Kierrätyslannoitteita testaava Hykerrys-hanke on kohta puolivälissä. Jo nyt voidaan sanoa, että kierrätyslannoitteilla saa yhtä hyvän sadon kuin mineraalilannoitteilla, jos ravinteita, erityisesti typpeä on riittävästi ja hiili–typpi-suhde kunnossa.
Helsingin kaupungin Haltialan tilan pelloille kesällä 2016 perustetussa kokeessa demonstroidaan erilaisia kierrätyslannoituksen vaihtoehtoja, toteutustapoja ja toimivuutta. Satotulosten lisäksi vertaillaan ravinne- ja ympäristötehokkuutta sekä erilaisten kierrätyslannoituskonseptien taloudellista tulosta.
”Hankkeen tärkeä tavoite on laaja-alaisen tutkimustiedon kerääminen kierrätyslannoitteista ja niiden toimivuuden testaaminen. Viljelijöille saadaan tutkittua tietoa päätöksenteon tueksi, kun he harkitsevat kierrätyslannoitteisiin siirtymistä omilla tiloillaan”, hankkeen koordinaattori Mari Unnbom Helsingin yliopistosta sanoo.
Viime kesä oli haastava, ja se näkyy satotuloksissa. Kauran sadot jäivät keskimäärin kahteen tonniin hehtaarilta, eikä käsittelyiden välillä ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Eroa ei ollut lannoittamattoman ja väkilannoitekontrollinkaan välillä.
Kesän 2017 tuloksissa parhaat kierrätyslannoitteet tuottivat saman sadon kuin mineraalilannoitus.
Unnbom ei halua vetää kuivan kesän sadoista merkittäviä johtopäätöksiä.
”Lannoitushyöty ja lannoituskäsittelyiden vaikutus satoon jäi kuivuuden jalkoihin. Kasvuston aukkoisuuden vuoksi vaihtelu oli suurta. Kesällä 2017 Haltialan sadoissa rajoittavana tekijänä oli typpi, viime kesänä se oli vesi.”
Typen määrä ratkaisee
Kaksi hyvin erilaista kasvukautta osoittavat hyvin sen, miksi yhden vuoden peltokokeiden tuloksiin ei voi nojata. Monivuotisuus on tärkeää luotettavien ja käytännön viljelyyn yleistettävien tulosten saavuttamiseksi.
Koetulokset ovat kuitenkin etukäteisoletusten mukaisia siinä, että kierrätyslannoitteet eivät ole jääneet jälkeen mineraalilannoitteista, jos vain typpeä on tarpeeksi ja lannoitteen hiili–typpi-suhde on sopiva.
”Hypoteesina eli oletuksena meillä on, että orgaaniset kierrätyslannoitteet voivat lisätä maan multavuutta ja vedenpidätyskapasiteettia, sekä vähentää eroosioherkkyyttä pitkällä aikavälillä maan rakenteen parantumisen kautta. Silloin mineraalilannoitteita suuremmatkin sadot voivat olla mahdollisia”, Unnbom pohtii.
Vedenpidätyskapasiteettia ja maamurujen kestävyyttä tutkitaan tarkemmin tänä kesänä.
Orgaanisissa lannoitevalmisteissa kokonaistypen määrä saa olla 170 kiloa hehtaarille vuodessa. Se määrittää lannoitteiden levitysmääriä.
”Haltialassa tosin maan korkeahkot fosforit rajoittavat ensin niiden lannoitteiden levitysmääriä, jotka fosforia sisältävät. Kasvinravitsemuksen kannalta liukoisen typen osuus on ratkaiseva, jotta saadaan heti käyttökelpoista typpeä kasveille kasvuun lähtöön. Kokonaistyppi määrittää sallitut käyttömäärät, joten se on käytännössä oleellisempaa”, Unnbom sanoo.
Kustannusvertailu
Helsingin yliopiston professori Timo Sipiläinen sanoo, että kierrätyslannoitteiden osalta talouslaskelmiin tulee muuttujia, joita mineraalilannoitteilla ei ole. Miten arvottaa esimerkiksi mahdollinen ravinnekuidun pitkäaikainen maan rakennetta parantava vaikutus? Entä mikä on hyvän kasvuston ja sen myötä vahvan juuriston merkitys? Miten maan rakenteen vaikuttaa sään ääri-ilmiöiden keskellä?
”Kierrätyslannoitteiden levitys on ongelmakohta, joka monella rajoittaa niiden käyttöä. Voi tulla tallaamista ja tiivistymiä. Tuotteiden markkinoijilla on yleensä tiedossa myös urakoitsijoita, jotka sitä levittävät. Käytön helppous on asia, joka vaikuttaa päätöksentekoon.”
Sitäkin joutuu pohtimaan, missä kohtaa viljelykiertoa ja milloin kierrätystuote levitetään. Mahdolliset raskasmetallit ja muut haitta-aineet vaikuttavat myös päätökseen.
Vaikka kaikkea ei helposti voi laskea euroiksi, sen voi laskea, paljoko maksaa ravinteiden saaminen kierrätysravinteena peltoon kasvien käyttöön. Sitä voi myös verrata muihin lannoitusvaihtoehtoihin.
Kuljetusmatka on yksi tekijä, joka voi syödä kannattavuutta.
Kasvukunto etusijalle
”Ravinteiden määrä on tärkeä mutta vain yksi asia. Jos maan kasvukunto on muuten heikko, ongelma on vaikka vesitaloudessa, sitä ei ravinteilla voi korvata”, Sipiläinen muistuttaa.
Kierrätyslannoituksen kannattavuus riippuu lannoitteen satovasteesta ja hintasuhteista ja myös siitä, mitä rajoituksia tuotannossa on. Luomun optimit ovat eri kohdassa kuin tavanomaisessa viljelyssä.
”Kyse on satovasteen lisäksi siitä, mikä on lannoitteen ravinteen hinta peltoon levitettynä suhteessa tuotteen hintaan, eli missä lannoitteessa tuoton ja kustannuksen erotus on suurin. Panosten käytössä on aina riski, saadaanko ne satona takaisin. Kierrätyslannoitteille riski on erilainen kuin mineraalilannoitteilla.”
Maine paranee
Timo Sipiläinen uskoo kierrätyslannoitteiden tulevan osaksi maataloutta; samalla tavalla kuin lanta, joka on ollut ikiaikaisesti käytössä. Maatalous tulee hyödyntämään sivuvirtoja, kun se on taloudellisesti ja ekologisesti mielekästä.
”Maataloutta on pitkään pidetty ongelmana, joka tuottaa ravinnepäästöjä ja pilaa Itämerta. Kierrätyksen kehittämiseen aktiivisesti osallistumalla maine paranee.”
Hykerrys-hankkeessa ovat mukana Helsingin yliopisto, Ecolan Oy, HSY Vesihuolto ja HSY Jätehuolto, Soilfood Oy. Virolainen Tuhala Bio Oü jättäytyi nyt pois hankkeesta. Sen koeruuduilla tullaan testaamaan Soilfoodin tuotteita.
