Siirry sisältöön

Pohjois-Satakunnassa sijaitsevalla piskuisella Honkajoella riittää metsää. Valtaosa metsästä on paikkakunnan nimelle uskollisesti mäntypuuta, vaikka toki sieltä täältä löytyy myös kuusi- ja koivumetsikköä. Metsissä lepää omaisuutta euro poikineen.

Tämän hetken metsätalouteen kuuluu paitsi kestävän kehityksen mukaan hoidetut metsät, myös se, että metsistä löytyvälle rahalliselle omaisuudelle yritetään saada parasta mahdollista tuottoa. Jos Honkajoen metsissä piilevä pesämuna olisi tallennettuna pankkitilille, jokainen katsoisi, minkälaista korkoa pankki rahalle maksaisi. Kun omaisuus onkin metsässä, vaihtoehto korkeakorkoiselle pankkitilille on metsäsertifiointi, jolla metsälle saadaan lisäarvoa ilman, että ympäristölliset seikat joutuvat siitä kärsimään.

Tämän ovat huomanneet myös Honkajoella asuvat Janne ja Tuija Kaivola, joiden metsät ovat olleet sertifioituja jo usean vuoden ajan. Vuoden 2006 kesällä läpikäydyn sukupolvenvaihdoksen jälkeen maatilaa isännöineet Janne ja Tuija kasvattavat lihasikoja, ja muutaman vuoden verran on tilalla tepastellut myös jonkin verran highland-karjaa. Myyntiin ei highlandereita oli ihan vielä päätynyt.

Metsää Kaivolan pariskunta omistaa parinsadan hehtaarin verran pitkin poikin Honkajokea. Metsälohkoja on omistuksessa kaikkiaan 11 kappaletta, suuruusluokiltaan muutamasta hehtaarista aina päälle viidenkymmenen hehtaarin lohkoihin. Myös Kaivoloiden metsät ovat pääosin mäntyvaltaisia. Vaikka Kaivolat eivät summia kerrokaan, myöntää kumpikin, että sertifioidusta puusta maksetaan paremmin kuin sertifioimattomasta.

Kaivoloiden kaikki metsät sertifioitiin jo ennen sukupolvenvaihdosta, Tuijan vanhempien aikana. Aiemmin metsät oli sertifioitu Suomessa edelleenkin yleisemmän, PEFC-sertifikaatin alle, mutta parisen vuotta sitten metsät siirrettiin FSC-sertifikaattiin. Se on muualla Euroopassa sekä maailmalla PEFC:tä nopeammin kasvava sertifiointimenetelmä.

Myös Suomessa tuo sertifikaatti on yleistymään päin, sillä esimerkiksi metsäjätti UPM, jolle Kaivolat myyvät metsäänsä vuosittain 500–1 000 kuutiota, on jo nyt sertifioinut omista metsistään yli puolet FSC-sertifikaatin alle. FSC-sertifikaatissa mukana olevat metsänomistajat maksavat sertifikaatista vuotuista jäsenmaksua.

”Vaikka sertifikaatissa on jäsenmaksu, olemme laskeneet, että silti voiton puolelle jäädään. Prosenteissa laskettuna huomattavastikin”, Tuija Kaivola kertoo.

Kaivoloiden tapaan myös moni muu yksittäinen metsänomistaja on sertifioinut metsänsä, sillä UPM Metsän Etelä-Suomen alueella metsäasiantuntijana työskentelevä Mikko Välimäki kertoo, että jo 15 prosenttia UPM:n hankkimasta puusta on FSC:n mukaan sertifioitua.

”Asiakkaat varsinkin Euroopassa haluavat FSC-puusta tehtyä tuotetta: paperia, sellua, sahatavaraa, vaneria… Saattaa olla jopa sellaisia tilanteita, että vaikka sertifioitu puu on vähän kalliimpaa, asiakas ottaa FSC-tuotteen. Sertifikaatti on ihan markkinointiin liittyvä asia”, Välimäki kertoo. Tämä on hänen mielestään yksi painavimmista syistä, miksi omistajan kannattaa metsänsä sertifioida.

UPM Metsän metsäasiantuntija Mikko Välimäki (vas.) ja Janne Kaivola ihailevat ensi kesänä hakattavan leimikon mäntytukkien laatua.

Metsän sertifiointi käytännössä vaivatonta

Metsien saaminen FSC-sertifikaatin alle ei vaadi kovinkaan kimurantteja tai paljon aikaa vieviä käytännön kuvioita. Metsänomistajalla täytyy olla metsälleen voimassa oleva metsäsuunnitelma, ennen kuin sertifiointia voidaan lähteä tekemään.

Esimerkiksi Tuija ja Janne Kaivolan metsät oli sertifioitu uuden sertifikaatin alle vuonna 2014 läpivietyjen muutamien auditointikertojen jälkeen.

”Auditoinnissa käydään läpi, mitä sertifiointi sisältää ja mitä täytyy ottaa huomioon metsänhoidossa”, Välimäki jatkaa.

Hän kertoo, että FSC-sertifioinnissa metsänhoidossa otetaan huomioon taloudellisten seikkojen lisäksi myös sosiaaliset sekä ympäristölliset arvot. Tuossa joukossa sosiaalisuus ja tasa-arvoisuus saattavat herättää hieman ihmetystä, mutta Välimäeltä löytyy selitys.

”Sosiaaliset vaatimukset liittyvät metsätalouden työ- ja urakointisuhteisiin sekä naapureihin ja muihin, joihin metsätalouden toimet vaikuttavat. Vaatimuksiin sisältyy, että vältetään pimeää taloutta ja maksetaan kaikille metsänhoitoon osallistuville työehtosopimusten mukaista palkkaa.”

FSC-sertifioinnissa metsästä viisi prosenttia jätetään luonnontilaiseksi; tuo siivu on käyttörajoitettua. Sertifikaattiin sisältyy myös eri teemoja, joissa varsinkin lehtipuut on otettu huomioon. Esimerkiksi harvennushakkuissa ja taimikonhoidossa on huolehdittava siitä, että tietty määrä lehtipuuta jätetään kasvamaan.

”Jos haapaa on esimerkiksi 30 runkoa hehtaarilla, ne jätetään aina metsään säästöpuiksi kasvamaan. Uudistushakkuissakin jätetään jäljelle vähintään kymmenen runkoa yli 20-senttisiä eläviä puita hehtaarille. Myös lahoja ja kuivia puita säästetään – ja lisätään sillä tavalla metsän monimuotoisuutta.”

Vesistöjen lähellä sijaitsevien puustojen tapauksessa sertifikaatti säätelee sitä, miten läheltä vesistöä metsän kaataminen on sallittua. Lähteiden lähellä sijaitsevan puuston kaato ei ole sallittua alle 20 metrin säteellä lähteestä. Puroissa ja joissa vastaavan välimatkan on oltava vähintään 15 metriä, järvien ja lampien lähellä taas 10 metriä.

Myös lintujen pesintäaikana kevättalvella ja keväällä pesimäpuiden lähelle tulo hakkuissa on sertifioinnissa säädeltyä. Tällaisen suojavyöhykkeen avulla esimerkiksi kotkat ja sääkset saavat pesimärauhan sen lisäksi, että niiden pesäpuut on rajattu jo luonnonsuojelulain perusteella luonnollisesti kokonaan hakkuiden ulkopuolelle.

Janne ja Tuija Kaivola katselevat metsätilustensa metsäsuunnitelmien karttoja yhdessä metsäasiantuntija Mikko Välimäen (oik.) kanssa.

FSC-sertifioitu tuote pärjää markkinoilla

Pohjavesialueilla sijaitsevalle metsälle sertifikaatti asettaa omat vaatimuksensa. Niissä kasvavaa metsää ei saa lannoittaa eikä metsäkoneiden polttoaineita varastoida tällaiseen metsään.

Sertifioitua puuta ei mitenkään erikseen leimata tai merkitä, vaan FSC-merkintä tulee vasta puusta jalostettuun lopputuotteeseen, esimerkiksi paperiin, selluun tai vaneriin. Metsissä ahertavat urakoitsijat toki tietävät jo metsään mennessään, onko kyseinen metsä sertifikaatin mukaisilla ohjeilla kaadettavaa.

UPM:n strategiassa on lisätä FSC-sertifioidun metsän pinta-alaa kuluvankin vuoden aikana yksityismetsissä.

”Etelä-Suomen alueen yksityismetsien FSC-sertifioitua pinta-alaa on tarkoitus kaksinkertaistaa tämän vuoden aikana. Ihan selvät nousutavoitteet meillä on.”

Välimäen mukaan kauemman aikaa käytössä olleessa PEFC-sertifikaatissakaan ei ole mitään vikaa. UPM:n puun ostossa sertifioitu puu on aina etusijalla sertifioimattomaan verrattuna. FSC-sertifikaatti on metsänomistajan kannalta parempi ratkaisu siksi, että se tunnetaan maailmalla paremmin.

”FSC:stä tehty tuote myy paremmin, eli moni asiakas vaatii FSC-tuotetta. Tuottajalla on sille varmempi menekki. Jos vaihtoehtoina on FSC-tuote ja ei-FSC-tuote, ensin mainittu valitaan.

PEFC ja FSC poikkeavat toisistaan esimerkiksi siinä, että hakkuissa jätettävät niin sanotut säästöpuut ovat FSC:ssä järeämpiä, rinnankorkeudelta vähintään 20-senttisiä. PEFC:ssä vaatimus on kymmenen senttiä. Tämän vuoden alussa käyttöön otetuissa uusituissa PEFC-vaatimuksissa säästöpuiden määrä nousi 5:stä 10 runkoon, eli samaan kuin FSC-vaatimus.

”Muutenkin säädökset FSC:ssä ovat tiukemmat kuin PEFC:ssä”, Tuija Kaivola sanoo.

Kaivoloiden kanssa käytyjen auditointien myötä pariskunnalle selvisi jo ennen uuden sertifikaatin tuloa kyllin selvästi se, mitä se tulee pitämään sisällään. Mikään ei siis tullut vastaan yllätyksenä. Auditoinnitkin vietiin läpi puukauppojen ja muiden tapaamisten yhteydessä. Erillisiä tapaamisia ei tarvinnut järjestää.