MTK:n uusi puheenjohtaja Tero Hemmilä uskoo, että lainsäädännön muutoksilla ja terävällä edunvalvonnalla onnistutaan kotiuttamaan tuottajien tileille nykyistä enemmän euroja.
Kaikki ruuantuottajat ovat yhtä mieltä siitä, että ruokaketjun alkupäähän on saatava markkinoilta lisää rahaa elinkeinon kannattavuuden parantamiseksi.
Hintaneuvotteluissa raha on monesta syystä vähitellen valunut ketjun toiseen päähän. Teollisuus ja kauppa eivät Tero Hemmilän mielestä sinänsä ole tehneet mitään väärää, vaan toimineet nykyisten lakien mukaan maksimoidessaan omaa tulostaan, mutta nykyinen meno ei voi jatkua.
– Kelkka on saatava käännettyä niin, että yrittäjätuloa ja pääomia alkaa kertyä myös alkutuotantoon. Se on koko elinkeinon jatkuvuuden ehto. Muutoin ruuantuotannon ja ruokaturvan perusta rapautuu, Hemmilä linjaa.
Tuottajien määrä on Suomen EU-vuosien aikana puolittunut, mutta silti ruokaa tuotetaan suunnilleen saman verran kuin ennen EU-jäsenyyttä. Osansa tässä on kasvin- ja eläinjalostuksella, mutta se on vaatinut tiloilta myös isoja investointeja ja muita tehostamistoimenpiteitä. Pinnistelyt tuotannon tehostamiseksi eivät kuitenkaan näy toivotusti tilipussissa. Maatalouden yrittäjätulossa on tapahtunut nimellishinnoillakin laskettuna pitkälti yli miljardin pudotus EU-jäsenyyden aikana.
– Olemassa oleva lainsäädäntö ei tue tasapainoista neuvotteluvoimaa ruokaketjussa, vaan tuottavuushyödyt valuvat muualle kuin tiloille.
Ruoka on yksi yhteiskunnan tärkeimmistä asioista, ja sen merkitys nousee erityisesti näinä levottomina aikoina. Jos maatalousyritysten kannattavuutta ei saada parannettua, se on vakava riski suomalaiselle ruokahuollolle ja huoltovarmuudelle.
– Tämä kyllä tiedostetaan, ainakin teoriassa. Hallitusohjelmaan on kirjattu, että ketjun alkupään asemaa on vahvistettava muun muassa elintarvikemarkkina- ja hankintalain muutoksilla.
Kaikkia markkinatalouksia raamitetaan lainsäädännöllä, jonka puitteissa ne toimivat. On yhteiskunnan vastuulla, että ruokaketjussa on lainsäädäntö, joka varmistaa tasapainoisemmat neuvotteluasetelmat ja kunnollisen toimeentulon maatalousyrityksille. Siten on mahdollista varmistaa koko ruuantuotannon ja maaseutuyrittäjyyden jatkumo.
– Meillä on vahvaa kotimaista elintarviketeollisuutta. Osa elintarvikeyrityksistä on osin tai kokonaan tuottajien omistuksessa. Omistajina maatalousyrittäjien on oltava valveutuneita ja huolehdittava, että tuottajien omistajuudelle löytyy jatkuvuutta, hän kehottaa.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?
Maa- ja metsätalousverotukseen tuli viime ja tänä vuonna joitain muutoksia, jotka parantavat maa- ja metsätilan verosuunnittelumahdollisuuksia. Ne kannattaa hyödyntää heti kevään veroilmoituksessa.
Käskyttävä johtaminen on historiaa. Hyvä johtaja on empaattinen, mutta myös jämäkkä ja johdonmukainen ja pystyy tekemään päätöksiä. Maanviljelijäkin tarvitsee johtamisoppia, sanoo Ilmo Aronen.
Suomen maataloutta pitää monipuolistaa ja saada ravinteet ja raaka-aineet kiertämään nykyistä tehokkaammin, sanoo yksikönjohtaja Anu Kaukovirta Luonnonvarakeskuksesta (Luke). Hän katsoo, että politiikkamuutos ja uudet kannustimet vauhdittaisivat tätä kehitystä.
Maatalous, maaseudun asiat ja elintarviketalous tulivat tutuiksi Päivi Kujalalle yritysneuvojana ja tukihallinnossa. Nyt hän edistää maaseudun elinvoimaisuutta tutkimuksen keinoin.
Veroasioista puhuttaessa sorrun helposti jatkuvaan pessimismiin. Veroja pitää maksaa liikaa ja ne kohdistuvat vääriin paikkoihin ja vääriin ihmisiin. Samoin ansioiden verotus on vääränlainen suhteessa pääomatulojen verotukseen, ja muutokset verotuksessa menevät aina väärään suuntaan. Entä kuinka paljon maatilan tuloksesta jäisikään itselle, jos veroja ja lainojen lyhennyksiä ei tarvitsisi maksaa lainkaan? Ihan vaan kyselen naapurin puolesta. Vuosi
Iso-Hiiden Kartanon marjatilalla on kehitetty itsepoimintaa jo 45 vuoden ajan. Asiakkaiden houkutteluun vaaditaan paljon muutakin kuin makoisia marjoja.
Takavuosina vääräleuat neuvoivat kotivävyn tai miniän paikkoja etsiskeleviä puolison valinnassa: "Mieluusti iäkkäiden vanhempien ainokainen, eikä sillä maatilalla ole muuten niin väliä, kunhan on runsaasti hakkuukypsää takametsää." Metsän merkitys maatilalla onkin perinteisesti ollut suuri. Metsästä saadaan lisätuloja, polttopuuta tai haketta, usein myös rakennusmateriaalia. Suomessa ei liene kovin montaa maatilaa, johon ei kuuluisi metsää. Metsän taloudellinen merkitys
Strategia on maatilan kompassi – se auttaa tekemään arjen päätöksiä, jotka vievät kohti tulevaisuuden tavoitteita. Hyvä suunnitelma tuo suuntaa, selkeyttä ja varmuutta myös maatilan metsäomaisuuden hoitoon ja hallintaan.
Kotimainen kasvinjalostus tuottaa oloihimme sopivia lajikkeita, mikä on yhä tärkeämpää ilmaston muuttuessa. Se on myös huoltovarmuuden ja kilpailukyvyn perusta, alleviivaa Borealin toimitusjohtaja Karri Kunnas.
Kotitilani pellot ja metsät sijaitsevat molemmin puolin Turku–Toijala-rataa. Vuosien mittaan on tullut selväksi, kumpi naapuruksista – rata vai tila – on David, kumpi Goljat. Radan ylittävän kylätien varteen on vuosikymmenien mittaan kasvanut kylä taloineen: muinaisen Varsinais-Suomen Seutukaavaliiton nimeämä poikkeuksellisen ehjänä säilynyt nauhakylä, varjeltava kulttuurikohde. Ratoja hallinnoineet, nimiä ja sijaintipaikkojaan vaihtaneet virastot ovat vuosien kuluessa pyrkineet
