Ilvessaaren tilaa on viidentoista vuoden ajan kasvatettu pala palalta rakentaen. Vuosi sitten valmistui viimeisin laajennus, jonka myötä tilalla siirryttiin lypsyrobottiaikaan. Samalla kaikki lypsävät saatiin saman katon alle.
Fyysisen työn tekijän rooli vaihtuu enemmälti tarkkailijan tehtävään, kun lypsyaseman remontoinnin sijaan Ilvessaaren tilalle hankittiin kolme lypsyrobottia ja lypsävien määrä kasvoi 170:een.
”Nyt käyttökokemuksia on vuoden ajalta. Paljon on opittu, joskin edelleen on paljon opittavaa. Hyvältä tämä näyttää, sillä asemalypsyssä keskituotos oli 10 000 kiloa. Viimeisen seitsemän kuukauden aikana se on kivunnut 11 200 kiloon”, isäntäpari Merja ja Jari Ilvessaari sanoo.
Aiemmin lehmät lypsettiin kahdesti päivässä. Monesti aamulla lehmien alla oli maitolammikko. Kolmeen lypsykertaan siirtyminen olisi vaatinut lisätyöntekijöiden palkkaamista eikä sitä nähty järkeväksi ratkaisuksi.
”Märehtimisen ja esimerkiksi kiiman seuraaminen on nyt paljon helpompaa, sillä älypantojen kautta välittyy olennaista tietoa eläimen käytöksestä. Robotin tuottamasta tiedosta päivittäisen maitomäärän seuraaminen helppoa. Aivan kaikkea robotin tuottamaa tietoa emme osaa vielä täysin käyttää hyödyksi”, arvioi Merja.
Ilvessaarilla siirryttiin kerralla kolmen robotin aikakauteen. Lehmät tottuivat uuteen lypsytapaan nopeasti.
Lehmien älypantojen välityksellä saatavaa data antaa taustatietoa eläinten terveystarkastuksia silmälläpitäen.
Kun koko ajan robotilta välittyy ajantasaista tietoa lehmäkohtaisista maitomääristä, voi ruokinnassa tehtyjen muutosten vaikutukset nähdä nopeasti, usein jo seuraavana päivänä.
Ruokintasuunnitelman säätäminen säilörehuerien mukaan on aiempaa tarkempaa.
Tilalla on ollut aperuokinta kohta 15 vuotta, mutta robottien myötä ruokintaan on pitänyt Ilvessaarien mukaan kiinnittää aiempaa enemmän huomiota.
”Navetan käyttöönotto sujui hyvin ja lehmät oppivat nopeasti robotille, mutta ensimmäinen rehuresepti oli liian väkevä. Alkukesän säilörehu oli niin tymäkkää tavaraa, että viljan ja rypsin osuutta olisi pitänyt vähentää. Energiapitoinen rehu teki lehmät niin kylläisiksi, ettei niitä kiinnostanut mennä robotille syömään väkirehua. Siinä oli melkoinen työ lykkiä lehmiä lypsylle”, Jari kertoo.
Toinen vastaava opetus saatiin, kun täysrehu pääsi loppumaan ja se jouduttiin lennosta vaihtamaan erilaiseen rehuun. Liian nopea muutos näkyi jälleen lehmäliikenteen jumiutumisena.
”Nyt hankinnassa on toinen rehusiilo, jotta jatkossa rehulaadun vaihtaminen voidaan tehdä vähitellen.”
Merja ja Jari Ilvessaari ovat tyytyväisiä uuteen navettaan, jossa kaikki lypsävät ovat samassa tilassa, vasikoilla ja nuorkarjalla on omat navettansa.
Paperihommista tilanpitoon
Vielä 2000-luvun taitteessa Jari työskenteli maaseutusihteerinä Karviassa ja Merja lastenhoidon ohella 4H-neuvojana.
”Kävin Kurikan Ilvesjoella sijaitsevalla kotitilallani auttelemassa minkä muilta töiltä ehdin. Tällöin varmistui, että lähdemme jatkamaan tilaa maitotilana. Sukupolvenvaihdokseen varauduimme hyvissä ajoin ostamalla valtiolta pellonraivaukseen sopivaa metsää.”
1990-luvun puolella Jarin isä ja vaari olivat laajentaneet yhdeksän lehmän navetan parillekymmenelle lehmälle.
Jarin siirryttyä isännöimään tilaa vuonna 2002, aloitettiin saman tien uuden pihaton rakentaminen. Siitä saakka rakentamista on riittänyt lähes joka kesälle niin, että laitumesta on lohkaistu 2,5 hehtaarin ala rakennuksille sekä rehusiiloille ja lietelantaloille.
Eläinmäärää kasvoi kaiken aikaa, ja vuonna 2010 rakennettiin seuraava pihattorakennus, maakuuhalli, jossa oli tilaa niin hiehoille kuin lypsylehmillekin. Välikäytävän kautta lypsylehmien ryhmä ajettiin lypsylle vanhempaan pihattoon.
”Lehmien liikuttelu oli talvipakkasella ikävää puuhaa. Lisäksi vanhat navetat alkoivat olla remontin tarpeessa ja tilanpuute oli polttava. Lypsyasemakin olisi vaatinut kunnostusta”, Jari perustelee.
Robottien asentamista vanhoihin tiloihin ei nähty toimivana vaihtoehtona. Pohdintojen jälkeen päätettiin laajentaa lypsyhallia ja rakentaa se varta vasten robottilypsyä palvelevaksi. Robottien taakse, tarkkailutilan läheisyyteen tehtiin poikimakarsinat sekä tila umpilehmille.
Ilvessaarten navettalaajennuksessa asemalypsy vaihtui kolmeen lypsyrobottiin. Parsipaikkojen lisäksi rakennettiin poikima-alue. Nyt kaikki lypsävät ja umpilehmät ovat saman katon alla.
Navetta lähes 200 lehmälle
Vanha osassa neliöitä oli 1 200, laajennuksessa tilamäärä yli kaksinkertaistui. Rakennuksella on nyt pituutta 73 ja leveyttä 30 metriä. Parsipetejä on 196, lisäksi on poikima-alue ja erotteluparret.
Uuden ja vanhan osan eroa tuskin huomaa, sillä kehät ovat samanlaiset kuin vanhassa.
Rakennusmääräysten kiristymisen kehät ovat aiempaa paksumpia. Ulkokate on pressumainen, Alkorplan-pvc-yksikerroskate (pelti-villa-kerni).
”Kaarihalli on rakenteeltaan samankaltainen kuin ratsastusmaneesit, sillä kantavia pystytolppia ei ole keskellä lattiaa.
Kehät ovat Late Rankenteet Oy:n valmistamat. Katto on tehty Alkorplan-pvc -yksikerroskatteella, jossa on pelti-, villa ja kerni.
Liimapuupalkkeja on 3,6 metrin välein. Niiden ansiosta lehmillä on ”ruokailuloossit”, joissa aremmillakin lehmillä on rauha syödä visiiripöydältä”, Jari kertoo.
Verhoseinäisessä navetassa on luonnollinen ilmanvaihto. Kesäaikaan ilmanvaihtoa voidaan tehostaa nostamalla visiirit ylös.
Laajennuksen yhteydessä vanhat valaisimet vaihdettiin ledeihin sekä rakennettiin teknisiä tiloja ja toimisto-tarkkailutila navetan yläkertaan. Sieltä näkee poikimakarsinaan ja voi muutenkin silmäillä navetan tapahtumia. Lannanpoisto hoidetaan raapoin.
Vasikkatilat ovat siistit ja helposti puhdistettavat.
Uudisosan valmistuttua vanha pihatto kunnostettiin hiehoille. Vanhimmasta navetasta purettiin parret sekä lypsyasema kokoomatiloineen ja se kunnostettiin pikkuvasikoille – ternistä puolivuotiaille.
Navetan laajennus vanhojen tilojen kunnostustöineen ja robotteineen maksoi verottomana 1,1 miljoonaa euroa. ”Mikäli olisimme päätyneet tekemään kokonaan uuden navetan, kustannukset olisivat olleet aivan toista luokkaa. Kaikkea rahaa ei kannata kiinnittää seiniin, vaan sitä pitää jäädä myös esimerkiksi peltojen kunnostukseen”, isäntäpari tähdentää.
Kokonaisuudessaan ratkaisu on onnistunut. Nyt kaikki eläintilat ovat järkeviä, toimivia kokonaisuuksia, mikä säästää turhalta työltä.
Ei velkaa velan päälle
Ilvessaaren tilalla rakentaminen on toteutettu vaiheittain ja pyritty pitämään kustannukset kohtuullisina. Yksi emännän ja isännän perusperiaatteista on se, että lompsan pitää olla kunnossa ennen kuin lähdetään investoimaan. Kun rakentamista on jaksotettu, edellisiä lainoja on ehditty lyhentämään ennen uuden lainan ottoa. Tulorahoitus on investointien toteuttamisessa ollut velkarahaa suuremmassa roolissa.
”Vaikka välillä on tehty isoja kauppoja, kassakriisiltä olemme välttyneet”, rahaliikenteestä vastaava emäntä sanoo.
Navetassa on visiiriruokinta. Kesällä visiirit voidaan nostaa ylös ilmanvaihdon tehostamiseksi.
”Lähtökohtaisesti homman pitäisi mennä niin, ettei velkamäärä kohoa merkittävästi yli vuosiliikevaihdon. Vielä lainaa on puolitoistakertaisesti liikevaihtoon nähden. Tänä vuonna tilanne tasapainottunee, mikäli päästään yli miljoonan euron liikevaihtoon”, isäntä arvioi.
Monelle kokemattomalle rakentajalle voi tulla yllätyksenä se, kuinka paljon rahaa kuluu erilaisiin lupamaksuihin, suunnitteluun, vesi- ja viemäritöihin sekä sähköliittymiin ennen varsinaista rakentamista.
Vaikka navettarakentamiseen saa investointiavustusta ja korkotukilainaa, laskut on maksettava itse ennen tukien saantia. On myös varauduttava siihen, etteivät rahat kolahda tilille odotetussa aikataulussa, etenkin kesäkaudella tai vuoden vaihtuessa rahojen tulo Mavilta ja Elyltä voi kestää viikkokaupalla. ”Pankin kanssa kannattaa neuvotella riittävän suuresta limiittilainasta käyttöpääoman turvaamiseksi”, muistuttaa Merja.
Parsirakenteen ansiosta lehmä peruuttaa hieman ennen ylösnousua, jolloin lanta osuu lantakäytävälle eikä pedille.
Maatilasta osakeyhtiö
Ilvessaaren tila yhtiöitettiin vuonna 2015. Se on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. Isäntäpari harmitteleekin, ettei yhtiöittämistä tehty jo silloin, kun maidontuotannon kannattavuus oli parempi. ”Toisaalta meillä oli jäljellä sukupolvenvaihdoslainaa, ja varainsiirtoverohelpotus pystyttiin käyttämään hyödyksi”, Jari miettii.
”Osakeyhtiössä talouden seuranta on selkeää, kun yhtiön varat ja velat ovat eri korissa yksityistalouden kanssa”, Merja Ilvessaari sanoo.
”Yhtiömuotoisuus parantaa myös verosuunnittelun mahdollisuuksia ja tasoittaa vuoden kulkua. Enää ei vuodenvaihteen lähestyessä tarvitse väkisin tehdä tilinpäätösostoja”, Jari Ilvessaari sanoo.
Osakeyhtiön perustaminen on yksinkertaista, mutta sen jälkeen alkaa työläämpi osuus, kun varat, velat ja vakuutukset ynnä muut pitää siirtää yhtiön nimiin.
Ylioppilasmerkonomiksi kouluttautunut emäntä hoiti kymmenen vuotta kirjanpidon itse ja agrologi-isäntä teki veroilmoituksen. ”Nyt kirjanpidosta huolehtii tilitoimisto, joskin edelleen lasken ja maksan palkat itse”, Merja kertoo.
”Maatilojen yhtiöittäminen on viime vuosina yleistynyt. Monelle tilalle se on toimiva ratkaisu, mutta kukkaron pitää olla kohtuullisessa kunnossa, jotta se kannattaa ja siitä on todellista hyötyä”, Jari perustelee.
Propelit tehostavat ilmanvaihtoa.
Urakoitsijat apuna
Merja ja Jari Ilvessaari ovat maidontuotannon lisäksi kasvattaneet tilan peltopinta-alan monikertaiseksi. ”Maakaupoissa on ollut onneakin mukana. Ensin saimme ostaa valtiolta edukkaasti, pellonraivaukseen sopivaa metsää, sitten Vapolta hiekkapohjaisia entisiä turpeenottoalueita.”
Kunnostuksen jälkeen niistä on tullut erinomaisia peltoja kymmenien hehtaarien lohkoissa. Niiltä onnistuttiin isännän mukaan korjaamaan syksyn märkyydestä huolimatta erinomainen sato. ”Tuolta 80 hehtaarin alalta puitiin 200 tonnia jyviä, tehtiin 500 tonnia rehua sekä 300 paalia olkea.”
Kaikkiaan tilalla on viljelyksessä 271 hehtaaria vuokramaineen. Noin puolet peltoalasta on nurmella.
Omana työnä levitetään lietteet, tehdään kylvöt, muokkaukset ja kynnöt. Urakoitsijoiden tinkinä on säilörehun tekeminen ajosilppurilla tai paalaten sekä puinti.
”Appeeseen laitan säilörehua, rypsiä, murskeviljaa, ohrarehua tai tuoreleikettä sekä olkea kuidunsaannin varmistamiseksi. Tuorerehusatoja pyrin sekoittamaan ravintoarvojen tasapainottamiseksi. Lehmille teen appeen kerran päivässä, nuorkarjalle joka toinen päivä ja umpilehmille välipäivinä”, Jari Ilvessaari kertoo muonituksesta.
