Siirry sisältöön

Setälä-Eerolan sukutilalla siirryttiin uudistavaan viljelyyn kaksi vuotta sitten. Regeneratiivinen eli uudistava viljely varastoi maaperään hiiltä kasvien avulla. Samalla maan laatu paranee mikrobitoiminnan vilkastuessa. 

Nopeita tuloksia

Maatilayrittäjä Jari Eerola sanoo, että jo kahdessa vuodessa on huomannut, kuinka maan kunto on parempi, siinä on puskurikykyä ja se tuottaa hyvin.

Aiemmin 155 hehtaarilta peltoa saatiin 4 500 kilon keskisato hehtaarilta. Vaikka uudistava viljely vasta aloitettiin, päästiin tänä vuonna jo 3 700 kilon keskisatoon hehtaarilta, siitä huolimatta että takana on haastava kasvukausi kylmällä keväällä.

”Kun vaihtaa tuotantotapaa, voi käydä samoin kuin luomuun siirtyessä, että muutosvaiheessa satotasot ovat vähän heikommat. Realistisena tavoitteenamme on tuottaa samansuuruisia satoja kuin tavanomaisessa viljelyssä pitkässä juoksussa.”

Ensi vuosi näyttää taas silloisen tilanteen. Nyt osalle lohkoista on kylvetty monilajista nurmea ja osalle hernettä. Hiiltä sidotaan juuri syväjuurisilla kasveilla ja monilajisilla nurmilla sekakasvustona tai aluskasveina monipuolisessa viljelykierrossa.

Typensidonta ja monilajinen nurmi puuttuivat tavanomaisessa tuotantotavassa Setälä-Eerolan tilalla.

”Tavoitteena on entistä monipuolisempi viljelykierto yhdistämällä kevät- ja syyslajikkeita välikasveihin. Aiomme lisätä syyskylvöisen rypsin tai rapsin nykyiseen palettiin.”

Lopputuloksena on toivon mukaan nurmi, syysohra, syysöljykasvi, syysvehnä, nurmi -kierto. Jo yhden nurmisadon jälkeen Eerolan lohko, jolla oli ollut vesihuolto-ongelmia, kuntoutui niin, että syyskuun puolessa välissä sai kylvettyä hyvissä olosuhteissa.

”Jatkossa pistän toivon syyskylvöisten onnistumiseen, koska kevätkylvöisten kanssa on ollut haastetta, kun routa puuttuu eikä oikein tarkkaan tiedä, mikä on oikea aika kylvää.”

Jari Eerolan mielestä sukutilan 350-vuotinen historia on voimavara. ”Täällä on viljelty ja tehty viljelemiseen muutoksia ennenkin, ja aina on pärjätty. Niin nytkin, osaavien ihmisten verkoston avulla.”

Viljelijä ratkaisee

Tällä hetkellä hiilidioksidia karkaa maaperästä viljelyn myötä enemmän kuin maaperä sitoo. Mutta tilanne voisi olla toisin päin. Viljelijä on siis ratkaisija, ja jo nyt Suomessa on toiminnassa 700–800 tilaa, joilla ainakin kokeillaan uudistavaa viljelyä.

Carbon Action -hankkeessa on reilut sata tilaa, joiden keskimääräinen peltoala on yli 100 hehtaaria. Tarkkaa uudistavan viljelyn kokonaispeltoalaa ei ole tiedossa, mutta Sanna Söderlund Baltic Sea Action Groupista (BSAG) arvioi, että on paljon tiloja, jotka tekevät jo toimenpiteitä ainakin osalla lohkoistaan, sillä maan kasvukunto kiinnostaa viljelijöitä.

Keskeistä viljelytavassa on pitää huolta kasvipeitteisyydestä, jotta pellot yhteyttävät koko ajan. Maaperän suoja maksimoidaan samalla kun muokkaus minimoidaan. Torjunta-aineita käytetään mahdollisimman vähän. Kyse ei kuitenkaan välttämättä ole luomuviljelystä.

”Voi sanoa, että yhdistän uudistavassa viljelytavassa luomun ja tavanomaisen viljelyn parhaita puolia,” Jari Eerola kertoo.

Tilalla päätuotantosuuntana on ollut parikymmentä vuotta lihanaudantuotanto. Nautoja on 180 päätä, minkä lisäksi Eerola hoitaa 350 hehtaaria metsää.

”Olemme viljelleet perinteisesti nautojen kasvatuksen ohella. Uudistava viljelijä voi lannoittaa peltoaan lannalla. Siinä mielessä naudantuotanto on oiva uudistavan viljelyn pari.” 

Selviä euroja

Ensin ajatuksena oli, että ehkä uudistavaa viljelyä voisi kokeilla koelohkolla, mutta nyt Eerolan tilalla koko peltoala on regeneratiivisessa viljelyssä.

”Olin tyytymätön aiempaan panosintensiiviseen toimintatapaamme ja halusin muutosta. Innostuin uudistavasta viljelystä pari vuotta sitten BSAG:n koulutuksessa, ja teimme muutoksen rysäyttämällä.”

Tilan vuosiliikevaihto on noin 350 000 euroa. Polttoöljy, lannoitteet ja kasvinsuojelukustannukset muodostivat aiemmin noin 15 prosenttia liikevaihdosta.

”Näistä ostopanoksista on saatu leikattua tilatasolla 40–50 prosenttia eli noin 20 000 euroa vuodessa uudistavaan viljelytapaan siirtymisen jälkeen.”

Samalla tilalla on kehitetty ja kehitetään kustannuslaskentaa, jonka perusteella tiedetään todelliset tuotantokustannukset eli mikä on panos-tuotos-suhde. Tässä työssä on auttanut ja auttaa Envitecpoliksen Mika Arffman.

”Lähdin muutokseen kannattavuus edellä. Meillä on osakeyhtiömuotoinen maatilayritys, jonka pitää tietysti olla kannattava voidakseen toimia. Uudistava viljely on kuitenkin enemmän kuin kannattavuutta, se toi talouden tasapainon lisäksi henkisen tasapainon viljelyyn,” Eerola muotoilee.

Setälä-Eerolan tilalla suurin käytännön muutos aiempaan on ollut monilajisten nurmien ja typensidonnan lisääminen viljelyyn. Kannattavuus paranee kasvukunnon parantuessa. Kuva Altia.

Systeemi muuttui

Tilan kokonaisvaltainen kehittäminen toi siis lisää henkistä pääomaa. Olemme lähes filosofian alueella. Eerola puhuu siitä, kuinka maatila on perusyksikkö, jonka tehtävänä on tuottaa hyvinvointia kyläyhteisöön.

”Uudistavaan viljelytapaan siirtyminen on koko ajattelutavan muutos ja toiminnan systeeminen muutos. Hoidamme maaperää sen sijaan, että lannoitamme keinotekoisesti joka vuosi. Samalla hahmottaa entistä paremmin toiminnan kokonaiskuvan ja sen, että siitä voi syntyä hyvinvointia paitsi yrittäjille myös laajemmin yhteisölle.”

Eerola sanoo, että hiiltä maaperään sitova viljelytapa on tulevaisuuden toimintamuoto.

”Se on yksinkertaisesti hyvää viljelykäytäntöä, joka tulee yleistymään ja normalisoitumaan.”

Carbon Actionissa maaperän hiilensidonnan mittaamista ja todentamista kehitetään Ilmatieteen laitoksen johdolla. Tutkimuksessa käytetään hyödyksi satelliitti- ja kaukokartoitusaineistoa, ja Eddy kovarianssi -laitteistolla voidaan arvioida tarkasti kaasunvaihdon nopeutta vuomittauksen perusteella.

Kammiomittauslaitteistolla mitataan kasvihuonekaasujen vapautumista sekä yhteyttämistä. Lisäksi otetaan maanäytteitä eri syvyyksistä.

Carbon Action -hiilikoetiloilla hiilen kertymistä mitataan viiden vuoden välein, minkä lisäksi 20 tilalla on käytössä jatkuva maaperän olosuhteiden mittaus.

Mallinnuksella ja erilaisia mittaustuloksia yhdistämällä tutkijat uskovat saavansa pian aikaan luotettavan ja käytännöllisen mittausjärjestelmän maaperän hiilensidonnalle laajamittaiseenkin käyttöön. Tieto ei lisää tuskaa vaan hyvää mieltä.