Kesän kasvinsuojelussa tuholaiset puhuttivat varmasti eniten. Alkukevään lämpöpiikki suosi kotimaisia tuholaisia. Sen lisäksi saatiin tuulten mukana isot pilvet kirvoja ja kaalikoita.
Kun sää suosii lentäviä tuholaisia, koolla on koko jengi eikä vain yksi laji. Se koettiin viime kesänä. Kirvaennuste osoitti jo etukäteen kovaa kirvavuotta. Sen lisäksi tuuli toi etelästä isot pilvet lisää kirvoja.
”Kirvojen aiheuttamat satotappiot ovat ruotsalaisissa tutkimuksissa olleet 10–20 prosentin luokkaa”, tuoteryhmäpäällikkö Katri Haavikko Hankkijalta sanoo. Kirvojen levittämä virussaastunta kaurassa voi tuhota sadon kokonaan.
Hän kertoo Amaretto-vehnäpelloista, joissa kasvusto jäi lyhyeksi, tähkiminen tapahtui tavallista aikaisemmin ja tähkä jäi lyhyeksi.
”Yksi syy ilmiölle voivat olla kirvat. Ne imevät kasvustoa silloin, kun jyväluku määräytyy”, Haavikko pohtii.
Niillä seuduilla, joissa alkukesällä satoi kunnolla, viljat olivat nopeasti kirvoilta turvassa. Kirvoja myös ruiskutettiin hyvin.
Kun lentäviä tuholaisia on runsaasti, on runsaasti myös hyviksiä: ”Kukkakärpäsiä tuli myös paljon tuulten mukana. Niiden toukat syövät kirvoja. Samoin leppäkerttuja tuli paljon ennen kotimaisen kannan syntymistä”, Haavikko kertoo.
Ilmavirtausten mukana tuli Suomeen useita kaalikoiparvia. Toukat syövät öljykasvien nuppuja.
Tuholaisia vielä tähkävaiheessa
Ripsiäisiä oli paljon; niin että kelta-ansat olivat täynnä. Ripsiäiset tekevät lehtiin puhtaan valkeita, tähtimäisiä laikkuja. Niiden aiheuttamat satotappiot jäivät Haavikon mielestä kuitenkin pieniksi. Monin paikoin hyvät kasvuolot kompensoivat hyvin ripsiäisten aiheuttamia lehtivihreähävikkejä.
Tähkäsääskiruiskutuksia tehtiin melko paljon. Vehnän tähkäsääski on keltainen tai oranssi tuholainen. Se vioittaa ja surkastuttaa jyviä. Pahimmillaan jopa puolet jyvistä voivat olla surkastuneita.
Myös Hessenin sääskiä ilmaantui myöhäisessä kasvuvaiheessa. Niiden jäljiltä löytyi katkenneita viljan korsia.
Rypsipellossa koko eläintarha
Öljykasveista löytyi kesän mittaan niin kirppoja, rapsikuoriaisia kuin kaalikoin toukkiakin.
”Kaalikoit olivat aika iso ongelma. Epäiltiin, että tuulten mukana tulleet kaalikoipilvet ovat ainakin osaksi pyretroidin kestäviä”, Haavikko sanoo.
Jos aikuiset kaalikoit ovat resistenssejä eli kestäviä pyretroideille, ovat toukatkin.
Kestäviä ötököitä varmasti esiintyi, mutta ensin Haaviko kehottaa miettimään oman ruiskutustekniikkansa: ”Siinä voi olla päivitettävää. Kaksoisviuhkasuuttimilla saa tuotteen varmasti menemään lehden alapinnalle.”
Vaikeaksi ruiskutuksen teki se, että pellolla oli samaan aikaan kaalikoin munia, toukkia ja aikuisia. Mukana saattoi olla myös toisen sukupolven lentäviä yksilöitä, jotka munivat edelleen. Muniin ruiskutus ei tehoa.
Rapsikuoriainen näivettää öljykasvin nupun. Kaalikoin toukka rouskuttaa nuppua, ja jäljelle jää vain ranka.
”Kun molempia on ollut kasvustossa yhtä aikaa, on näkynyt hyytyvää kukintaa. Pelto on jäänyt vaaleaksi ja kukinta on kestänyt vain lyhyen aikaa”, Haavikko kuvailee.
Hän arvioi kaalikoin aiheuttaman satotappion haarukkaan 20–60 prosenttia. Myös litusääskiä havainnoitiin valitettavan paljon. Useissa tapauksissa ne viimeistelivät koiden aiheuttaman satotappion.
Rapsikuoriaiset pureskelevat öljykasvien kukkanuppuja ja syövät siitepölyä. Sen seurauksena kukinta myöhästyy ja heikkenee.
Poikkeusluvalla ruiskutettiin vähän
’”On silti syytä muistaa, että myös kaalikoittomia peltoja esiintyi”, Haavikko toteaa. Tuholaisten määrissä eri puolella maata ei juuri eroja ollut, mutta tietysti kasvilajipainotukset Suomen eri osissa aiheuttivat eroja niiden aiheuttamien tuhojen määrässä.
Kaalikoin toisen sukupolven toukat voivat vioittaa lituja. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto TUKES myönsi 120 vuorokauden poikkeusluvan käyttää Decistä tai Karate Zeonia kaalikoin torjuntaan rypsillä ja rapsilla kukinnan jälkeen.
Ruiskutuksia tehtiin kuitenkin vähän, Haavikon arvion mukaan korkeintaan joitakin satoja hehtaareita.
Kasvustojen tarkkailu erittäin tärkeää
Mitä tästä tuholaiskesästä voi oppia, mitä on edessä ensi kesänä?
”Tarkkailu on ihan älyttömän tärkeää, ja sitä on tehtävä riittävän varhain kasvukaudella”, Haavikko korostaa. Nyt kaalikoihin herättiin liian myöhään.
Intensiivisistä lämpöjaksoista hyötyy aina jokin tuhotyönteinen. Siksi monipuolinen tarkkailu ja peltojen havainnointi IPM-ajattelun mukaisesti on tärkeää.
SAARA LIESPUU, teksti ja kuvat
Luomussa tuholaiset ovat todellinen haaste
Viime kesä oli luomutiloilla vähintäänkin haastava. Kirvat tekivät tuhoja viljoilla.
”Kauroissa näkyi jonkin verran kääpiökasvuviroosia. Kuivuus, märkyys ja jopa hallat vielä korostivat tuholaisten aiheuttamia ongelmia – tai toisin päin”, Luomuliiton asiantuntija Erkki Vihonen toteaa.
Kaalikoit iskivät myös luomupelloille. Kevätrypsit tuhoutuivat monin paikoin täysin sen takia. Syysrypsiala jäi hankalan talven takia pieneksi, mutta talvesta selvinneillä pelloilla koivioituksia esiintyi jonkin verran.
Syysviljoilla on riesana tänä syksynä etanat, jotka saattavat tehdä pahaakin tuhoa varsinkin syysöljykasveilla.
Kirvoja ja kaalikoita vastaan ei luomussa ole käytännössä mitään tehtävissä. Houkutuskaistat toimisivat jossakin määrin kaalikoin ja kirvojenkin kanssa, mutta niitä harvoin on.
”Saneerauskasveina käytetyt retikat näyttivät keräävän kaalikoita enemmän kuin esimerkiksi viljellyt kaalit”, Vihonen sanoo.
Kylvöajalla voi yrittää tuholaisia torjua. Jos kylvöä myöhästyttää, on tuholaisten ensimmäinen sukupolvi jo löytänyt mieleisen pellon muualta, mutta seuraavat sukupolvet voivat vaihtaa paikkaa. Myös aikainen kylvö saattaa pelastaa tilannetta.
”Tänä vuonna on hankala sanoa, mikä olisi ollut parasta. Ehkä myöhään kylvetyt kasvit näyttivät parhaimmilta. Tärkeintä on, että kylvöt tulevat nopeasti oraalle ja kasvustot pysyvät tämänkin jälkeen hyvinä”, Vihonen toteaa.
Kasvustolle pitäisi taata hyvät kasvuolot maan kasvukunnon kautta. Se parantaa mahdollisuuksia selviytyä tuholaisia vastaan.
Monipuolinen ja aktiivinen viljelykierto on hyödyksi myös tuholaistorjunnassa. Se takaa tuholaisten vihollisille paremmat olot ja näin vähentää tuholaispainetta.
Ensi kesän tuholaistilannetta on vaikea vielä ennustaa, mutta Vihonen kehottaa varautumaan jälleen rajojen takaa tuleviin tuholaisiin.
”Houkutuskaistojen käyttö erikoiskasvien suojana voisi olla hyvä sadon varmistamiseksi. Aktiivinen viljelykierto on luomussa tärkeää. Monesti unohdetaan, että kannattaa mahdollisimman hyvin suojella luontaisten predaattorien eli tuholaisten saalistajien ja petojen elinympäristöä.” – SL
