Canolasta tuli peltojen kulta

Kanadassa luotiin 1970-luvulla rapsille ja rypsille oma tuote­merkki, Canola. Nyt Canola on haluttu vienti­tuote ympäri maailman.

Länsi-Kanadan Albertassa on peltoja silmän kantamattomiin. Osa pelloista näyttää olevan hieman kehnossa kasvukunnossa. Tiivistymät ja kuivat kohdat näkyvät kasvustossa. Kanadan suureksi kasvaneen öljykasvien ja viljan viennin taustalla ovatkin enemmän suuret pinta-alat kuin isot keskisadot.

Veljekset Wade ja Scott McAllister viljelevät Antler Valley -tilaansa Albertan keski­osissa Red Deer’in alueella. Tilan viidettä sukupolvea edustavilla veljeksillä oli kova hinku maanviljelijöiksi jo lapsena. Molemmat kävivät muissakin töissä muutamat vuodet, ennen kuin Wade muutti takaisin tilalle vuonna 2010 ja Scott kaksi vuotta myöhemmin.

Pitkät kasvinviljelyn perinteet omaava tila on 1 500 hehtaarin viljelyalallaan huomattavasti keskitilakokoa suurempi. Lähes koko alalla viljellään kevätkasveja Albertan ankaran talven ja kylmän kevään vuoksi.

– Kasvukautemme on vain 90 päivää, joten emme voi viljellä pitkän kasvuajan kasveja. Huhtikuun keväthallat ovat tuhoisia syyskasveille, Wade valottaa.

Viime kesänä neljänneksellä tilan pelto­alasta kasvoi vehnää ja neljänneksellä mallasohraa. Canolaa eli kevätrapsia oli viidennes alasta. Sen osuus on hieman pudonnut aikaisemmista vuosista. Lopulla alalla kasvoi hernettä ja papuja. Kaksi vuotta sitten tilan kasvivalikoimaan tuli syysruis, jota viljellään noin 70 hehtaarilla. Ruis on talvehtinut veljesten mukaan odotettua paremmin.

Ammattimaisesta viljelystä kertovat tilakeskuksen valtavat siilot. Satoa voi niiden ansiosta myydä hintasuhdanteiden mukaan. Isojen massojen kuljetukset hoituvat kolmella omalla rekalla.

Tautiruiskutukset helikopterilla

Tilalla päästiin tänä vuonna kevätkylvöille toukokuun 10. päivä. Antler Valley Farm siirtyi kokonaan suorakylvöön jo vuonna 2002. Pelloilla ei tehdä mitään muokkauksia. Polttoainekustannuksia säästetään myös kaikkien viljelykasvien 42–45 sentin rivivälillä.

Suurin osa lannoitteista levitetään pellon pintaan jo syksyllä, jotta kylväminen keväällä on nopeaa. Rakeistettuja moni­ravinnelannoitteita Kanadassa ei juuri käytetä, vaan kaikki ravinteet ovat eri jakeissa. Typpi levitetään jauheisena ammoniumsulfaattina. Typen levitysmäärää säädellään Antler Valleyn tilalla puimureiden keräämän satokarttatiedon perusteella. Lisätyppeä kasvukauden aikana ei anneta.

Peltotöiden osalta veljekset ovat tehneet työnjaon, jossa Wade on erikoistunut kylvöön ja Scott rikkakasviruiskutuksiin. Osa ruiskutuksista tehdään helikopterilla. Ilmasta ruiskuttaminen ei ole alueella ­harvinaista, sillä myös lento­koneita käytetään ruiskutuksissa.

– Rikkakasvien torjunta-aineet levitetään ajettavalla ruiskulla. Tautiaineet levitämme helikopterilla. Tuholais­aineita käytämme hyvin harvoin, ehkä kerran kymmenessä vuodessa, Wade kertoo.

Hänellä on selkeät perustelut sille, miksi tautiruiskutus kannattaa tehdä ilmasta.

– Ruiskuttaminen on nopeampaa. Helikopterin lapojen ilmavirta painaa torjunta-­aineet hyvin kasvuston sisään. Vältämme myös kasvuston kolmen prosentin tallaustappiot. Jos on märkää, vähennämme myös maan tiivistymistä. Olen laskenut, että säästämme kopteriruiskutuksilla 30 000–40 000 euroa vuodessa.

Helikopterin säiliöön mahtuu kerralla 270 litraa torjunta-ainetta ja sitä kuluu 34 litraa hehtaarille. Ajettavassa ruiskussa on 7 200 litran säiliö. Miehittämättömillä drooneilla tehtävät maatilamittakaavan ruiskutukset ovat veljesten mielestä vielä kaukana tulevaisuudessa.

Wade McAllister muistuttaa, että 18 vuotta vanha helikopteri on huomattavasti edullisempi investointi kuin 40 metriä leveällä puomilla varustettu ajettava ruisku. Helikopterin edullisuuteen vaikuttaa sekin, että Wade tekee helikopterilla myös kaupallisia lentoja, kuten johtolinjojen tarkastuksia ja metsäpalojen sammutusta. Haastattelupäivänä häneltä oli tilattu lento golfkentälle, jonne hän pudotti hyväntekeväisyystapahtuman yhteydessä 500 golfpalloa.

Antler Valley’ssa ei tällä hetkellä suunnitella viljelypinta-alan kasvattamista.

– Pelto on täällä kallista. Hehtaarihinta vaihtelee 8 000:n ja 14 000 euron välillä, Scott kertoo.

Viljaa ja rapsia vientiin

Red Deer’in alueella on paljon viljan ja muun sadon ostajia. Isot ostajat vievät vähintään puolet ostamastaan sadosta ulkomaille. Albertasta viljaa viedään paljon junakuljetuksina vajaan tuhannen kilometrin päässä sijaitsevaan Vancouverin satamaan.

Kanadassa viljeltävästä rapsista ja rypsistä 90 prosenttia menee vientiin. Öljykasvien ja viljojen päävientikohteina ovat Yhdysvallat, Kiina, Japani ja Euroopan unionin maat. Kanada on maataloustuotteissa maailman seitsemänneksi suurin viejä.

Rapsin hinta heinäkuussa oli 530 euroa tonnilta. Mallasohran hinta oli samaan aikaan 250 euroa tonnilta.

Kanadassa on tarjolla 60 Canola-lajiketta. Niistä lähes kaikki ovat hybridimuotoja ja 95 prosenttia lajikkeista on geenimuunneltuja. Nämä selittävät kevätrapsin ja -rypsin 2 200 kilon keskihehtaarisadot. Syysrapsia viljellään vain hyvin pienellä alueella Itä-Kanadan Ontariossa.

Asiantuntija Keith Gabert Kanadan Canola-neuvostosta nimeää Canolan viljelyn suosion syiksi hyvän kysynnän ja hinnan, viljelyn helppouden sekä pienen varastotilan tarpeen. Hän on hieman huolissaan öljykasvien kasvitaudeista, jotka eivät vielä ole erityinen ongelma Kanadassa.

– Öljykasvien viljelyssä pitäisi noudattaa viisivuotista viljelykiertoa, jossa on välissä viljoja ja valkuaiskasveja. Monilla viljelijöillä kiertona on kuitenkin vain Canola-vehnä-Canola, Keith harmittelee.

– Möhöjuuresta ja pahkahomeesta voi tulla vielä paha ongelma, jos viljelykiertoa ei noudateta.

Mistä Canolan nimi on oikein peräisin?

– CAN on niin kuin Canada, O niin kuin oil ja LA niin kuin low acid eli matala erukahappoinen, Keith selventää.

Joskus maailman maineeseen nousevat tuotemerkit voivat näköjään olla aika yksinkertaisiakin.

Yli 300 hehtaarin tilat

Kanadassa on paljon isoja tiloja, sillä kaikkien 190 000 maatilan keskikoko on 320 hehtaaria. Peltoalaa Kanadassa on 62 miljoonaa hehtaaria, melkein 30 kertaa enemmän kuin Suomessa.

Viljelykasvit vaihtelevat eri puolilla laajaa maata. Albertan lyhyen kasvukauden alueella viljellään pääasiassa kevätviljoja, öljykasveja, papuja ja hernettä. Albertan kotieläintilat ovat keskittyneet pääasiassa lihakarjan kasvattamiseen nurmea kasvavilla preerioilla. Intensiivisempää maidontuotantoa on vähän.

Maissia ja maitoa tuotetaan paremmissa ilmasto-oloissa maan itäosissa. Onpa pienen New Brunswickin päätuotantokasvi öljyhamppu eli kannabis.

Kanadan kasvinviljely ja muukin maa­talous perustuu lähes pelkästään markkina­talouteen ja viennistä saataviin tuloihin. Ainoa maataloustueksi luettava tukimuoto on valtion maksama satovahinko­korvaus. Se on maksimissaan 120 euroa hehtaarille. Viime vuonna Kanadassa maksettiin satovahinkokorvauksia yhteensä 3,3 miljardia euroa, kun Suomessa maksetut maataloustuet olivat 2,1 miljardia euroa.

Viljelyä ei rajoiteta ympäristö- eikä muullakaan lainsäädännöllä. Rajoituksia esimerkiksi lannoitus- ja lannanlevitysmääriin ei ole. Tilanne kuitenkin muuttuu tulevina vuosina, sillä Kanadan hallitus on päättänyt leikata lannoituksen aiheuttamia ilmastopäästöjä kolmanneksella vuoteen 2030 mennessä.

Antler Valley Farm
RED DEER, ALBERTA

• Yrittäjät: Veljekset Wade, 35 ja Scott McAllister, 33.
• Historia: Viides sukupolvi tilalla.
• Hehtaarit: 1 500 ha.
• Viljelyssä: Vehnää, mallasohraa, kevätrapsia, hernettä, papuja, syysruista.

 

Öljykasvit (Canola) Kanadassa

• Viljellään kevätrypsiä ja -rapsia, vain vähän syysrapsia.
• Tuotanto keskittynyt läntisiin provinsseihin: Alberta, Saskatchewan ja Manitoba.
• 43 000 öljykasvien viljelijää.
• Viljelyala 8,5 milj. ha (2022).
• Keskisato 2 150 kg/ha (2022).
• Lähes kaikki lajikkeet hybridejä ja geenimuunneltuja.
• 90 % sadosta viedään ulkomaille.
• Kanada saa Canolasta vientituloja 9 mrd. euroa vuodessa (Suomen ruokavienti 2,2 mrd. euroa).