Kesän kasvinsuojelussa tuholaiset puhuttivat varmasti eniten. Alkukevään lämpöpiikki suosi kotimaisia tuholaisia. Sen lisäksi saatiin tuulten mukana isot pilvet kirvoja ja kaalikoita.
Kun sää suosii lentäviä tuholaisia, koolla on koko jengi eikä vain yksi laji. Se koettiin viime kesänä. Kirvaennuste osoitti jo etukäteen kovaa kirvavuotta. Sen lisäksi tuuli toi etelästä isot pilvet lisää kirvoja.
”Kirvojen aiheuttamat satotappiot ovat ruotsalaisissa tutkimuksissa olleet 10–20 prosentin luokkaa”, tuoteryhmäpäällikkö Katri Haavikko Hankkijalta sanoo. Kirvojen levittämä virussaastunta kaurassa voi tuhota sadon kokonaan.
Hän kertoo Amaretto-vehnäpelloista, joissa kasvusto jäi lyhyeksi, tähkiminen tapahtui tavallista aikaisemmin ja tähkä jäi lyhyeksi.
”Yksi syy ilmiölle voivat olla kirvat. Ne imevät kasvustoa silloin, kun jyväluku määräytyy”, Haavikko pohtii.
Niillä seuduilla, joissa alkukesällä satoi kunnolla, viljat olivat nopeasti kirvoilta turvassa. Kirvoja myös ruiskutettiin hyvin.
Kun lentäviä tuholaisia on runsaasti, on runsaasti myös hyviksiä: ”Kukkakärpäsiä tuli myös paljon tuulten mukana. Niiden toukat syövät kirvoja. Samoin leppäkerttuja tuli paljon ennen kotimaisen kannan syntymistä”, Haavikko kertoo.
Ripsiäisiä oli paljon; niin että kelta-ansat olivat täynnä. Ripsiäiset tekevät lehtiin puhtaan valkeita, tähtimäisiä laikkuja. Niiden aiheuttamat satotappiot jäivät Haavikon mielestä kuitenkin pieniksi. Monin paikoin hyvät kasvuolot kompensoivat hyvin ripsiäisten aiheuttamia lehtivihreähävikkejä.
Tähkäsääskiruiskutuksia tehtiin melko paljon. Vehnän tähkäsääski on keltainen tai oranssi tuholainen. Se vioittaa ja surkastuttaa jyviä. Pahimmillaan jopa puolet jyvistä voivat olla surkastuneita.
Myös Hessenin sääskiä ilmaantui myöhäisessä kasvuvaiheessa. Niiden jäljiltä löytyi katkenneita viljan korsia.
Öljykasveista löytyi kesän mittaan niin kirppoja, rapsikuoriaisia kuin kaalikoin toukkiakin.
”Kaalikoit olivat aika iso ongelma. Epäiltiin, että tuulten mukana tulleet kaalikoipilvet ovat ainakin osaksi pyretroidin kestäviä”, Haavikko sanoo.
Jos aikuiset kaalikoit ovat resistenssejä eli kestäviä pyretroideille, ovat toukatkin.
Kestäviä ötököitä varmasti esiintyi, mutta ensin Haaviko kehottaa miettimään oman ruiskutustekniikkansa: ”Siinä voi olla päivitettävää. Kaksoisviuhkasuuttimilla saa tuotteen varmasti menemään lehden alapinnalle.”
Vaikeaksi ruiskutuksen teki se, että pellolla oli samaan aikaan kaalikoin munia, toukkia ja aikuisia. Mukana saattoi olla myös toisen sukupolven lentäviä yksilöitä, jotka munivat edelleen. Muniin ruiskutus ei tehoa.
Rapsikuoriainen näivettää öljykasvin nupun. Kaalikoin toukka rouskuttaa nuppua, ja jäljelle jää vain ranka.
”Kun molempia on ollut kasvustossa yhtä aikaa, on näkynyt hyytyvää kukintaa. Pelto on jäänyt vaaleaksi ja kukinta on kestänyt vain lyhyen aikaa”, Haavikko kuvailee.
Hän arvioi kaalikoin aiheuttaman satotappion haarukkaan 20–60 prosenttia. Myös litusääskiä havainnoitiin valitettavan paljon. Useissa tapauksissa ne viimeistelivät koiden aiheuttaman satotappion.
’”On silti syytä muistaa, että myös kaalikoittomia peltoja esiintyi”, Haavikko toteaa. Tuholaisten määrissä eri puolella maata ei juuri eroja ollut, mutta tietysti kasvilajipainotukset Suomen eri osissa aiheuttivat eroja niiden aiheuttamien tuhojen määrässä.
Kaalikoin toisen sukupolven toukat voivat vioittaa lituja. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto TUKES myönsi 120 vuorokauden poikkeusluvan käyttää Decistä tai Karate Zeonia kaalikoin torjuntaan rypsillä ja rapsilla kukinnan jälkeen.
Ruiskutuksia tehtiin kuitenkin vähän, Haavikon arvion mukaan korkeintaan joitakin satoja hehtaareita.
Kasvustojen tarkkailu erittäin tärkeää
Mitä tästä tuholaiskesästä voi oppia, mitä on edessä ensi kesänä?
”Tarkkailu on ihan älyttömän tärkeää, ja sitä on tehtävä riittävän varhain kasvukaudella”, Haavikko korostaa. Nyt kaalikoihin herättiin liian myöhään.
Intensiivisistä lämpöjaksoista hyötyy aina jokin tuhotyönteinen. Siksi monipuolinen tarkkailu ja peltojen havainnointi IPM-ajattelun mukaisesti on tärkeää.
Pellervo-lehti ja siitä myöhemmin eriytetty Maatilan Pellervo on toiminut keskeisenä julkaisuna ja tiedonlähteenä suomalaisen maatalouden ja osuustoiminnan kehityksessä. Lehden 125-vuotinen historia kietoutuu vahvasti yhteen maatalouden merkittävien vaiheiden kanssa.
Maaltamuuton siemen kylvettiin 1970-luvulla, kun ylituotantoa ryhdyttiin purkamaan urakalla ja öljykriisi nostatti polttonesteiden hintoja. Monesta tuvasta sammutettiin valot. 1990-luvulla lama-aika kuritti ja EU-aika lähestyi.
Kasvinviljelyyn ja broilerinkasvatukseen keskittyneellä Jartun tilalla katsotaan ennakkoluulottomasti tulevaisuuteen. Viime kesänä tehtiin kaksi uutta avausta: siirryttiin sokerijuurikkaan viljelyssä robottiaikaan ja aloitettiin leikkokukkien kasvatus avomaalla.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Maatilojen kokonaistulovirta oli 7,1 miljardia euroa vuonna 2024. Maatalouden myyntitulot laskivat kolme prosenttia edellisvuodesta, kun taas metsänmyyntitulot nousivat, samoin tulotuet maksatussiirtymien vuoksi. Myös sivuansiotuloissa oli pientä nousua. Kaikkiaan kokonaistulovirta kasvoi prosentin vuodesta 2023.
Poliitikot ja etujärjestöt puhuvat paljon marginaaliverosta. Vaikuttaako marginaalivero maatilayrityksen verosuunnitteluun? Puretaanpa myös muutama marginaaliveroa koskeva myytti.
Raivaussahaostoksilla perehdytään runkoputken pituuteen, tärinänvaimennukseen, moottoritehoon ja kulmavaihteeseen. Iso merkitys työssä jaksamiselle on myös valjailla.
Lähes jokaisella maatilalla on elinkaarensa aikana tarve ulkopuoliselle rahoitukselle. Velka voi olla tehokas työkalu, joka mahdollistaa kasvun ja uudistumisen, kunhan sitä käytetään harkiten ja tavoitteellisesti.
Suomen ensimmäinen tilaviinimyymälä avattiin vuonna 1995 Kuopion Vaajasalon saareen. Hallmanin perhe on kehittänyt marjaviinejä yli 30 vuoden ajan − ja yhtä kauan navigoinut tiukassa alkoholilainsäädännössä.
Maatiloilla on perinteisesti tehty paljon muutakin kuin pelkästään viljelty kasveja tai tuotettu maitoa, lihaa tai kananmunia. Kautta aikojen tyypillisin liitännäiselinkeino on ollut tilan ulkopuolelle tehty maataloustyö, jossa on hyödynnetty tilan koneita tai rakennuksia. Useimmiten se on ollut koneurakointia viljelijäkollegoiden pelloilla, teiden talvikunnossapitoa tai tilan kuivurin vuokraamista naapuritilojen käyttöön. – Mitä parhainta olemassa olevan kaluston hyötykäyttöä,
