MTK:n uusi puheenjohtaja Tero Hemmilä uskoo, että lainsäädännön muutoksilla ja terävällä edunvalvonnalla onnistutaan kotiuttamaan tuottajien tileille nykyistä enemmän euroja.
Kaikki ruuantuottajat ovat yhtä mieltä siitä, että ruokaketjun alkupäähän on saatava markkinoilta lisää rahaa elinkeinon kannattavuuden parantamiseksi.
Hintaneuvotteluissa raha on monesta syystä vähitellen valunut ketjun toiseen päähän. Teollisuus ja kauppa eivät Tero Hemmilän mielestä sinänsä ole tehneet mitään väärää, vaan toimineet nykyisten lakien mukaan maksimoidessaan omaa tulostaan, mutta nykyinen meno ei voi jatkua.
– Kelkka on saatava käännettyä niin, että yrittäjätuloa ja pääomia alkaa kertyä myös alkutuotantoon. Se on koko elinkeinon jatkuvuuden ehto. Muutoin ruuantuotannon ja ruokaturvan perusta rapautuu, Hemmilä linjaa.
Tuottajien määrä on Suomen EU-vuosien aikana puolittunut, mutta silti ruokaa tuotetaan suunnilleen saman verran kuin ennen EU-jäsenyyttä. Osansa tässä on kasvin- ja eläinjalostuksella, mutta se on vaatinut tiloilta myös isoja investointeja ja muita tehostamistoimenpiteitä. Pinnistelyt tuotannon tehostamiseksi eivät kuitenkaan näy toivotusti tilipussissa. Maatalouden yrittäjätulossa on tapahtunut nimellishinnoillakin laskettuna pitkälti yli miljardin pudotus EU-jäsenyyden aikana.
– Olemassa oleva lainsäädäntö ei tue tasapainoista neuvotteluvoimaa ruokaketjussa, vaan tuottavuushyödyt valuvat muualle kuin tiloille.
Ruoka on yksi yhteiskunnan tärkeimmistä asioista, ja sen merkitys nousee erityisesti näinä levottomina aikoina. Jos maatalousyritysten kannattavuutta ei saada parannettua, se on vakava riski suomalaiselle ruokahuollolle ja huoltovarmuudelle.
– Tämä kyllä tiedostetaan, ainakin teoriassa. Hallitusohjelmaan on kirjattu, että ketjun alkupään asemaa on vahvistettava muun muassa elintarvikemarkkina- ja hankintalain muutoksilla.
Kaikkia markkinatalouksia raamitetaan lainsäädännöllä, jonka puitteissa ne toimivat. On yhteiskunnan vastuulla, että ruokaketjussa on lainsäädäntö, joka varmistaa tasapainoisemmat neuvotteluasetelmat ja kunnollisen toimeentulon maatalousyrityksille. Siten on mahdollista varmistaa koko ruuantuotannon ja maaseutuyrittäjyyden jatkumo.
– Meillä on vahvaa kotimaista elintarviketeollisuutta. Osa elintarvikeyrityksistä on osin tai kokonaan tuottajien omistuksessa. Omistajina maatalousyrittäjien on oltava valveutuneita ja huolehdittava, että tuottajien omistajuudelle löytyy jatkuvuutta, hän kehottaa.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?
Maa- ja metsätalousverotukseen tuli viime ja tänä vuonna joitain muutoksia, jotka parantavat maa- ja metsätilan verosuunnittelumahdollisuuksia. Ne kannattaa hyödyntää heti kevään veroilmoituksessa.
Käskyttävä johtaminen on historiaa. Hyvä johtaja on empaattinen, mutta myös jämäkkä ja johdonmukainen ja pystyy tekemään päätöksiä. Maanviljelijäkin tarvitsee johtamisoppia, sanoo Ilmo Aronen.
Suomen maataloutta pitää monipuolistaa ja saada ravinteet ja raaka-aineet kiertämään nykyistä tehokkaammin, sanoo yksikönjohtaja Anu Kaukovirta Luonnonvarakeskuksesta (Luke). Hän katsoo, että politiikkamuutos ja uudet kannustimet vauhdittaisivat tätä kehitystä.
Maatalous, maaseudun asiat ja elintarviketalous tulivat tutuiksi Päivi Kujalalle yritysneuvojana ja tukihallinnossa. Nyt hän edistää maaseudun elinvoimaisuutta tutkimuksen keinoin.
Työolojen parantamisesta on hyötyä kaikille maatiloilla työtään tekeville. Maayhteisö-hankkeessa selvitettiin työperäisiä vaaratekijöitä, jotka ovat yhteisiä kaikille tiloilla työskenteleville ammattiryhmille.
Ojitetut suometsät ovat joutuneet hiilipäästöhysterian silmään. Suometsätieteen professori Annamari Laurén haluaa kauhoa suometsäkeskusteluun lisää tietoa ja monipuolisuutta. Suometsät ovat mainettaan parempia ja tarjoavat myös keinoja sopeutua muuttuvaan ilmastoon.
Alkuvuosi 2025 oli metsänomistajan näkökulmasta hyvää aikaa. Puulla oli kysyntää ja hinnatkin olivat korkeita. Mutta vuoden jälkipuolisko ei sitten ollutkaan yhtä suotuisa. Isot metsäyhtiöt, "sellunkeittäjät", alkoivat kertoa menekkivaikeuksistaan. Tällä oli tietenkin välitön vaikutus puun kysyntään ja hintoihin. Kun joulukuussa rymistellyt Hannes-myrsky toi nopeasti korjattavaa ylimääräistä puuta ehkä 10 miljoonaa kuutiota, ei markkinakuva näyttänyt yhtään lohdullisemmalta.
Hiljainen suojelu kuvastaa suomalaisten erityistä metsäsuhdetta ja tapaa hoitaa metsiään. Metsiä ei nähdä vain tulonlähteenä, vaan arvopohja on moninainen. Taloudellisen arvon ohella tärkeitä ovat luonto-, maisema-, monimuotoisuus- ja virkistysarvot.
Älyteknologian kehitys tekee kasvinviljelystä aiempaa tarkempaa ja ympäristöystävällisempää. Tutkijoiden hahmottelema Maatalous 5.0 -visio arvioi sen myös monipuolistavan viljelyä – ja parantavan kannattavuutta.
Limingan Tupoksessa sijaitsevalla Sanna ja Kalle Vähäsöyringin tilalla viljellään puhdaskauraa ja tehdään haketta. Kumpikin toiminta vaatii erikoisosaamista. Riskeistä huolimatta erikoistuminen on kannattanut.
