Rehuviljan ja siemenviljan hintaeron supistuminen lisäisi sertifioidun siemen käyttöä, uskoo Salmelan tilan siemenpakkaaja Tuomas Mäkinen.
Jyväskylän Puuppolassa sijaitseva Salmelan tila on yksi Peltosiemenen pakkaamoista. Tuomas ja Pia Mäkisellä itsellään on siemenviljelyksiä noin 130 hehtaaria. Lisäksi tila kunnostaa, pakkaa, myy ja markkinoi 7–8 sopimustuottajan siemensadon. Kaikkiaan pakkaamon läpi kulkee vuodessa noin 1–1,5 miljoonaa siemenkiloa, 450 hehtaarin sato.
Sertifioidun siemen käytöstä Tuomas Mäkisellä on selkeä näkemys.
”Jotta sertifioidun siemenen käyttö lisääntyisi, sitä pitäisi myydä halvemmalla. Julkinen vastustus on isoa, mutta jokin systeemi, jolla kerättäisiin maksut ja rojaltit kaikilta loppukäyttäjiltä, pienentäisi rehuviljan ja siemenviljan hintaeroa. Tämä kasvattaisi sertifioidun siemenen käyttöä.”
Tärkeänä hän pitää sitä, että saadaan listoilta esimerkiksi vanhat Veli-kaurat pois. ”Oikeasti sitä harva viljelee, mutta paperille se päätyy, koska siitä ei mene TOS-maksua.”
Koska siemenen hinta on lähes kolminkertainen rehuviljan hintaan nähden, moni pitää sitä liian kalliina.
”Oman siemenen hintaakaan ei ehkä lasketa loppuun asti. Mikäli tilalla on työntekijä peittaamassa ja säkittämässä siemenet, ja erästä otetaan oikeasti näytteet, ei sitäkään edullisesti saa. Monilla tiloilla tilanne vääristyy, koska omasta siemenestä ei selvitetä esimerkiksi itävyyttä”, Mäkinen toteaa.
Hän kertoo viljelijästä, joka oli ottanut kauran siementä omasta sadostaan kierrättämällä sitä kuivurilla, jotta saa roskat pois. Kylvökone oli jatkuvasti tukossa. Ensimmäisen lohkon jälkeen tuli asiaa siemenkauppaan. Vilja ei muutu siemeneksi kun se lasketaan kuivurilta kylvökoneen säiliöön.
Salmelan tilalla on lupa myös luomusiemen pakkaamiseen. Luomusiementä kysytäänkin nyt enemmän kuin tarjotaan. Lisää tuottajia otettaisiin, jos niitä jostakin löytyisi.
”Haasteita luomusiemenen viljelyyn liittyy. Kova hinta selittyy sillä, että sato on pientä eikä siitä välttämättä tule siementä”, Mäkinen toteaa.
Hänestä luomusiemenen tuottajan kannattaa panostaa suureen satoon. Kun määrä on hyvä, yleensä myös laatu on kohdallaan. Mahdollinen rikkakasvipitoisuus laimenee isoon massaan.
”Pelkällä viherlannoituksella luomusiementä ei tule, ainakaan helposti. Käytössä pitää olla myös lantaa. Toki kyseessä on myös maalajiasia – ettei juolavehnä ole ongelmana”, Mäkinen sanoo.
Vaikka omat pellot eivät ole luomussa, hänellä on urakointikokemus karjatilalta, jolla ei ollut omia koneita viljan viljelyyn. Keskisatona saatiin luomukauran siementä 3 500 kiloa hehtaarilta. Parhaat paikat tuottivat 4 500 kiloa itävää, hyvää siementä.
Keski-Suomessa aikaiset lajikkeet ovat kysytyimpiä. Toissa kesänä hän viljeli ja viljelytti Riina-kauraa. Siitä iso osa meni rehuksi hometoksiiniongelmien takia.
”Viime keväänä olisi mennyt Niklas-kauran siementä. Ostin sitä korvaamaan pääasiassa Akselia muilta ketjun pakkaamoilta. Nyt kasvussa on sopimustuottajilla Niklasta, itselle kylvin Riinaa”, Tuomas Mäkinen kertoo.
Yhden lajikkeen varaan jääminen on riski. Siksi Riina-kaura kylvettiin nytkin. Riina on aikainen ja lujakortinen, sillä on kysyntää.
Markkinointityö asiakkaiden löytymiseksi on pitkäjänteistä. Asiakkaista halutaan pitää huolta. Siksi Mäkinen ostaa muilta pakkaamoilta myöhäisiä kauroja niille asiakkailleen, jotka myöhäisiä lajikkeita haluavat.
Salmelan tilan pelloilla kasvaa siemenviljan lisäksi Inkeri-nurminataa ja Nuutti-timoteita.
”Tavoitteena on, että nurmisiemen olisi puhdasta jo pellolla. Siitä ei tarvitse lajitella kuin roskat. Meillä on hyvä maine tässä suhteessa, ja siitä haluan pitää kiinni. Nurmisiemenen joukossa ei tule rikkakasvien siemeniä.”
Hän pui nurmisiemenen pystystä. Niittokorjuu on ollut harkinnassa. Vanhat pohjoisen tyypin timoteit olivat pitkäkortisia, ja niistä siemen irtosi helposti. Nykyiset lajikkeet on jalostettu rehuksi, ja ne tekevät paljon jälkiversoja. Kaiken siemenen saaminen talteen on hankalaa. Siksi niittokorjuu voisi helpottaa syksyä.
Salmelan tilalla on investoitu muutama vuosi sitten ensin pakkaamoon ja siitä parin vuoden kuluttua varastohalliin. Pakkaamoon saatiin uusi Cimbrian lajittelija viisi vuotta sitten.
”Nyt koneteho ei enää rajoita hommia. Nykytehokkuuden raja on siinä, että jonkun täytyy olla säkittämässä. 30 tonnin kauppaerä menee päivässä helposti läpi”, Mäkinen sanoo.
Siemenkauppa on siirtynyt aina vain keväämmälle. Syynä lienevät viljelijöiden kassatilanne, viljelypäätösten siirtyminen myöhemmäksi ja se, ettei tiloilla ole tilaa säilyttää siemeniä. Yhä useampi haluaa toimituksen huhtikuun lopulle. Siksi uusi tuhannen neliön varasto on ollut tarpeen.
Kaikkiaan rakennuksiin, koneisiin ja laitteisiin investoitiin pitkästi yli 700 000 euroa.
”Jos nyt pitäisi tehdä investointipäätös, en tiedä miten kävisi. Siemenpakkaamon kannattavuus heikentyy koko ajan. Tässä bisneksessä parhaat vuodet on jo nähty. Onneksi investointi on kuitenkin jo tehty. Tällä volyymilla ja perheen työpanoksella työ kannattaa, mutta ulkopuolista ei voi palkata”, Mäkinen sanoo.
Iso osa hänen asiakkaistaan on karjatiloja. Maidon hinta ja Venäjän tilanne vaikuttavat siemenkauppaan.
”Karjatilat ovat yleensä hyviä asiakkaita, ne ostavat siemenet koko alalle. Viljatilat yrittävät säästää ja ostavat siementä esimerkiksi vain kymmenesosalle alasta.”
Siementuotannon kannattavuutta Mäkinen on laskenut sopimustuottajansa kanssa.
”Maksan perushinnan talvella, kun hän tuo raakaerät meille. Siemenlisän maksan sitten, kun nähdään sertifioidun siemenen saanto. Siemenlisän kanssa samalla laskulla ovat ne siemenet, jotka hän ostaa meiltä. Lopputulos on noin nolla. Tila saa siemenet 150–160 hehtaarille siemenlisällä, perushintakin on parempi kuin rehuviljalla.”
Siementuottajan pitää saada kiloja ja tonneja. Silloin pärjää sekä tila että siemenpakkaaja. Mäkisellä siemenkauran keskisato on lähellä viittä tonnia.
Yksi siemenalan haaste on ennustaa, mitä lajiketta ja kuinka paljon tulevana keväänä kylvetään.
Karkea viljelysuunnitelma on olemassa jo edellisenä kesänä, koska Mäkinen ostaa lannoitteet heti lannoitevuoden vaihteessa halpaan aikaan. Niillä lannoitteilla tuotettu sato myydään vasta kahden vuoden kuluttua.
Siementuottajilta hän toivoo yhtä lajiketta ainakin 15 hehtaaria alalta. Neljän tonnin keskisadolla siitä saadaan 60 tonnin eli kahden kauppaerän sato.
”Pitää kuitenkin aina varautua siihen, että jostakin syystä kaikki ei kelpaa siemeneksi”, hän toteaa.
Ohran siemen ostetaan pääosin peitattuna, mutta kaura meni aiemmin aina peittaamattomana. Nyt peitatun kauran kysyntä on kasvanut.
Vehnän kysyntä Keski-Suomessa on tasaista. Karjatilat tekevät sillä kotoista valkuaista. Leipävehnää alueella viljellään vähän.
Pellervo-lehti ja siitä myöhemmin eriytetty Maatilan Pellervo on toiminut keskeisenä julkaisuna ja tiedonlähteenä suomalaisen maatalouden ja osuustoiminnan kehityksessä. Lehden 125-vuotinen historia kietoutuu vahvasti yhteen maatalouden merkittävien vaiheiden kanssa.
Maaltamuuton siemen kylvettiin 1970-luvulla, kun ylituotantoa ryhdyttiin purkamaan urakalla ja öljykriisi nostatti polttonesteiden hintoja. Monesta tuvasta sammutettiin valot. 1990-luvulla lama-aika kuritti ja EU-aika lähestyi.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Tansania on yksi Afrikan vakaimmista valtioista ja samalla yksi maanosan nousevista maatalouden kasvumaista. Maatalous on talouden kivijalka ja myös suurin yksittäinen työllistäjä. Epävarmuustekijöitäkin on.
Toivon tilalla kello käy eri tahtiin kuin muilla. Esimerkiksi kylvöjä tehdään keväästä syksyyn viljelyriskien tasaamiseksi. Tilan isäntä Olli-Pekka Ruponen on kyseenalaistanut perinteiset viljelytavat ja kehittänyt tilalleen ja nykyolosuhteisiin sopivan oman viljelyjärjestelmän.
Maatilojen kokonaistulovirta oli 7,1 miljardia euroa vuonna 2024. Maatalouden myyntitulot laskivat kolme prosenttia edellisvuodesta, kun taas metsänmyyntitulot nousivat, samoin tulotuet maksatussiirtymien vuoksi. Myös sivuansiotuloissa oli pientä nousua. Kaikkiaan kokonaistulovirta kasvoi prosentin vuodesta 2023.
Poliitikot ja etujärjestöt puhuvat paljon marginaaliverosta. Vaikuttaako marginaalivero maatilayrityksen verosuunnitteluun? Puretaanpa myös muutama marginaaliveroa koskeva myytti.
Raivaussahaostoksilla perehdytään runkoputken pituuteen, tärinänvaimennukseen, moottoritehoon ja kulmavaihteeseen. Iso merkitys työssä jaksamiselle on myös valjailla.
Lähes jokaisella maatilalla on elinkaarensa aikana tarve ulkopuoliselle rahoitukselle. Velka voi olla tehokas työkalu, joka mahdollistaa kasvun ja uudistumisen, kunhan sitä käytetään harkiten ja tavoitteellisesti.
Suomen ensimmäinen tilaviinimyymälä avattiin vuonna 1995 Kuopion Vaajasalon saareen. Hallmanin perhe on kehittänyt marjaviinejä yli 30 vuoden ajan − ja yhtä kauan navigoinut tiukassa alkoholilainsäädännössä.
