Mallasohran viljely on haasteellista. Kasvi vaatii sopivanlaisen savi- ja hietamaan, jonka pH- ja ravinnearvot ovat kohdallaan. Lisäksi tarvitaan paneutumista ja ammattitaitoa. Uusien lajikkeiden hehtaarisadot ovat aiempaa suurempia; ne kiinnostavat viljelijöitä.
Riihimäkeläinen Seppo Pitkänen, 64, on yksi Viking Maltin viidestäsadasta sopimusviljelijästä, joka toimittaa mallasohraa Lahden mallastamolle. Itse asiassa Alitalon tilalta on lähetetty mallasohraa Lahteen niin kauan kuin hän muistaa, ainakin 1960-luvulta lähtien.
”Viljelen täällä Riihimäen Herajoen kylässä erikoiskasveja: mallasohran lisäksi heinänsiementä ja vehnää ja välillä myös öljykasveja. Omia peltoja on vajaa 80 hehtaaria ja vuokramaita runsaat 60 hehtaaria. Mallasohraa olen viljellyt yleensä 60–80 hehtaarin alalla. Heinänsiemenen olen myynyt Lantmännen Agrolle ja vehnän Myllyn Paras -yhtiölle Hyvinkäälle”, Pitkänen kertoo.
”Olen tehnyt jo pitkään yhteistyötä Viking Maltin sekä Borealin jalostajan Reino Aikasalon kanssa mallasohralajikkeiden kehittämiseksi, sillä olen ollut aina kiinnostunut kokeilemaan uusia lajikkeita ennen kuin niitä on otettu käyttöön laajemmin.”
Viime vuonna viljelyssä oli kahta mallasohralajiketta: Harbingeria, joka oli ollut hänellä koeviljelyssä aiemmin, sekä uutta lajiketta Fennicaa. Kolmas aiemmin kokeilussa ollut lajike oli Trekker.
”Kymmenisen vuotta sitten kokeiltavaksi tullut Harbinger onnistui laakista. Se kasvoi tasaisesti ja antoi hyvän sadon. Hehtaarisato vaihtelee 4 000:n ja 6 000 kilon välillä. Harbinger onnistui myös viime vuonna, vaikka vuosi oli aivan mahdoton.”
”Saimme puitua ohran hyvin, vaikka oli märkää, mutta kuivauskustannukset nousivat kyllä korkeiksi. Satoa tuli kuitenkin yli 5 000 kiloa hehtaarilta. Myös arvot olivat hyvät. Itävyyskin säilyi, vaikka olin sitä epäillyt.”
”Mallasohralajikkeet ovat parantuneet paljon viime vuosina. Laatu on usein kiinni valkuaisesta, joka on liian korkea. Meillä on tapahtunut vain kerran viimeisen kymmenen vuoden aikana, että valkuainen on ollut liian korkea. Jokaisesta lähtevästä rekkakuormallisesta otetaan näyte, joka esitutkitaan, minkä jälkeen tulee tulos hyväksymisestä tai hylkäämisestä.”
Kotimainen Harbinger-mallasohra on noussut viljelijöiden suosioon ja on tällä hetkellä eniten viljellyin mallasohralajike. Suomen oloihin jalostettu lajike on lujan kortensa ja hyvän taudinkestävyytensä ansiosta viljelyvarma. Sen etuja ovat myös alhainen valkuaispitoisuus ja iso jyväkoko.
Seppo Pitkänen oli tyytyväinen myös uuteen, kokeiltavana olleeseen Fennica-lajikkeeseen, joka osoittautui hyväsatoiseksi. Myös jyvä oli hyvänkokoinen eikä valkuaisen kanssa ollut ongelmia. Kokeilussa lajike valmistui kuitenkin viikkoa arvioitua myöhemmin.
Alitalon tilan savi- ja hietamaata olevat pellot soveltuvat hyvin mallasohran viljelyyn. Tuottavuutta lisää korkea pH- ja hyvä ravinnetaso.
”Mallasohran sadot ovat kehittyneet melkein samalle tasolle rehuviljojen kanssa. Lannoitus hoidetaan eri tavalla. Mallasohraa ei voi lannoittaa yhtä raskaasti kuin rehuviljaa, jotta sen valkuaispitoisuus ei nousisi liiaksi”, Pitkänen sanoo.
Mallasohran viljely vaatii paneutumista ja ammattitaitoa, mutta sen viljely on myös rehuohran viljelyä kannattavampaa.
Seppo Pitkänen on kiinnostunut kehittämään omaa osaamistaan viljelijänä ja tekee siksi mielellään yhteistyötä Viking Maltin kanssa.
”Viking Malt on järjestänyt viljelijöille erilaisia tilaisuuksia ja seminaareja, mistä saa paljon tietoa. Viljelijän täytyy pysyä yhteydessä markkinoihin, jotta hän tietää, mitä tapahtuu. Pelloilla on tuotettava sitä, mitä mallastamon asiakkaat maailmalla haluavat. On ollut kiinnostavaa käydä myös opintoretkellä Viking Maltin mallastamolla Liettuassa.”
Oluen arvoketju työllistää Suomessa yli tuhat viljelijää. Maaseutuvirasto (Mavi) kokoaman tilaston mukaan mallasohraa viljeltiin Suomessa viime vuonna 75 000 hehtaarilla. Eniten viljelty lajike oli kotimainen Harbinger. Edellisvuosien ykkönen NFC Tipple jäi tällä kertaa toiseksi. Seuraavaksi eniten viljeltiin Propinoa ja Barkea. Neljä suosituinta lajiketta kattoivat yli 63 prosenttia Suomen mallasohra-alasta.
Pellervo-lehti ja siitä myöhemmin eriytetty Maatilan Pellervo on toiminut keskeisenä julkaisuna ja tiedonlähteenä suomalaisen maatalouden ja osuustoiminnan kehityksessä. Lehden 125-vuotinen historia kietoutuu vahvasti yhteen maatalouden merkittävien vaiheiden kanssa.
Maaltamuuton siemen kylvettiin 1970-luvulla, kun ylituotantoa ryhdyttiin purkamaan urakalla ja öljykriisi nostatti polttonesteiden hintoja. Monesta tuvasta sammutettiin valot. 1990-luvulla lama-aika kuritti ja EU-aika lähestyi.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Tansania on yksi Afrikan vakaimmista valtioista ja samalla yksi maanosan nousevista maatalouden kasvumaista. Maatalous on talouden kivijalka ja myös suurin yksittäinen työllistäjä. Epävarmuustekijöitäkin on.
Poliitikot ja etujärjestöt puhuvat paljon marginaaliverosta. Vaikuttaako marginaalivero maatilayrityksen verosuunnitteluun? Puretaanpa myös muutama marginaaliveroa koskeva myytti.
Raivaussahaostoksilla perehdytään runkoputken pituuteen, tärinänvaimennukseen, moottoritehoon ja kulmavaihteeseen. Iso merkitys työssä jaksamiselle on myös valjailla.
Lähes jokaisella maatilalla on elinkaarensa aikana tarve ulkopuoliselle rahoitukselle. Velka voi olla tehokas työkalu, joka mahdollistaa kasvun ja uudistumisen, kunhan sitä käytetään harkiten ja tavoitteellisesti.
Suomen ensimmäinen tilaviinimyymälä avattiin vuonna 1995 Kuopion Vaajasalon saareen. Hallmanin perhe on kehittänyt marjaviinejä yli 30 vuoden ajan − ja yhtä kauan navigoinut tiukassa alkoholilainsäädännössä.
Maatiloilla on perinteisesti tehty paljon muutakin kuin pelkästään viljelty kasveja tai tuotettu maitoa, lihaa tai kananmunia. Kautta aikojen tyypillisin liitännäiselinkeino on ollut tilan ulkopuolelle tehty maataloustyö, jossa on hyödynnetty tilan koneita tai rakennuksia. Useimmiten se on ollut koneurakointia viljelijäkollegoiden pelloilla, teiden talvikunnossapitoa tai tilan kuivurin vuokraamista naapuritilojen käyttöön. – Mitä parhainta olemassa olevan kaluston hyötykäyttöä,
Töitä ja viljelyä kannattaa havainnoida aktiivisesti, ja tallentaa havainnot muistiin. Kun asioita korjaa ennakkoon, negatiiviset yllätykset kiireessä vähenevät. Työhön keskittyminen, oma jaksaminen ja maatilan talous paranevat.
