Alastarolainen Kimmo Polo panostaa täysillä kasvinviljelyyn. Ponnistelut ovat myös tuottaneet tulosta. Hän nappasi Ruismestari-tittelin vuonna 2019 huikealla rukiin 10 633 kilon keskisadolla. Tilan kokonaissatona vastaavaa määrää ei ole rekisteröity toistaiseksi millään muulla suomalaistilalla.
Lehtolan tilan pihapiiriä ympäröivät avarat, yhtenäiset peltolohkot. Harvalla viljelijällä lähes koko peltoala on tilakeskuksen kyljessä. Kauimmaiselle lohkollekaan matkaa ei kerry kolmea kilometriä.
Isohkojen lohkojen vuoksi työskentely pellolla sujuu. Maalajeja löytyy joka lähtöön, mutta suurin osa on runsasmultaisia savimaita ja kolmasosa hikevämpää hietamaata.
Tänä vuonna Polo viljeli KWS:n Jethro-hybridiruista vajaan 25 hehtaarin alalla. Oikukkaasta kasvukaudesta huolimatta sato oli määrällisesti ja laadullisesti hyvä. Ruista tuli 9 421 kiloa hehtaarilta, hehtolitrapaino vaihteli 79–80,5 välillä ja sakoluvut 190–220, isäntä toteaa kiitollisena.
– Hyvältähän tämä näyttää, mutta ehkei ihan kolmen parhaan satovuoden kärkeen päästäne, isäntä arvioi heinäkuun lopulla.
Talvesta ruis selvisi aika hyvin, mutta kevään kylmyydestä toipuminen kesti pitkään. Toukokuun alussa useana yönä oli maan pinnassa liki kymmenen astetta pakkasta, mikä kuritti jo hyvään kasvuun ehtineitä kasvustoja. Syksyllä tehdystä torjunnasta huolimatta lumihomeen vioituksia löytyi peltojen varjoisista nurkista sekä kinostumiskohdista.
Hybridiruis on aktiivisen viljelijän kasvi. Sen viljely edellyttää säntillisyyttä jokaisessa työvaiheessa sekä kasvustojen tarkkaa seurantaa.
– Kasvinsuojeluruisku on kovassa käytössä. Ruislohkolla ajokertoja voi tulla kuusikin, kun lehtilannoitteiden levitykset luetaan mukaan. Hankin jokin aika sitten ajettavan, työleveydeltään 36-metrisen ruiskun, mikä helpottaa ja nopeuttaa hommaa oleellisesti.
Hiven- ja lehtilannoitteet ovat tulleet jäädäkseen. Työleveydeltään 36-metrinen ajettava ruisku nopeuttaa levityksiä, kertoo Kimmo Polo.
Huolellinen pohjatyö
Polo suosii viljelyssään enimmäkseen kevytmuokkausta. Rukiin hän perustaa kuitenkin yleensä kynnettyyn maahan varsinkin, jos esikasvina on ollut vilja.
– Suorakylvöäkin olen kokeillut, mutta siitä minulla ei ole kovin hyviä kokemuksia. Osin se voi johtua siitä, että maalajit lohkojeni sisällä vaihtelevat suuresti.
Hybridirukiin viljelyssä kaikki lähtee hyvästä perustamisesta: huolellisesta muokkauksesta, maan tasaamisesta, tarkasta kylvöstä sekä tarvittaessa jyräyksestä.
– Yleisimmin kylvän vajaa kaksi yksikköä hehtaarille, elokuun 20.–25. päivän paikkeilla. Jos pääsen kylvämään tätä aiemmin, laitan silloin vähän vähemmän siementä.
Hybridirukiin siemen myydään yksiköissä. Yksi yksikkö on miljoona itävää siementä.
Polo toivoo, että kaikki siemenet myytäisiin yksiköissä, sillä silloin kylvömäärän haarukointi olisi helpompaa.
– Hybridirukiin kylvössä on tarkat paikat. Kylvösyvyys ei saisi olla yli kolmea senttiä, mutta ei alle kahdenkaan, Polo tietää.
Kun pelto alkaa orastua, on aika tarkkailla kahukärpästen esiintymistä kelta-ansojen avulla. Mitä aikaisempi kylvö ja lämpimämmät säät, sen valppaampi pitää olla. Välillä kasvustoja on ruiskutettava kaksikin kertaa kahukärpäsiä vastaan. Niiden tarkkailua on jatkettava yli 4-lehtiasteen.
– Ainekustannus on pieni, mutta oma vaivansa ajamisesta on. Jos torjunnan jättää väliin, kasvusto voi pahimmassa tapauksessa tuhoutua täysin. Toisaalta kahukärpästorjuntaan voi nykyään yhdistää myös rikkakasviruiskutuksen, joka on toiminut hyvin.
Lumihometorjunta kuuluu yleensä jokasyksyisiin askareisiin.
– Etukäteen ei tiedä, millainen lumitalvi tulee, mutta käsittely on tavallaan vakuutus lumihomeen varalta, Polo sanoo.
Hybridirukiin tähkät ovat Lehtolan tilalla tänä vuonna pitkiä ja pulleita. Hybridiruis on isojyväistä ja tähkässä voi olla satakunta jyvää.
Pellolle jo varhain
Rukiinviljelijän kevät alkaa huhtikuun alkupuolella apulannan levityksellä.
Oikea aika levitykselle on silloin, kun lumet ovat sulaneet, mutta yöllä on ollut pari kolme astetta pakkasta. Tällöin maahan ei tule painaumia. Aikaisella lannoituksella varmistetaan ravinteiden riittävyys heti kasvun ensihetkistä alkaen. Toinen lannoituskerta on toukokuussa.
– Huhtikuun loppupuolella teen usein myös ensimmäisen hiven- ja fosforiruiskutuksen, joka toimii kasvupiristeen lailla. Kasvit ottavat nestemäisen fosforin ja mangaanin heti käyttöönsä, toisin kuin kylmässä maaperässä olevat ravinteet.
Hiven- ja lehtilannoitteita Polo luonnehtii kasvien monivitamiinipaukuiksi. Niiden käyttö on tullut jäädäkseen, sillä esimerkiksi mangaanilla on valtava vaikutus satoon.
Lehtolan tilalla panostetaan maan kasvukuntoon muun muassa rakenne- ja täsmäkalkituksilla. Tänä vuonna on tulossa lopuillekin lohkoille kipsikäsittely, joka kiinnostaa isäntää kipsin sisältämien ravinteiden ja mahdollisten maanparannusvaikutusten vuoksi.
– Ja tietysti haluan pitää fosforin mieluummin pellolla kuin eroosion vietävänä.
Ruis tarvitsee myös kasvusäädettä kerran tai kaksi kaudessa, sillä pitkäkortisena ja painavatähkäisenä se lakoontuu herkästi. Laadun alenemisen ohella lako lisää torajyväriskiä.
Kuivuri on rakennettu monessa osassa. Parhaillaan on rakenteilla uusia siiloja.
Onnistuminen kannustaa
Noin sadan peltohehtaarin kotitilaansa Kimmo Polo on pyörittänyt vuodesta 2007 alkaen. Rukiin ohella hän viljeli tänä vuonna mallasohraa, syysvehnää ja suurimokauraa. Usein viljelykierrossa on ollut myös öljy- ja palkokasveja. Tavoitteena on, että noin puolet peltoalasta olisi syyskasveilla.
Tänä vuonna ensimmäistä kertaa on myös sokerijuurikasta 17,5 hehtaarin verran.
– Hinta oli siinä määrin houkutteleva, että päätin kokeilla sen viljelyä. Kuivasta alkukesästä huolimatta juurikas näyttää kasvavan hyvin, joskin paljon sen osalta on vielä opeteltavaa.
Pololla on päivätyö laivateollisuudessa.
– Maanviljelys on hieno laji. Mieluiten tekisin tätä päätyönäni, mutta silloin peltoa pitäisi olla paljon nykyistä enemmän.
Polo viljelee maitaan tinkimättömän tavoitteellisesti ja tekee pelloillaan erilaisia kokeiluja parhaiden käytäntöjen löytämiseksi sekä etsii aktiivisesti uutta tietoa.
– Lajikkeet ja menetelmät uudistuvat kaiken aikaa. Tarjolla olevien vaihtoehtojen joukosta pitää räätälöidä parhaiten omalle tilalle sopiva malli.
Menestyäkseen on kaiken aikaa kehitettävä myös omaa ammattitaitoaan.
– Aina kaikki tekemäni panostukset tai toimenpiteet eivät ole olleet taloudellisesti kannattavia, mutta tärkeitä opin vuoksi. Kun antaa kaikkensa ja onnistuu, se on äärimmäisen palkitsevaa. Siinä unohtuvat huonot satovuodet ja epäonnistumiset. Hyvin varttuvia kasvustoja on mahtava katsella, mies hehkuttaa.
Maanviljelys on aina myös onnen kauppaa, koska työtä tehdään säiden armoilla. Lehtolan tilalla onni on kuitenkin ollut myötä – rukiin ohella runsaita satoja on korjattu muistakin viljoista. Parhaina vuosina myös syysvehnällä on hätyytelty kymppitonnin rajaa, ja ohrastakin on mitattu yli 8 000 kilon hehtaarisatoja.
