Yhä useammat viljelijät ovat kiinnostuneet mehiläistarhaajien tarjoamista pölytyspalveluista. Pölytyksellä voidaan kasvattaa erityisesti mansikan, omenan, kuminan ja apilan satoa. Pölytyspalvelusta hyötyvät myös öljykasvit.

Karhion tilan rapsipellolla Ulvilassa Porin kupeessa käy melkoinen pörinä, kuten myös mehiläispesillä, jotka seisovat peltotien laidassa. Toisella puolen pesiä aukeaa komeakasvuinen ruishalme, minkä takana on toinen rapsipelto. Kesällä vielä odoteltiin, kuinka mehiläiset onnistuvat työssään pölyttäjinä. Syksyllä korjattiin muhkea rapsisato.

”Kun katsoo matalalta, niin silloin näkee hyvin parven rapsipellon päällä”, näyttää mehiläistarhaaja Matti Ruusunen, 62, joka on siirtänyt tänne tilaltaan Porista kaksitoista pesää poikansa Markus Ruususen, 23, kanssa.

Peltotien laita on kuitenkin vain yksi monista kohteista. Kaikkiaan Ruususet ovat tuoneet Karhion tilalle sata mehiläispesää pölyttämään rapsipeltoja, joita kasvaa runsaan sadan hehtaarin alalla.

”Tämä taitaa olla epävirallisesti kaikkein suurin pölytyskoe, mitä Suomessa on koskaan tehty. Sadan pesän toimittaminen toiseen kohteeseen ei ole aivan yksinkertaista”, Matti Ruusunen toteaa.

”Siirtämisen täytyy ensinnäkin tapahtua yöllä, jolloin lentomehiläiset ovat pesissään. Kuljetusautoon mahtuu kerralla kymmenisen pesää, mutta osa viitisenkymmentä kiloa painavista pesistä täytyy kantaa käsin pellolle, sillä kaikkiin kohteisiin ei ole helppo päästä. Pesiä on tällä hetkellä kahdessatoista eri paikassa. Niiden siirtäminen kesti kaksi viikkoa.”

Yhdessä pesässä on noin 30 000 mehiläistä, joista noin 10 000 on lentomehiläisiä.

”Lentomehiläinen tekee päivässä yleensä kahdeksan reissua ja käy yhdellä reissulla sadassa kukinnossa. Sen näkee lentoliikenteestä, että niillä on valot päällä. Nokat ovat keltaisina, vaikka lentomatka kestäisi vain minuutin. Siitepöly tuhrii koko naaman”, Matti Ruusunen selittää.

”Sillä on laukut jaloissa, mihin se pakkaa siitepölyä, jota tarvitaan uusien mehiläisten kasvattamiseen. Laukut ovat täynnä, kun mehiläinen lentää pesään. Mehiläisellä on niin tarkka suuntavaisto ja hajuaisti, että se menee omaan pesään, vaikka vieressä on muita pesiä. Jos se yrittäisikin mennä naapuripesään, hoitelisivat vartijat sen heti.”

 
Rapsit, rypsit ja kumina häviävät mehiläisen arvoasteikossa vadelmalle, joten ne täytyy houkutella rapsipellolle erityiskonstein.

Pölytys suunnitellen

Mehiläisistä ja pölytyksen merkityksestä on alettu puhua sekä maailmanlaajuisesti että Suomessa entistä enemmän, kun pölyttäjien määrä luonnossa on vähentynyt selvästi, erityisesti Yhdysvalloissa.

Koko maailmassa hyönteispölytyksen arvon on laskettu olevan noin 10 prosenttia koko ravinnontuotannon arvosta. Euroopassa mehiläispölytyksen osuuden kaikesta hyönteispölytyksestä on arveltu olevan 75–85 prosentin luokkaa.

Mehiläistarhauksen arvokkain tuote on juuri pölytys, moninkertainen verrattuna vuosittain tuotetun hunajan arvoon. Tutkimusten mukaan viidennes kaupallisen sadontuotannon arvosta tulee Suomessa mehiläispölytyksestä.

”Mehiläispölytyksestä on alettu puhua Suomessakin enemmän kolmen viime vuoden aikana, kun kaikki muut pölyttäjät ovat vähentyneet luonnossa. Siihen on varmaan monta syytä. Esimerkiksi säät ovat olleet monena talvena sellaisia, etteivät pölyttäjät ole talvehtineet kunnolla. Jos vesi menee esimerkiksi helmikuussa maamehiläisten pesään, ne jäätyvät ja kuolevat”, Matti Ruusunen kertoo.

”Varsinkin omenatarhaajat ovat olleet huolissaan, kun pölyttäjiä ei näkynyt juuri kukinta-aikaan juuri ollenkaan. Monet ovat ottaneet silloin pikaisesti yhteyttä pölytyspalvelua tarjoaviin mehiläistarhaajiin.”

”Pölytyspalvelun tarjoajalle tämä ei kuitenkaan ole ideaalitilanne. Työ vaatii suunnittelua ja aikaa. Pesät on valmistettava siirtokuntoon, ja ne pitää kuljettaa pölytyspaikoille oikeaan aikaan; kun 10 prosenttia pölytettävistä kukista on auki.”

Kun pesät on viety kohteeseen, on tarhaajan seurattava vielä parin viikon ajan, etteivät mehiläiset karkaa muualle. Mehiläistarhaajalla on parveilun estämiseksi omat keinonsa.

 
Porilainen Matti Ruusunen on Vuoden mehiläistarhaaja 2016. Hunajantuotannon lisäksi hän tarjoaa pölytyspalveluja.

Narrataan työhön

Mehiläisillä on omat suosikkikasvinsa, joista ne saavat enemmän ja paremmin mettä ja siitepölyä. Jos lähettyviltä löytyy puolen kilometrin säteellä parempia paikkoja, lentävät ne sinne.

”Yksi mehiläisten suosikkikasveista on vadelma, jonka merkitys hunajantuotannolle on niin suuri, että se määrää puolet koko Etelä-Suomen hunajasadon määrästä. Vadelma taas kukkii yleensä samaan aikaan kuin rapsit, rypsit ja kumina, joten mehiläiset täytyy silloin narrata muille pelloille siten, että niiltä otetaan pois ylimääräinen hunaja ja siitepöly. Muuten vadelma voittaa kilpailun”, Matti Ruusunen tietää.

”Ne ovat työvireessä, kun niillä tulee kiire kerätä mettä ja siitepölyä kasvaville mehiläisille. Pelto voidaan vielä käsitellä ennen kukintaa soluboorilannoituksella, mikä lisää meden eritystä kasveilla.”

”Karhion rypsipelloilla työskentelee kaikkiaan miljoona mehiläistä, kun pesiä on sata ja jokaisessa 10 000 lentomehiläistä. Jos niistä jokainen tekee päivässä kahdeksan reissua ja käy sadassa kukinnossa yhdellä reissulla, merkitsee se sitä, että ne pölyttävät 800 miljoonaa kukintoa päivässä.”

Ahkerat mehiläiset voivat lentää Ruususen mukaan jopa 40 kilometriä tunnissa. Ne elävät muutenkin hyvin säännöllistä elämää.

”Ne lähtevät ulos pesästä aamukuudelta ja palaavat sinne viimeistään iltakymmeneltä. Jos päivällä tulee kova sade, niin ne ovat minuutin sisällä kaikki pesässä.”

Pöytyällä ja Närpiössä

Markus Ruusunen tarhaa mehiläisiä jo neljännessä polvessa.

Suomen Mehiläishoitajain Liitto valitsi tänä vuonna Matti Ruususen Vuoden Mehiläistarhaajaksi 2016. Häntä kiitetään taitavaksi tarhaajaksi, joka on aina valmis auttamaan muita tarhaajia. Kolme vuotta sitten Ruususen tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos. Poika Markus tarhaa mehiläisiä jo neljännessä polvessa.

Ruususten tilalla Porissa viljellään kuminaa pääkasvina sekä heinää ja mehiläiskasveja, kuten apilaa. Mehiläispesiä on vajaa neljäsataa. Kesän aikana tilan mehiläisiä on pölytystehtävissä lähes kuudessakymmenessä osoitteessa.

Suomen Mehiläishoitajan Liiton sivuilta löytyvät lähes sadan pölytyspalveluja tarjoavan mehiläistarhaajan yhteystiedot. Pölytyspalvelun perushinta yhtä pesää kohden vaihtelee yleensä 80:n ja 150 euron välillä. Tämän päälle täytyy sopia työpalkkiosta, joka laskutetaan yleensä tunteina, ja matkakorvauksista.

”Mehiläishoitajat ovat yleensä yksinäisiä puurtajia. Meitä on tässä sentään kahden hengen työprikaati. Yksi, kaksi laatikkoa menee vielä helposti, mutta tiloilla riittää tähän aikaan vuodesta paljon muutakin tekemistä”, sanoo Matti Ruusunen.

”Isommilla mehiläistarhaajilla ei ole aikaa järjestää kesällä pölytyspalveluita ja pienemmät tarhaajat eivät pysty tekemään isompia siirtoja. Pölytyspalvelut ovat enemmänkin keskikokoisten tarhojen hommaa.”

Etäisyyksillä ja kilometreilläkin on merkitystä. Ruususilta on matkaa Karhion pelloille noin kolmekymmentä kilometriä, joten kuljetuksessa ei ole ongelmaa. Mutta Ruususet ovat siirtäneet pesiä myös kauemmaksi. Niitä on esimerkiksi viety jo viidentoista vuoden ajan apilaviljelmille Närpiöön, jonne on matkaa 150 kilometriä. Ruususilla on Porin lisäksi pysyvästi mehiläispesiä myös Pöytyällä.


Karhiot ja Ruususet kävivät yhdessä kiertämässä ja miettimässä hyvissä ajoin ennen kylvöjä, mistä löytyisivät sopivimmat sijoituspaikat mehiläispesille. Kuvassa vasemmalta Eero Karhio, Matti Ruusunen, Markus Ruusunen ja Jaakko Karhio.

Hyötyä kaikille

Jaakko Karhio, 58, kiinnostui pölyttäjäpalvelusta osallistuessaan keväällä Huittisissa öljykasvinviljelijän kevätpäiville. Vilja-alan yhteistyöryhmän VYRin järjestämässä tilaisuudessa puhuttiin myös pölytyksestä. Karhio ei paljon aikaillut, vaan otti jo samana päivänä yhteyttä Matti Ruususeen, joka on hänelle tuttu vuosikymmenten takaa.

”Mehiläistarhaus on tuttua puuhaa muutenkin, sillä isäni isä Lauri Karhio oli kiinnostunut mehiläistarhauksesta ja mukana perustamassa Suomen Mehiläishoitajain Liittoa. Samoin opiskellessani aikoinaan Ahlmanin maatalousoppilaitoksessa Tampereella oli siellä opettajana Pekka Köppä, joka puhui paljon hyönteisistä ja pölytyksen merkityksestä”, kertoo Jaakko Karhio.

Maatalousyhtymä Karhio viljelee Porin ympäristössä ohraa, vehnää, ruista ja rapsia. Viljelyssä on kaikkiaan neljäsataa hehtaaria.

”Öljykasveista maksettava hinta on noussut, joten viljelijöiden halukkuus viljellä niitä on lisääntynyt. Investoinnit biotalouteen lisäävät entisestään öljykasvien kysyntää. Rapsi on myös hyödyllinen viljelykierron kannalta, koska se on hyvä esikasvi viljalle. Lisäksi viljelijää helpottaa, kun rapsin puinti ajoittuu myöhäiseen syksyyn”, toteaa Eero Karhio, 28.

”Kävimme kaikki neljä yhdessä kiertämässä jo hyvissä ajoin ennen kylvöjä, mille peltolohkoille rapsi tulee ja missä olisi sopivimmat sijoituspaikat mehiläispesille”, kertoo Markus Ruusunen.

”Satoa pitäisi saada lisää niin paljon, että sekä viljelijä että mehiläistarhaaja hyötyisivät pölytyksestä. Se on tavoitteemme”, kiteyttää Matti Ruusunen.


Karhion rapsipelloilla työskentelee miljoona mehiläistä, jotka kantavat pesiin ahkerasti mettä ja siitepölyä.

Satotoiveet täyttyivät

Syyskuun loppupuolella tiedetään, kuinka kokeilu onnistui. Eräs Karhioiden tuttu oli silmäillyt peltoja ja todennut, että teillä on tainnut olla täällä työssä mehiläisiä, kun rapsi on painunut alas palkojen painosta. Hän oli käyttänyt itsekin mehiläisiä pölytyksen apuna. Eero Karhio onkin varsin tyytyväinen satoon.

”Nyt voi jo sanoa, että rapsin hehtaarisato on meillä 20–25 prosenttia parempi kuin viime vuonna. Säät ovat olleet suotuisat rapsille täällä Porin suunnassa, mutta arvioisin mehiläisten vaikuttaneen satoon ratkaisevasti”, toteaa Eero Karhio puinnin lomasta.

”Mehiläispesät sijoitettiin vähän epätasaisesti eri paikkoihin, koska niitä oli helpompi kuljettaa tietyille lohkoille. Hehtaarisadot näyttävät olevan suurimmat juuri siellä, missä oli eniten pesiä. Viime vuonna meillä oli rapsin keskihehtaarisato noin 2 000 kiloa, nyt se on joillain lohkoilla jopa yli 3 000 kiloa. Mutta meillä on myös rapsilohkoja, joilla sato jää vähän alemmaksi, koska niillä kävi heinäkuussa pakkanen.”

Eero Karhion mukaan tulokset ovat sellaisia, että ne kannustavat jatkamaan yhteistyötä mehiläisten ja mehiläistarhaajan kanssa jatkossakin.

Mehiläistarhaajille kulunut kesä ei ole ollut hyvä oikein missään päin Suomea. Kesän hunajasato jäänee vain puoleen normaalista. Saman toteaa Matti Ruusunen.

”Heinäkuun kylmät yöt vaikuttivat paljon. Mesi ei noussut kukkiviin kasveihin kunnolla, kun yölämpötila oli monta viikkoa vain muutamassa asteessa. Ilman kylmää jaksoa hunajaa olisi voinut tulla ihan eri tavalla. Mutta yksi kesä ei vielä mitään ratkaise. Yhteistyötä kannattaa jatkaa.”

Suomen Mehiläishoitajain liiton mukaan yhä useampi tarhaaja tarjoaa pölytyspalvelua viljelijöille. Myös viljelijät ovat entistä kiinnostuneempia maksamaan onnistuneesta pölytyksestä. Mehiläispölytyksen arvo tärkeimpien suomalaisten viljelykasvien viljelyssä on vähintään 60 miljoonaa euroa. n

RIITTA SAARINEN, teksti
ANTTI SARAJA, kuvat