Eteläisen Suomen pellot kuivuivat tänä vuonna varhain kylvökuntoon ja peltourakka päästiin aloittamaan sokerijuurikkaan ja porkkanan kylvöillä. Kylmä säärintama räntä- ja vesisateineen sekä yöpakkasineen hyydytti aluillaan olleet kylvötyöt.
Lämmin huhtikuu lupaili aikaista kevättä. Säiden kylmeneminen vappua edeltävänä viikonloppuna pysäytti aluillaan olleet peltotyöt. Ennen kylmää jaksoa ehdittiin Etelä-Suomessa aloittaa kevätlannoituksia ja -muokkauksia sekä erikoiskasvien kylvöjä, mutta kevätviljojen kylvö on vasta lähtökuopissa.
Sokerijuurikkaan kylvöt alkoivat aikaisin, heti huhtikuun puolivälin jälkeen Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja Hämeessä. Samoin hyvään vauhtiin päästiin porkkanankylvön kanssa.
”Lähtökohdat onnistumiselle ovat kohdallaan, sillä pellot muokkautuivat hyvään kylvökuntoon”, kertoo Sucroksen toimitusjohtaja Tero Tanner.
Sokeria saadaan Suomesta viimevuotiseen tapaan, sillä viljelijöiden sopimushankinta onnistui. Yli 60 viljelijää aloittaa uusina tuottajina.
Kevään kylvöajankohta tulee kuitenkin Tannerin mukaan määrittämään lopullisen viljelypinta-alan. Vielä vappuviikolla siitä ei ollut varmuutta. Hän arvioi alan asettuvan viimevuotiselle tasolle, jolloin juurikasta oli kasvussa 11 600 hehtaarin verran.
Syysviljat ja -öljykasvit ovat pääosin talvehtineet hyvin, ja huhtikuun puolivälin lämmin jakso herätti ne kasvuun. Pelätyt lumihometuhotkin näyttäisivät jääneet vähäisiksi.
Syysruista on kasvussa 20 200 ja syysvehnää 55 100 hehtaaria sekä syysrypsiä ja -rapsia 5 200 hehtaaria. Vehnäala on merkittävästi viime vuotta suurempi.
Kasvinviljelyyn ja broilerinkasvatukseen keskittyneellä Jartun tilalla katsotaan ennakkoluulottomasti tulevaisuuteen. Viime kesänä tehtiin kaksi uutta avausta: siirryttiin sokerijuurikkaan viljelyssä robottiaikaan ja aloitettiin leikkokukkien kasvatus avomaalla.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Korianteri on viljelykierrollisesti ja tuotto-odotustensa vuoksi kiinnostava erikoiskasvivaihtoehto. Korianterille on maailmanlaajuiset markkinat, ja siitä voi Suomessa tulla jopa samankaltainen menestystuote kuin kuminasta. Viljelyala on nyt noin 700 hehtaaria, mutta se voi helposti kolminkertaistua lähivuosina.
Helsinkiläinen Leena Pesu etsii sopimusviljelijöitä ympäristöystävälliselle kuitupellavalle. Hän haluaa, että sitä viljeltäisiin taas Suomessa vuosikymmenien tauon jälkeen. Tiloilla Orimattilassa ja Pälkäneellä on saatu viljelystä hyviä kokemuksia, kuitupellava on hyvä lisä viljelykiertoon.
Simulan tila Oy on viime vuodet kasvanut vauhdilla kahden isäntäperheen voimin. Kaksi päätuotantosuuntaa, kananmunantuotanto ja perunanviljely, ovat tilan tukipilareita. Suuren tilan pyörittämisessä suunnitelmallisuus ja toimiva työnjohto ovat avainasemassa.
Maatalouden tukijärjestelmään kuuluva sosiaalinen ehdollisuus kannustaa kiinnittämään huomiota maatilan työntekijöiden hyvinvointiin ja työturvallisuuteen. Samalla se tukee maatalousyrittäjän omaa hyvinvointia ja työturvallisuutta.
Vanhojen opiskelukavereiden tapaamisissa riittää edelleen puhetta, naurua ja päivittelyä siitä, millaista kohtelua kukin sai osakseen harjoittelutilalla. Useilla tiloilla harjureiden kohtelu oli erittäin hyvää, mutta joillakin suorastaan ala-arvoista. Asialla on näköjään merkitystä, kun se nousee esille hupaisiksikin muuttuneina tarinoina vielä vuosikymmenten kuluttua. Harjoittelutila on monelle maatalousalalle pyrkivälle nuorelle ensimmäinen "oikea" työpaikka, jossa opitaan työelämässä tarvittavia taitoja.
Yhä useammassa maatalousyrityksessä työskentelee palkattua työvoimaa. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tilaston mukaan 7 800 maatilalla työskenteli yhteensä 34 000 työntekijää vuonna 2023. Mitä työntekijän palkkaaminen vaatii maatalousyrittäjältä? Miten työntekijöitä johdetaan?
Yhä enemmän tietoverkoista riippuvat maatalouden järjestelmät altistuvat jatkuvasti kyberrikollisten hyökkäysyrityksille. Tekniikan mukanaan tuomat kyberriskit pienenevät verrattain yksinkertaisilla teoilla.
Säästöpuuryhmien poltolla saadaan metsiin paloympäristöjä niitä tarvitseville lajeille. Pienikin kulotus on iso kädenojennus monimuotoisuudelle, sillä savun innoittamana alueelle hakeutuu harvinaiseksi käyneitä paloriippuvaisia lajeja pitkienkin matkojen takaa.
