Puhdaskauran ja siemenviljan tuotannossa pienikin määrä väärää viljalajia kasvustossa on erittäin haitallista. Niiden löytäminen annettiin droonin ja tekoälyn tehtäväksi.
Puhdaskauralla tarkoitetaan kauraa, jossa kauran jyvien seassa on hyvin vähän – tai ei ollenkaan – muiden viljojen jyviä. Hyvin vähän tarkoittaa tässä yhteydessä esimerkiksi korkeintaan viittä muun kuin kauran jyvää kilogrammassa jyviä. Kasvava kiinnostus puhdaskauraa kohtaan on seuraus gluteenittoman ruokavalion yleistymisestä.
Kaurapellolla tuppaa kasvamaan pieniä määriä muutakin kuin kauraa. Vieraat lajit ovat päätyneet peltoon tyypillisesti joko siemenviljan tai lintujen ulosteiden kautta. Puhdaskauran tuottajan pitääkin tarkistaa kasvustot kahdesta kolmeen kertaan kesässä vieraiden lajien kitkemiseksi. Ihmistyönä etsintä ja kitkentä vievät paljon aikaa.
Luonnonvarakeskuksen, Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksen ja ProAgria Etelä-Pohjanmaan yhteisessä DrooniLuuppina-hankkeessa vieraiden lajien etsintävaihe on yritetty ulkoistaa tekniikalle. Tarkoituksena on, että puhdaskauraviljelmä kuvataan droonilla. Sitten tekoäly etsii kuvamateriaalista muut kuin kauran röyhyt ja ilmoittaa tarkan paikan, mistä pitää kitkeä vieraan lajin kasvi.
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Oiva Niemeläisen mukaan tulokset ovat lupaavia. Hän kertoo, että selvästi yleisimmin kaurakasvuston seassa on ohraa. Sen tekoäly osaa jo tunnistaa kuvista. Lähitulevaisuudessa vieraan lajin tunnistavaa mallia on tarkoitus kehittää niin, että muidenkin kuin ohran tunnistaminen onnistuu.
– Myös hukkakauran tunnistaminen viljakasvustoista houkuttaa. Siinä yksi vaikeus voitettavaksi on hukkakauran erottaminen viljellyn kauran yksilöistä, Niemeläinen miettii.
Toistaiseksi hankkeessa on siis kehitetty mallia, jonka avulla tekoäly tunnistaa kaurapeltoon kuulumattoman ohran. Mallin kehittämiseen tarvitaan paljon dataa ja siksi kasvustot on kuvattu tarkasti jopa viidestä eri suunnasta. Kuvaaminen onkin ollut varsin hidasta: hehtaarille on kulunut aikaa pari tuntia.
– Kun malli on valmis, on etsintä oikeassa systeemissä ainakin kymmenen kertaa nopeampaa. Visiomme on, että lennon päättyessä droonista saadaan heti ulos paikkatietona vieraiden lajien sijainti, vanhempi tutkija Roope Näsi Maanmittauslaitokselta pohtii.
Milloin puhdaskauran viljelijä voi ostaa etsinnän kaupalliselta drooniyrittäjältä?
– Toivottavasti kolmen-neljän vuoden kuluttua, Niemeläinen sanoo.
Kasvinviljelyyn ja broilerinkasvatukseen keskittyneellä Jartun tilalla katsotaan ennakkoluulottomasti tulevaisuuteen. Viime kesänä tehtiin kaksi uutta avausta: siirryttiin sokerijuurikkaan viljelyssä robottiaikaan ja aloitettiin leikkokukkien kasvatus avomaalla.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Korianteri on viljelykierrollisesti ja tuotto-odotustensa vuoksi kiinnostava erikoiskasvivaihtoehto. Korianterille on maailmanlaajuiset markkinat, ja siitä voi Suomessa tulla jopa samankaltainen menestystuote kuin kuminasta. Viljelyala on nyt noin 700 hehtaaria, mutta se voi helposti kolminkertaistua lähivuosina.
Helsinkiläinen Leena Pesu etsii sopimusviljelijöitä ympäristöystävälliselle kuitupellavalle. Hän haluaa, että sitä viljeltäisiin taas Suomessa vuosikymmenien tauon jälkeen. Tiloilla Orimattilassa ja Pälkäneellä on saatu viljelystä hyviä kokemuksia, kuitupellava on hyvä lisä viljelykiertoon.
Peltorobotti, robottitraktori ja työdrooni. Näiden tarjoamiin mahdollisuuksiin pureudutaan Sokerijuurikkaan tutkimuskeskuksen (SjT) ja Työtehoseuran PeDro-hankkeessa. Katso SjT:n peltopäivänä kuvattu video täsmäruiskuttavan peltorobotin sekä täydennyslannoituksiin ja kylvöihin pystyvän droonin toiminnasta.
Vastaanpa heti otsikon kysymykseen: Luomusta ja suoramyynnistä ei ole ratkaisuksi maataloutemme kannattavuusongelmaan, mutta yksi osa ratkaisua ne voivat olla. Tämän lehden numeron teemajutut kertovat salolaisten Birkkalan ja Karviaisten tilojen innovatiivisista yrittäjistä. Birkkalan tila on napannut oman siivunsa elintarvikemarkkinoista. Luomuspeltin viljelyyn ja viljatuotteiden jatkojalostukseen keskittynyt tila suuntaa kotimaiden markkinoiden ohella myös vientiin. Karviaisten tilalla on puolestaan
Yrittäjän hyvinvointi ja jaksaminen on tärkeä tuotantotekijä maatilalla. Tämä on tunnistettu laajasti EU:ssa. Suomessa on monia maatalousyrittäjien hyvinvointia ja jaksamista edistäviä palveluja, jotka auttavat työkyvyn ylläpitämisessä.
Maatalousnäyttelyihin ja opintomatkoihin liittyvät kulut ovat maatalousyrittäjälle pääsääntöisesti verovähennyskelpoisia. Kulujen ilmoittamisessa pitää kuitenkin olla tarkka.
Lill-Bredsin marjatilan omistajanvaihdos ei tapahtunut tavanomaiseen tapaan perheen sisäisenä omistajanvaihdoksena. Gustav ja Jenny Hildén ostivat tilan ja jatkoivat viljelyä ja suoramyynnin kehittämistä.
Jalostuksen hyödyt kristallisoituvat eritoten rauduskoivulla, jonka taimi kasvaa noin 30 prosenttia luonnontainta nopeammin ja voi hyvissä olosuhteissa järeytyä tukkikokoon jopa reilussa kolmessa vuosikymmenessä. Siten nuori metsänomistaja voi saada istuttamastaan metsästä tukkitilin jo ennen eläkepäiviään.
