Kalle Vähäsöyringin tilalla viljellään puhdaskauraa ja tehdään haketta. Kumpikin toiminta vaatii erikoisosaamista. Riskeistä huolimatta erikoistuminen on kannattanut.
