Siirry sisältöön

Valkuaiskasvituotannon omavaraisuutta halutaan vahvistaa Euroopassa, sillä ilmastonmuutos ja geopoliittinen epävakaus uhkaavat maanosan ruokaturvaa. Esimerkiksi EU-maissa käytettävästä valkuaisrehusta noin 16 prosenttia on soijaa, joka tuodaan lähes täysin EU:n ulkopuolelta.

Kehityspäällikkö Anu Ellä Osuuskunta Länsi-Maidolta osallistui vuosina 2024–25 EU:n työryhmään, joka tarkasteli valkuaiskasvien mahdollisuuksia ja haasteita Euroopassa. Luupin alla olivat sekä kasvituotannon että rehuntuotannon valkuaiskasvit.

– Skandinaviaan soveltuvia valkuaispitoisia kasveja ovat herneet, härkäpapu, linssi, öljykasvit, apilat sekä virnat ja sinimailanen. Eteläisen Euroopan asiantuntijoiden oli vaikea ymmärtää, että pohjoisen oloissa ei pysty viljelemään kaikkia kasveja, Ellä kertoo.

Valkuaiskasvien lisäämistä pohdittiin keväällä Loimaalla seminaarissa, jonka järjesti Huoltovarmuutta ja muutoskestävyyttä -hanke.

Palkokasveille löytyy kysyntää etenkin vientimarkkinoilla.

Oppia muiden kokemuksista

Etelä-Euroopassa kasteluveden loppuminen uhkaa jo nyt valkuaiskasvien tuotantoa, koska niitä voi kasvattaa siellä ilman sadetusta vain talvikaudella. Työryhmä arvioi, että rehuntuotannon vyöhyke saattaa tulevaisuudessa siirtyä pohjoisemmaksi parempien vesivarojen takia.

– Etelässä tarvitaan investointeja vesienhallintaan, esimerkiksi vähemmän vettä käyttäviin kasteluputkiin. Täällä pohjoisessa pitäisi hyödyntää etelän kokemuksia ääriolosuhteista ja pohtia, mitä niistä voi oppia. Maamme etelärannikolla, esimerkiksi Varsinais-Suomessa, voitaisiin jo alkaa edistää valkuaiskasvien viljelyä – varsinkin nyt, kun viljantuotannon kannattavuus haastaa, Ellä korostaa.