Pro Ruis -yhdistyksen Ruis on taitolaji -hanke on mukana Suomen itsenäisyyden juhlavuoden ohjelmassa. Omavaraisuuteen tarvitaan nykyisillä sadoilla 30 000 hehtaarin viljelyala.
Pro Ruis -yhdistyksen Ruis on taitolaji -hanke on mukana Suomen itsenäisyyden juhlavuoden ohjelmassa. Omavaraisuuteen tarvitaan nykyisillä sadoilla 30 000 hehtaarin viljelyala.
Kuluttajat yhdistävät rukiin suomalaisuuteen. Lähes joka tutkimuksessa suomalaisuuden symboleiksi nousevat sauna ja ruisleipä, toteaa Pro Ruis yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Heli Anttila. Hän toimii Fazer Leipomoiden tuotekehitysjohtajana.
Sata vuotiaan Suomen itsenäisyyden juhlavuoden teemana on Yhdessä. Valtioneuvoston kansliassa toimiva Suomi 100 -ohjelma vastaa juhlavuoden kokonaisuudesta, mutta ohjelmaa rakennetaan yhdessä. Ruis on taitolaji -hanke on osa ensi vuoden juhlaohjelmaa.
”Sataprosenttisesti suomalainen ruis ja satavuotias itsenäinen Suomi kuuluvat yhteen. Suomi ansaitsee kansallisaarteen, kotimaisen rukiin”, Anttila sanoo.
”Pro Ruis yhdistys järjestää juhlavuoden tiimoilta ruisaiheisia tilaisuuksia. Painotamme enemmän kuluttaja- ja päättäjäkenttää. Tavoitteena on parantaa rukiin viljelyn edellytyksiä ja kannattavuutta. Haluamme olla ylpeitä hyvälaatuisesta kotimaisesta rukiista”, Anttila sanoo.
Kuin päänavauksena tulevalle vietettiin jo helmikuussa Eduskunnassa ruispäivää.
”Oli hienoa nähdä, kuinka paljon paikalla oli ihmisiä keskustelemassa rukiista”, Anttila kertoo. Tilaisuudessa kuusi kansanedustajaa rakensi omat ruisleipänsä ja kertoi omia muistojaan rukiista.
Juhlavuoden aikana halutaan parantaa rukiin imagoa kuluttajien keskuudessa entisestään. Ruokatrendien keskellä elävälle kuluttajalle korostetaan rukiin terveellisyyttä. Tältä osin on menty eteenpäin. Tänä talvena tumma leipä kiilasi kaupan myynnissä ensimmäisen kerran vaalean leivän ohi.
”Leipä on paitsi arkileipä, se mitä syödään aamupalalla ja ruuan yhteydessä, myös herkuttelutuote. Ihmisten makutottumukset muuttuvat koko ajan. Myös ruisleivän tulee uudistua”, Anttila toteaa.
Happamaan taikinajuureen perustuvaa ruisleipää syödään Skandinavian lisäksi Saksassa ja Puolassa. Vientituotteeksi kaivattaisiin aivan uudenlaisia innovaatioita.
Pro Ruis on viisi vuotta sitten perustettu koko ruisketjun yhteinen yhdistys. Sen tavoitteena on parantaa rukiin arvostusta.
”Aluksi panostimme enemmän viljelijäkenttään”, Anttila kertoo. Tavoitteena oli saavuttaa rukiin suhteen omavaraisuus kasvattamalla viljelyalaa ja parantamalla kotimaisen rukiin saatavuutta.
Vaikka rukiilla on jo sanana voimakas kotimainen sointi, tosiasia on, että täysin kotimaista ruisleipää on syöty vain muutamana vuonna Suomen itsenäisyyden aikana. 2000-luvulla tilanne on parantunut, ja viime vuoden tammikuussa Fazer leipoi Oululainen Jälkiuunileivät 100-prosenttisesti suomalaisesta rukiista.
Rukiin viljelytietouden levittäminen, viljelijöiden kokemusten jakaminen ja määrätietoinen panostaminen lajikkeisiin johti viljelyalan kasvamiseen. Sadan prosentin omavaraisuus saavutetaan runsaan 30 000 hehtaarin ruisalalla. Vuonna 2014 ruista kylvettiin noin 36 000 hehtaarille.
Viime syksynä ruista saatiin kylvettyä runsaat 26 000 hehtaaria. Anttila toteaa, että tavoite täysin suomalaisesta ruisleivästä ei ole muuttunut. Jos ensi kesän sato on hyvä, tavoitteesta ei välttämättä tarvitse edes tinkiä.
Pro Ruis tekee työtä sen eteen, että viljelyala saataisiin vakiinnutettua yli 30 000 hehtaariin.
”Teollisuus haluaa tarpeeksi hyvälaatuista raaka-ainetta. Laadukkaan ruissadon tuottaminen vaatii aivan erityistä taitoa, jota ei saa päästää katoamaan suomalaisten viljelijöiden käsistä”, Anttila sanoo.
Tilastoissa rukiin keskisato on vähän yli 3 000 kiloa hehtaarilta koko valtakunnassa. Viime kesänä järjestetyssä Ruis on taitolaji -viljelykilpailussa sato oli ihan muuta.
”Mukana oli 13 osallistujaa. Kilpailussa kilpailtiin koko tilan ruispinta-alan keskisadolla. Mukana oli niin hybridi- kuin populaatiolajikkeita. Kaikilla kilpailijoilla tilan ruissato oli yli 5 000 kiloa hehtaarilta, ja suurimmat keskisadot ylsivät jopa yli kahdeksan tonnin”, Anttila kertoo.
Kilpailijoiden ruisalat vaihtelivat vajaasta 10 hehtaarista aina 80 hehtaariin asti. Useita yli seitsemän tonnin keskisatoja otettiin reilun 30 hehtaarin ruisaloilta. Tämä osoittaa, että rukiissa on satopotentiaalia.
”Ruis on taitolaji. Sillä on ollut riskialtis imago, mutta onneksi se on pikkuhiljaa muuttumassa jalostuksen ja tietotaidon kautta. ProAgrian kannattavuuslaskelmat ovat monena vuonna osoittaneet, että ruis on viljoista taloudellisesti kannattavin viljeltävä.”
Teollisuus on sitoutunut kotimaisen rukiin käyttöön, joten sen kysyntä on varmaa.
”Ruis sopii hyvin viljelykiertoon. Pitkät juuret parantavat maata, ja sen viljely vaatii vähän panoksia. Ja uudet lajikkeet ovat selvästi satoisampia kuin vanhat”, Anttila sanoo.
Pellervo-lehti ja siitä myöhemmin eriytetty Maatilan Pellervo on toiminut keskeisenä julkaisuna ja tiedonlähteenä suomalaisen maatalouden ja osuustoiminnan kehityksessä. Lehden 125-vuotinen historia kietoutuu vahvasti yhteen maatalouden merkittävien vaiheiden kanssa.
Maaltamuuton siemen kylvettiin 1970-luvulla, kun ylituotantoa ryhdyttiin purkamaan urakalla ja öljykriisi nostatti polttonesteiden hintoja. Monesta tuvasta sammutettiin valot. 1990-luvulla lama-aika kuritti ja EU-aika lähestyi.
Vilja- ja öljykasvimarkkinoilla on ollut kovaa hintarallia viime vuosina. Kuluva vuosi näyttäisi hintojen osalta varsin vakaalta.
Maatalousteknologia otti pitkiä loikkia 2000-luvun alusta lähtien. Yleiskieleen putkahtivat internetin ohella sanat lypsyrobotti, geenimanipulointi, some, drone ja viimeisimpänä kehityksen hännänhuippuna tekoäly.
Poliitikot ja etujärjestöt puhuvat paljon marginaaliverosta. Vaikuttaako marginaalivero maatilayrityksen verosuunnitteluun? Puretaanpa myös muutama marginaaliveroa koskeva myytti.
Raivaussahaostoksilla perehdytään runkoputken pituuteen, tärinänvaimennukseen, moottoritehoon ja kulmavaihteeseen. Iso merkitys työssä jaksamiselle on myös valjailla.
Lähes jokaisella maatilalla on elinkaarensa aikana tarve ulkopuoliselle rahoitukselle. Velka voi olla tehokas työkalu, joka mahdollistaa kasvun ja uudistumisen, kunhan sitä käytetään harkiten ja tavoitteellisesti.
Suomen ensimmäinen tilaviinimyymälä avattiin vuonna 1995 Kuopion Vaajasalon saareen. Hallmanin perhe on kehittänyt marjaviinejä yli 30 vuoden ajan − ja yhtä kauan navigoinut tiukassa alkoholilainsäädännössä.
Maatiloilla on perinteisesti tehty paljon muutakin kuin pelkästään viljelty kasveja tai tuotettu maitoa, lihaa tai kananmunia. Kautta aikojen tyypillisin liitännäiselinkeino on ollut tilan ulkopuolelle tehty maataloustyö, jossa on hyödynnetty tilan koneita tai rakennuksia. Useimmiten se on ollut koneurakointia viljelijäkollegoiden pelloilla, teiden talvikunnossapitoa tai tilan kuivurin vuokraamista naapuritilojen käyttöön. – Mitä parhainta olemassa olevan kaluston hyötykäyttöä,
Töitä ja viljelyä kannattaa havainnoida aktiivisesti, ja tallentaa havainnot muistiin. Kun asioita korjaa ennakkoon, negatiiviset yllätykset kiireessä vähenevät. Työhön keskittyminen, oma jaksaminen ja maatilan talous paranevat.
